Helatorstaina kiersin Nilakan

Jotenki nuo laukut kuuluu Ksatasen imagoon. Nilakan kierros alkoi tästä!
Utuinen meri Hiekkasärkillä. Pläkki?
Kahviostoksilla Ylivieskan Abc,llä. 
Vuonna -57 oli näillä kohdin puolenmetrin korkuinen taimisto. 
Vanhanaikaista maantietä.  
Täälläkin tuli joskus soiteltua.
Tässä puolivälissä Nilakan itäpuolta. 
Eteläisin kohta on tuossa T - risteyksessä.
Tässä Nilakan pohjoispää. Kuvattu Kuopio - Viitasaari tieltä. 
Siinä on paljon formuvärkkiä..
Vaatii insinjööriä saada tuohon järkevä jatko?
Hännisensalmi saa uuden sillan. Eikai vanhaa hajoiteta?

Jamaanveot suunnitteli, tai minä tein suunnitelman Nilakan kiertämisestä sunnuntai - ajeluna. Mutta aina ei käy kuin haaveillaan, jopa Kokkolan kierros tuntuu ylivoimaiselta tehtävältä koko porukalla suortitettavaksi. 

Ei se mitään, päätin kierrellä järven soolona. 

Nilakka on n. 27 km pitkä, 5 - 7 km leveä järvi Keiteleen itäpuolella. Käytännössä järven pohjoispää rajoittuu Kuopio - Viitasaari valtatiehen, etelässä Tervon pitäjään. Nilakka kuuluu Rautalammin reittiin, laskee Iisveden kautta etelään. 

Jo kahdeksalta olin tienpäällä. Ilma leppoisaa, viidentoista asteen lämmössä huristelin pohjoista kohti. Kalajoella otin muutamat kuvat Hiekkasärkiltä.  Yliveskassa kävin abc,ltä hakemassa kahvipaketin, oli päässyt kahavit loppumaan. Sievissä jyrräsivät lietevaunut pelloilla, märiltä näyttivät vielä. Ennen Reisjärveä otin kuvia metsästä, joka viisikymmentä vuotta sitten oli pientä taimikkoa, kylvetty suuren palon jäljiltä. Karu maaperä kasvattaa hitaasti puuta. Ehkä puusta tulee lujaa kasvaessaan hitaasti? 

Muutaman kilometrin päästä alkoi sade.  Kuuroluontoisena alkoi äkkiä ja loppui myös äkkiä. Tällainen ilma, joka on pehmeää, happipitoista,  vaihtelee sateen ja auringonpaisteen välillä, on minun ajoilma.  Samalla tuli nenään vastakäännetyn fälttikiivun tuoksu.  Mielikuva iskostui pikkukilimettiin. Kopittomalla traktorilla ajaessa tuoksut olivat paljon voimakkaammat, ja kun maan ja petroolin tuoksu sekoittuivat jäi tästä niin voimakas mielikuva, että oli vähällä, etteikö Ksatanen muuttunut kilimetiksi.  Näillä mietteillä kallistelin Pihtipudasta kohti.  Päätin ajaa suoraa nelosen yli,  Pielavedelle.  Tien pinta oli hyvässä kunnossa, sopivia mutkia Ksataselle,  mahtavia mäen töyssyjä, joiden laskut mukavasti ottivat mahanpohjasta. Päälyste päättyi noin puolessa välissä viidenkymmenen seitsemänkilometrin taipaletta. Alkoi tämän reissun soratie osuus. Kelirikkomerkit olivat heti vastassa. Ei tie huonoa ollut, muutamissa kohdissa oli vetinen savi noussut pintaa, piti vähän ajella varovaisemmin. Ennen Pielavettä alkoi jälleen päälyste.  Vettä tuli pieninä kuuroina aurinkoisten pätkien välillä. Pielavedellä näin Nilakan ensimmäistä kertaa, mutta niin pahasta  paikasta, ettei kuvaa voinut ottaa. Uskoin, että kyllä se jossain kohtaa pilkahtaa näkyviin. Mutta hyvin pysyi piilossa. Karttulaa kohti ajelin melkein helteisessä säässä. Kuopiossa päin näkyi olevan kovaa ukonilmaa, salamat löivät tummia pilviä vasten. Jyrinää en kuullut! Ennen Karttulaa käännyin takaisin, nyt Nilakan länsipuolta. Tervo on pieni pitäjä, jonka olemassaoloa ei paljoa huomaa. Sadekuurot sakenivat koko ajan, päätin tankata Keiteleellä. Muutama kilometri ennen alkoi tulla rakeita, kovaa kopinaa pitivät kypärään. Rakeissa se hyvä puoli, etteivät kastele.  Tankilla pudistelin enimmät jäänpalat takista pois. Ilma oli kuitenkin lämmintä. Raekuuro muuttui tiheäksi tihkuksi, kun ajelin Kuopio - Viitasaaren tielle. Käänyin Kuopioon päin, pitihän kohteesta ainakin yksi kuva saada.  Komea järvi Nilakka olikin kun kehtasi näyttäytyä. Kamera meinasi vettyä kuvauksen aikana.

Viitasaarelle päin ajelin vaihtelevassa kelissä, kuumaa aurinkoa ja ukkoskuuroja. Mikä sen mukavampaa.  Pysähdyin kuvaamaan Hännilänsalmen uuden sillan rakennustyömaata. Aurinko paistoi kuumasti.  

Käännyin Vaasaan johtavalle tielle, Ksatanen surisi nukuttavasti, kahdeksankymmenen rajoitus ei paljoa moottoria rasittanut. Herätys tuli nopeasti, kolme melkein saman aikaista salamaa iski suoraa eteemme.  Päätin, ettei kannata tuonne alle rynnätä, ja kun sopivasti Huopanankosken tienhaara tuli, käännyin sinne. Asiaakin oli, joskus on arvuuteltu, virtaako koski idästä länteen, vai päinvastoin. Nyt tiedän sen... 

Kun palasin Vaasatielle oli sade rankimmillaan. Vettä ja höyryä nousi tiestä, salamoita näkyi Karstulan puolella, Vaasatie kylpi vedessä.  Ennen Kyyjärveä paistoi taas aurinko.  Kaustisille asti pysyi vesi pilvissä, mutta pelimannipitäjän ohitettuani sitä alkoi tulla alas. Viitasaarella sade oli rankaa,   lämpömittari näytti kolmeatoista astetta, ei palellut. Nyt asteita oli viisitoista, ja kylmä! En tiedä, oliko merta lähestyttäessä vesi kylmempää, tai ilmassa joitain kylmiä virtauksia, jos näin kylmä olisi ollut koko matkan, hätä olis tullut.  Kotona olin puoli viiden maissa, kostea reissu, kuitenkin ylivoimainen tämän kevään reissuista. Matkaa tuli 624 km.