Yppärin kautta.26.4.2019

 Kalajoen pohjapuolella pieni kuvaustauko.

 Ei voi sanoa, että F Kasi nauttii lämpimästä, paremminkin koleasta meri tuulesta.

 Mutta Alavieskassa oli jo eri meininki!

Ankeaa Alavieskaa, Lohtajakaan noin luotaan työntävä.

Tuntui mukavan lämpimältä, kun kävin portailla tarkistamassa millaisella varustuksella ajosuoritukseen. Keskivahva oli tutkimuksen tulos. Puolilta päivin lähdin liikenteeseen. Surkeilla lisävarusteilla, en edes reppua ottanut, sehän kertoi, ettei repun sisällä ollut tunnelmallista Airamin termospulloa kuumaa kahvia täynnä. On vain kestettävä  tämä laiskuuden aiheuttaman töppäys. F Kasi ei termoslpulloista välittänyt, kun hyökkäsi tien päälle. Pohjoiseen päin lähdimme. En ajatellut tämän enempää ajo suuntaa, ihminen ajattelee, kun on lämmin, niin on lämmin. Olipas virhe tikki. Himagalla meri muistutti olemassa olostaan jäätävällä viimalla. Lämpö putosi kymmenen astetta, kymmeneen asteeseen. Eihän tässä sokerista olla. Varusteet kompensoivat  ilman muutoksen. Pyörä liikkui herkästi. Minkäänlaista reittisuunnitelmaa ei ollut. Yppärissä tankkasin, aivan Nesteen vierestä lähtee tie Alavieskaan.  Pitihän se hyödyntää. Bonuksena tuli melkein heti viiden asteen lämpötilan nousu. Tuttu tie, hyvä pinta, mukavia kurveja, alkoi jälleen ajossa olla meininkiä. Melkein liian äkkiä tulikin Alavieskan taajama. Pysähdyin, eihän näin nuutuneesta kyläraitista voi olla ottamatta kuvia. Alavieska ei esitä parhaita puoliaan, kun ajelee melkein kylän keskeltä menevää ohitustietä etelään päin. Lämpö kompensoi kuitenkin sen mitä Alavieska ei tarjonnut, sitä olikin jo yhdeksäntoista astetta. Mikko oli huvin vuoksi käytössä, aprikon, ajattaako Raution kautta, kyllä, suoraan vain. Tämä Raution "sisääntuolo" tie on historiallinen, samat kuopat ja routakohoumat olivat jo MZ aikana hidasteena. Lämpö ei laskenut kuin kuuteentoista asteeseen Himangalle tullessa,  nousten siitä lähelle pariakymmentä kun parkkeerasin elosuojaan. Pikkunäppärä toistasataa kilometriä tuttuja teitä, kannatti!

Pikku hiljaa, pikku hiljaa... 24.4.2019

Näyttäisi, että alkaa liikehdintää pyörä rintamalla. Savut ovat ottaneet ainakin Otto, Ami ja Anssu. Anssu taitaa ajella par aikaa Harjavaltaa kohti "käyttäjäystävällisellä" Ducatilla. Ei se huono äijä ole, jos yli sadan kilometrin siivuja vetelee pysähtymättä! Melkein heti tuli tieto, että sataviisikymmentä kilometriä yhdellä istumalla oli Anssu ja Ducati taivalta tehneet! Jonkinlainen nuutuminen esti tänään lähtemästä edes postilaatikolle asti, ei hyvä!

Liikkuvat jäätkö estävät lämpenemisen. Toisen pääsiäispäivän ajelu. 22.4.2019

Epätarkka kuva, mutta tärkeää asiaa. Etummaisessa kumissa parin sadan vajaus.

Oli hyytävä keli Ohtakarissa.

Vesi velloi pahimmoitten jäitten välissä, sieltä sitä kylmää riittää!

