Tuntui mukavan lämpimältä, kun kävin portailla tarkistamassa millaisella varustuksella ajosuoritukseen. Keskivahva oli tutkimuksen tulos. Puolilta päivin lähdin liikenteeseen. Surkeilla lisävarusteilla, en edes reppua ottanut, sehän kertoi, ettei repun sisällä ollut tunnelmallista Airamin termospulloa kuumaa kahvia täynnä. On vain kestettävä tämä laiskuuden aiheuttaman töppäys. F Kasi ei termoslpulloista välittänyt, kun hyökkäsi tien päälle. Pohjoiseen päin lähdimme. En ajatellut tämän enempää ajo suuntaa, ihminen ajattelee, kun on lämmin, niin on lämmin. Olipas virhe tikki. Himagalla meri muistutti olemassa olostaan jäätävällä viimalla. Lämpö putosi kymmenen astetta, kymmeneen asteeseen. Eihän tässä sokerista olla. Varusteet kompensoivat ilman muutoksen. Pyörä liikkui herkästi. Minkäänlaista reittisuunnitelmaa ei ollut. Yppärissä tankkasin, aivan Nesteen vierestä lähtee tie Alavieskaan. Pitihän se hyödyntää. Bonuksena tuli melkein heti viiden asteen lämpötilan nousu. Tuttu tie, hyvä pinta, mukavia kurveja, alkoi jälleen ajossa olla meininkiä. Melkein liian äkkiä tulikin Alavieskan taajama. Pysähdyin, eihän näin nuutuneesta kyläraitista voi olla ottamatta kuvia. Alavieska ei esitä parhaita puoliaan, kun ajelee melkein kylän keskeltä menevää ohitustietä etelään päin. Lämpö kompensoi kuitenkin sen mitä Alavieska ei tarjonnut, sitä olikin jo yhdeksäntoista astetta. Mikko oli huvin vuoksi käytössä, aprikon, ajattaako Raution kautta, kyllä, suoraan vain. Tämä Raution "sisääntuolo" tie on historiallinen, samat kuopat ja routakohoumat olivat jo MZ aikana hidasteena. Lämpö ei laskenut kuin kuuteentoista asteeseen Himangalle tullessa, nousten siitä lähelle pariakymmentä kun parkkeerasin elosuojaan. Pikkunäppärä toistasataa kilometriä tuttuja teitä, kannatti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti