Kaksi reissua, molemmissa ripaus nostalgiaa mukana!? 31.5.2020

 Edelliseltä reissulta Riipan asem...... Eihän siinä mitään asemaa ole!

 Patoluukut alkavat olla kohta kesä asennossa.

 F Kasi tutulla paikalla.

 Tämä kuva Pyhäjärveltä, Reisjärven ja  Pihtiputaan väliltä. Lämpöä 13.5 astetta.

Tässä Huopanankosken parkkipaikka, nyt mittarissa 18.5 astetta, välimatkaa kuvien välillä 83 km.

Viikolla kävin katsastamassa miten Riipan aseman seutu. Ei mitään enää jäljellä asema raukasta. Elää kuulemma uutta elämää jossain Etelä-Suomen museo alueella.  Riipalta ajelin Korpelan padolle, vaikka kovia hallintokiistoja meneillään, vesi tulee vääjäämättä padon luukuista merta kohti.
Toukokuun viimeisenä päivänä päätin tehdä vähän pitemmän ajelun, olihan sunnuntai. Mielessä välähti jopa Kemijoen tulvat! Kuitenkin matka suuntautui Nivalan kautta Haapajärvelle, etelän puoleista tietä. Sieltä suuntana Pihtipudas. Lähdin kahdeksalta, kymmeneltä laitoin kahvitus leirin johonkin tien varteen. Lämpötilat vaihtelivat jyrkästi, kotoa lähtiessä kuusitoista, Reisjärven  seutuvilla kaksitoista astetta, oli jopa viileän tuntuista. Kahvit join, ei kylmä ollut, ihmetytti nuo vaihtelut. Ja kun nelostie aukesi, oli mittarissa jo seitsemäntoista astetta.  Pihtiputaalla tankkasin, Takkatupa  oli muuttunut kylmäksi asemaksi. Ajattelin kääntyä Kinnula Kivijärvi tielle, mutta palasin äkkiä takaisin, tie oli "ennallistettu," päällys karhuttu pois. Hännilän salmen uusi! silta oli remontissa, vanhan kaarisillan purku oli ruma temppu, joka nyt kostautuu. Olin hyvilläni...... Kääntelin Vaasaa kohti, tielle, jossa kahdeksankympin rajoitus koko matkan. Eipä ollut enää! Turhaan se on ollutkin, tie on suorahko hyväkuntoinen, vähä liikenteinen. Oli maukasta päästellä Kasilla, en väsy tuon pyörän kehumiseen, se on kuin ajatus. Huopanan kosken levähdyspaikalla evästin. Katselin, että ajohaluja niin paljon, ettei tarvetta joutaviin pysähdyksiin. Niin istuin kotiin asti, eikä väsymyksestä tietoakaan, pyörä, jota olen itselleni sovitellut mieleisekseni täyttää tehtävänsä. Mutta lämpötilat vaihtelivat, Kaustisilla kaksikymmentä, Marinkaisissa kaksitoista ja puoli, kotona kahdeksantoista! Jälleen mieltä nostattava reissu, näitä pitää saada paljon lisää!!  431 km.

Nahkapuku! 26.5.2020

En pidä selfieistä, kun itse on kohteena. Mutta eihän kukaan usko jos ei näe, mikä oli päällä.

Ohtakariin ajelin katsomaan asuntoauto tungosta?

F Kasi poseeraa totutusta poikkeavassa paikassa.

Lämpö laski mantereen lämmöstä noin kolme astetta, ei kuitenkaan kylmän puolelle...

Lämmin päivä näytti jatkuvan lämpimänä iltana. Miten pieni ajolenkki. Juolahtipa mieleen vielä nahkapuku! Nyt kokeilen. Hellästi   nostin sen orrelta riippumasta, alle jätin pitkät housut ja ajopuvun sisätakin. Nahakasaappaat sopivat tunnelmaan, sekä uudet hanskat. Avokypärää, (Centauri) en hakenut kuitenkaan navetan orrelta.
Heti ensimmäiset kymmenet metrit kertoivat millainen fiilikiajo on alkamassa. Nahkapuvun taika oli tallella. Ajelin Karhin mutkat, kasitietä takaisin, koukkaus Isolle nevalle Sirkkaa ja Eskoa puhuttelemaan. Jatkoin matkaa ilman suunnitelmia,  Ohtakariin kääntyi F Kasin keula. Tunnelma tuntui melkein hartaalta, vaikka lämpötila laski muutaman asteen, ei ollut kylmä! En muistanutkaan, että nahkapuku on niin ajaja ystävällinen lämmön suhteen. Ohtakarissa oli hiljaista, en viihtynyt kuin muutaman kuvan oton ajan. Tulihan pyöriäkin vastaan. Uudelleen ajelin Karhin mutkat, rannan kautta koukkasin soratietä. Kasilla hieman käänsin kapulaa, tunnelma oli täydellinen.
Tällaisella ilmalla nahkapuku ja F Kasi ovat voittamaton pari.  Mutta kalvopuku ja F Kasi ovat vuorostaan kova pari tuulessa ja sateessa.