Tähän ajeluun kuului kaksi kymmentä. Ensimmäinen, lähden ajamaan kun lämpötila on kymmenessä asteessa, laitoin kymmeneltä Airamiin kahvit.  Olin haalinut varusteet jo valmiiksi, mutta lämpömittari ei hievahtanutkaan kahdeksasta lämpö asteesta. Kävin varmistamassa portailla, josko mittari ei tietäisi mistään, ei tiennytkään ilma oli paljon kylmempää!
Puoli kahdeltatoista maaginen raja ylittyi, kamppeet päälle ja ajelemaan. Sainsalon tie on hyvässä kunnossa, harvana keväänä ollut näin ajettava!
Ajoin vanhalle tielle, kallistelin varovasti mutkia, pahemmin ei kuitenkaa hiekkaa näkynyt, edes äkkimutkassa. Tuuli piti mielen virkeänä, ei tullut mieleenkään väsähtää kirkkaan auringon paisteen  yrittäessä saada hieman lämpöä tuulen sekaan. Marinkaisten aukealla vasta kylmästi tuuli, merellä näkyi valkoista ja tumman sinistä, ei hyvä.
Kasitietä päästelin Systeemille, renkaat tuntuivat olevan vain puolillaan ilmaa, kun tarkkailin ajoa, varsinkin mutkissa ja tien urissa. Kaksisataa grammaa laitoin eteen, taka en mitään. Niin se mielikuvitus saa vallan kumien vailenemisessakin!  Päätin karaista itseni, käännämpä Ohtakariin! Päin kylmää ajelin F Kasilla, sehän ei kylmästä mitään tiennyt, paukutteli kevättä rinnassa  nelosella ja viitosella kirkonkylää kohti. Ei minullakaan mitään hätää ollut, nyt kun ilmaakin oli molemmissa renkaissa....Lätin jälkeen alkanut metsä suojeli hieman tuulelta, kuitenkin vihurit tulivat puidenkin läpi. Sinisalot pitivät puhurit ulkopuolella, ja Schubert uudella kaulurilla oli kiitettävän tiivis. Kun merinäkymä aukesi maasillalla, tajusin, mistä se kylmä oikein tulee! Kuvistakin näkyy tilanne. Fiilinkiä vain meinasi painaa, vaikka sää oli mitä oli. Kotiin ajelin kasitien kautta, pyörä elosuojaan, manasin koleaa tuulta, ajofiilinkiä olisi ollut vaikka muille jakaa. Mutta tästä on hyvä jatkaa!
ps. Kahavit join keittiön pöydän ääressä....

Ajokausi 2019 aukesi. 18.4.2019

Kilometrimäärä 100  tuli täyteen jossakin Raution paikkeilla. Siihen kertyi muutamkymmen kotiin tultaessa. 

 Ketjun rasvasin, muita huoltoja en vielä tehnyt.

 Huomenna F Kasi saa kunnon pesun!