Ajattelin etelän lämpöön..... 24.5.2020

Eilen illalla Ami ja Satu toivat savusiikaa ja tarjoiluna oli terassikahvit. Coko poistuu äkkiä punasten luota...

 Tuttu vakiopaikka ei muutu, ei vaikka vuosia on jo parikymmentä, kun siellä ovat pyörät olleet kuvissa. MZ oli ensimmäinen Satanen sitten, nyt F Kasi.

 Tässä auringon puolelta.

 Tuttu on tämäkin kahvipaikka, jo vuosien takaa.

 Rauhassa saa täällä kahvin, ja hiukopalan aterioida.

 Tässä paikka, pieni vihje yläpalkki rivillä. Näkyyhän tien numerokin.

 Lämpötila ei mitään hellelukemia!

 Mutta mukiteline on mainio.

 Uutta eu-direktiiviä. Ruotsissa nuo ovat olleet jo kauan, mutta kyllä vähän tylsän oloista kun keltanen puuttuu.

Lapppajärvellä tuuli lepposasti.

Aamulla kahdeksalta liikenteeseen. Reppuun evästä kahvin lisäksi. Kun eilen ajelin etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla, olisiko nyt Etelä-Pohjanmaan vuoro. Pieni pilviverho esti ilman lämpenemisen eilisiin lukemiin, tämän havannon tein tankatessa Systeemillä. Mutta keli oli mitä mainioin. Niin oli kiire matkaan, että ajoin suoraan kasitielle, vaikka olin ajatellun Karhin mutkat kallistella. Seitsemää siltaa Gertrusbron pysäkille, kahvipullosta kupponen, kuvat klassisessa paikassa, ilma ei ollut vieläkään lämmennyt, vaikka etelään päin olin menossa? Jospa se siitä... Mutta ei näkynyt merkkejä lämpenemisestä, sitä vastoin alkoi aamu usva tiivistyä kevyeksi tihkuksi, se loppui melkein alkuunsa. Abc,n liikenne ympyrää lähestyttäessä en huomannut, että nopeutta olisi laskettu viiteen kymppiin? Jos näin on, tapaus melko harvinainen. Kaiken lisäksi etelään päin mentäessä ympyrän "ulkoseinä" kirraa yhtä äkkiä kiusallisesti, joutuu tekemään ylimääräistä kallistusta. Sehän toki sopii. Pännäsin mutkatielle käännyin, yllätys, pinta oli pysynyt erinomaisena parivuotta sitten tehdyn päällystyksen jälkeen, oli mahtavaa kallistella sopivia mutkia, uudet renkaat alla. Ja kun vilkaisin navin näyttöön, paljastui tien viralliseksi nimeksi Hummeljutanin tie! No eihän se nimi tietä....Riistapirtti on laittanut lapun luukulle, taitaa olla pysyvä olotila. Jepuan mutkatie on myös miellyttävä kallistella, jo Laverdan ajoista muistan miten pieni kapulan kääntö Italian ihmeessä jätti Honda viisisataset kuin seisomaan, sitä piti oikein ihmetellä, eivät niiden ajo ominaisuudet tainneet olla kaksisia, jos alla vielä Inouen kumit vastassa pehmetä Pirellit, niin järkeilyllä katosi taivaan tuuliin ajatus, "minähän kova kuski olen". Se menneestä. Nyt käännyin Oravaisiin johtavalle tielle, Lapuan joessa ei tulvasta tietoakaan, jonkin verran normaalia enemmän virtasi sameaa vettä Pohjanlahtea kohti. Minä käännyin Seinäjokea kohti. Tutulla taukopaikalla pieni aterian poikanen, tuumailin reittiä, mihin navin narraisin viemään. Kotiin! Tiesin, että Garmin raukka joutuisi laskemaan uusia reittejä kun ei aikomustakaan kotiin vielä. Mikon hiljensin ensin. Ennen Alahärmää käännyin vasemmalle Volttia kohti, siitä Kortesjärven tielle, klassinen kuvanotto paikalla kerron Sjkjamille sen tehtävän olevan nyt korvata kameran kuva ko. talo ryhmästä. Sipuli aluetta ajelimme, mutta vielä ei näkynyt että olsivat istuttaneet mukuloita, tai miksi sipulin istuttamista kutsutaan... maahan. Ennen t-risteystä saavutin ison Valmetin, jonka perässä vielä isoimpi kylvökone. Ajelin rauhallista viittäkymppiä muutaman kilometrin, kunnes yhdistelmä kääntyi Kortesjärvelle. Jatkoin suoraan Kauhava Ylivieska tielle, mutta melkein heti käännyin Lappajärelle päin. Täällä näin ensimmäiset pelkät valkoiset tiemerkinnät Suomessa, aneemisen näköiset, kun Ruotsin tiet olleet jo vuosi kymmeniä. Pysähdyin Lappajärven pohjapäähän tutulle paikalle, muutamat kuvat leppoisasti aaltoilevasta kraateri kuopasta. Vimpelissä käännyin Veteliä kohti, tie oli hyvää, mutta henkilöautot olivat nukuksissa ohjaajiensa kanssa, joten ei mitään vauhti ilottelua syntynyt. Pienellä metsätien pätkällä vajensin loput eväät repusta. Kaustisilla tankkasin Nesteellä, St ykkösellä oli piha täynää autoja jonottamassa tankille, katselin hintoja, eivät poikenneen muiden asemien hinnoista? Joten otin takaisin juuri Nesteelle.
Kokkolaan ajelin muun liikenteen mukana, mielessä koko ajan miten erinomaisella pyörällä tämäkin retki tuli täyteen. Tästä on hyvä jatkaa. Kotona noin kahden maissa.

Nyt on kelit! 23.5.2020

 Ei liity varsinaisesti reissukuviin, mutta tällainen crossirata löytyi Houraatista. Taitaa F Kasi olla liian hienostunut moiseen hiekkaralliin.

 Kärsämäellä, (turpakukkulalla) sijaitsee tällainen pysäkki.

 Joki  ei nimeään ollut laittanut julki....

Reissumiehen näköinen on F Kasi, kun purkaa vähän varusteita sen päälle!

Kevään ensimmäinen todella lämmin päivä kutsui ajamaan moottoripyörällä! Sitä kutsua ei kannattanut vastustaa. Kevyet varusteet, kahvipullo toki mukaan ja reppu! Tankkaus systeemillä, suunta vapaa. Laitoin naviin osoitteen Haapavesi. Siitä on hyvä lähteä. Himangan kautta komenteli Mikko ajelemaan. Ilma oli kuin silkkiä, seitsemäntoista astetta mittarissa. F Kasi meni kuin sukkasillaan, vaikka vauhtia toista sataa. Kannuksessa komenteli jälleen kääntymään vasemmalle, luulin, että Sievin kautta vie mikko, mutta ei, Ylivieskaan kulki reitti. Tuttua polkua lentokentän tietä Haapavedelle taivalsimme. Käsittämättömän kevyesti kulki pyörä! Eikä pleksikään tuntunut enää haittaavan, päin vastoin. Toki humisi ja kumisi, mutta ehkä keveys johtui sen ilmaa halkovasta ominaisuudesta. Meinasi suupielen väsyä  jatkuvasta myhäilystä, jota kesti koko matkan. Muutama kilometri ennen Kärsämäkeä join kupillisen kahvia. Paikka jonkin joen rannalla. Kyllä maistui. Lämmintäkin riitti. Aloin järkeillä, täytyy tuon joen sittenkin olla Pyhäjoki, sehän menee näillä main. En kauaa murehtinut nimetöntä jokea, vaan tienpäälle veti mieli. Kärsämäki tuli äkkiä katsastettua, yllättävästi on kylä kasvanut siitä ajoista, kun siellä keikoilla kuljimme. Nelostietä ajelin alaspäin Vaskikellon risteykseen, josta Haapajärveä kohti. Tämä tympeä taival näyttäytyi aivan mukavana pätkänä, osasyy F Kasin kevyt vaivaton meno. Minun tehtävänä oli tarkkailla, ettei kesän matka budjettiin tule ylimääräistä lovea F Kasin liian hätäisestä menosta. Haapajärvellä tankkasi. Reisjärven suuntaan lähdimme rauhallista vauhtia, arvuuttelin, Sievi, tai Lestijärvi, Johanna oli moittinut Sieviin menevän tien kuntoa, joten helppo ratkaisu. Pysähdyin pienelle pysäkille, jossa join loput kahvit.
Matka taittui! Toholampi tuli kuin varkain, samoin Kannus. Tein itselleni selväksi, että F Kasi on minulle pyörä, jotan en  vaihtaisi mihinkään, sen ominaisuudet ovat niin tasapainossa, etten tiedä mitä parantaisin. Kotiin tulin kolmen jälkeen, vähn yli neljäsataa loistavaa kilometriä takana.

Yllättävä sään muutos. 2.5.2020

 Nokia  9  tarjoili tällaista grafiikkaa.

 Ohtakarissa vakiopaikalla.

 Siellä se horisontti vinossa on.

 F Kasin tuttua tutumpi pika-pysähdys paikka.

 Tämä vain kuvausta varten.

 Ala-Vetelin kansallismaisema.

 Pumput toimivat entisen Ali-Haapalan kentällä.

Koronahinta noin keskitasoa.

Kylmää on pidellyt pitkiä aikoja, pari pyöräreissuakin olleet kylmän kanssa tutuksi tulemista.. Vaatteet toki torjuvat kylmää, mutta kylmä, mikä kylmä.
Toukokuun toinen päivä, iltapävänä kaikki muuttui. Kävin portailla kurkkaamassa, kuinka kylmästi luode viskoo, oho! Ei pistävää piikkiä lainkaan. Äkkiä mittarille, 11 lämmintä. Melkein samaa kyytiä varusteet niskaan, itse pyörän niskaan, katsoin bensatilanteen, tankille. Sainsalontie houkutti jo kapulan kiertoon, pientä kosteutta pinnassa, ei haitannut. Tankilla yksitoista litraa hanskat kädessä operoiden, ilma kun lehmän henkäys. Päätimme käydä jokakeväisen tervehdyskäynnin Ohtakarissa, samalla fiilistellä, kuinka lämmin mantereella on.... Lämintä oli myös saaren sillalla. Kuvaaminen sujui avokäsin, melkein yhtä lämmin, kuin tankatessa. Kiersin vielä lenkin itse saaressa, hiljaisessa saaressa. Kioskissa Open kyltti esillä, mutta ei ristin sielua! Ajelin Karhin mutkiin, tällaisella ilmalla oli juhlallista kallistella jo melkein puhdasta tietä. Biscopin mutkien kautta Linnusperälle, jonka tietä kolmelletoista. Päätin pyörähtää Seljesen tien kautta.  On vain päässyt huonoon kuntoon, reikiä asfaltissa, teräviä kuoppien reunoja. Vähän parani Kaustista lähestyttäessä. Mutta mutkia piti varoa, koska hiekkaa vielä tiellä. Toholammille päin kävi matka, tämäkin tie, vakka pari vuotta sitten päällysetty, oli yllättävän heikkolaatuista pinnaltaan. Entisen Ali-Haapalan kentällä olivat mittarit toiminnassa, kaupan ikkunassa "vuokrataan" kyltti. Eihän tuo sijaintiin kaatunut, siinä jollekin hyvä bisnes. Toholammille päin lähtiessä alkoi tihuuttaa, lämpö putosi vain pari astetta, ajoilma mitä parhainta. Säikähdin, kuinka nopeasti F Kasi kiihtyy sadasta sataan neljään kymppiin, äkkiä kapulaa myötäpäivään! Sade alkoi vähetä Laitalan kohdilla, tai paremminkin tihku. Huomasin, että F Kasi meni kuin tyhjällä käynnillä, loistava moottori tässä pyörässä. Loistava pyörä tässä moottorissa!.Pleksinkin hyviä puolia alkaa löytyä. Yksi on ilmavirran virtaviivaisempi kulku, varmaan vaikuttaa kulutukseen, sekä nopeuksiin. Vielä pysyy pyörässä! Kotiin seitsemän aikaan hyvissä tunnelmissa, kevään ylivoimainen ajo!