Tänä vuonna tuntui, että ajokauden alku siirtyy ja siirtyy lähelle juhannusta! Mutta tänään torstaina alkoi olla niin lämmin, ettei mitään esteitä pienelle ajosuoritteelle. Laittelin puolenpäivän jälkeen ajokamppeet päällä, pyörän olin jo aamulla ajanut pihalle, etiäinen? Ketjun rasvasin, pyörä käyntiin ykkönen päälle, siitä se lähti. Sanisalontie melkein kesäisessä kunnossa, ei puhettakaan ajotaiteilusta tällä kertaa, ei edes jalkatappeja tarvinnut ylenmäärin isänmaata kohti painaa. Bensamittari huuteli tankkausta, pienen lenkin olisi vielä tehnyt, mutta varmuus parasta. Systeemillä liruttelin ysikasia, yllättäen sitä menikin kaksitoista litraa. Tiukkaa olisi tehnyt jos jäljellä olevalla määrällä yrittänyt kotiin päästä, lenkin tehtyä. Pohjoiseen päin annoin  F Kasin notkistella talvella jäykistyneitä niveliä ja laakereita,  taisi ohjaajalla olla enemmän tarvetta notkisteluun. Yhtätoista astetta näytti lämpö. Kun tuulikin tuli taka vasemmalta, oli oikein leppoisaa ajella. Ehkä voisi sanoa, ihan mistä tuullut fiilinki oli heti korkealla. Tunne, että vuosi on mennyt, mutta ei pahemmin tehnyt vaurioita ei pyörään, eikä vielä ohjaajaankaan, antoi ylimääräsita adreanaalia vereen nauttia moottoripyörällä ajosta. Kalajoella taisi pyörteilevä tuuli koukata jo hieman etuvasemmaltakin, tunsihan sen, jäiltä tulevan viiman! Mutta minä käännyinkin Ylivieskaan kohti, ihalin lämpömittarin koko ajan nousevaa numeropeliä, hetkessä viisitoista astetta, sehän tuntui jo kuumalta, kun tuuli puhalsi takaa. Jos pyörässä olisi kate, taka tuuli olisi ikävä seuralainen.
Sanoilla ei voi kuvata tätä kevään ensimmäistä laitumelle pääsyä, varmaan hevosista ja lehmistä tuntuu samalta. Ehkä tässä ihmisen ja eläimen tunnepuoli on hyvin lähellä toisiaan.
Ennen Ylivieskaa kääntelin risteyksestä, jossa luki Kokkola, oikealle. Nyt tuli vääntävän pyörän "ominaisuus" esille, en katsonut vaihdenäyttöä, oletin kakkosen olevan töissä, ja käänsin kapulaa oletuksen mukaisesti. Olikin kolmonen, F Kasi lähti kuin jänes haavalta, tuli pieni kiire lyödä pyörää oikein kunnolla vinosuuntaan tien pinnasta katsottuna. Mutta nykyajan kumit ovat pitokyvyltään meikäläisen rohkeuden ylittäviä moninkertaisesti. Onneksi ei irtosoraa asfaltilla. Rautioon kääntelin risteyksestä, josta vasemmalle käännyttäessä olisi tavoittanut Seivin Asema seudun. "Laverdatie" on vuodesta vuoteen yhtä hyvässä kunnossa, jos tuolla pätkällä ei fiilinki nouse, ei missään.  Kamikaze mutkia siinä ei ole, vaan fiilingin tekee tavattoman hyvä pinta. Raution läpi ajelin hiljalleen, katselin, joko Raution NS,n seinään on naulattu uuden omistajan nimi, vielä sitä koristi vanha omistuskirjoitus. Ilo hyvästä tiestä loppuu, kun käännytään Himagalle vievälle, huippukliimaksi tulee Pahkalan ja Pöntiön välisellä  osuudella. Jos alkaa hermostuttaa röykkyytys, kannattaa visioida tilanne, ajan jäykkä peräisellä Harrikalla istuen takasuojan päällä, välittäjäaineena vanha kulunut lampaan nahan palanen. Tie muuttuukin äkkiä F Kasin alla mukiinmeneväksi baanaksi. Kasitiellä oli paljon liikennettä, joten ajelin sen mukaisesti kotiin. Täydellinen ajokauden avaus. Alaviirteen aukealla meri muistutti jäiltä tulevalla tuulella, ettei  kesäkelissä ajella!

Ennustus. 6.4.2019

6 huhtikuuta.
Tänään tehtiin lämpöennätys tälle keväälle, paikka jossakin Lounais-Suomessa. Viisitoista ja risat. Mutta otsikkoon:
Tiedotusvälineet toitottavat lähes uuden talven tuloa ensi viikolla, hurjimmat ennustavat 30 sentin kinoksia? Ja kylmää piisaa, muutaman päivän kuluttua pitäisi olla viisi kuusi miinus astetta. Palataan asiaan viikon kuluttua, usein ennustukset jäävät jälki käsittelemättä, nyt eivät!
10 huhtikuuta.
No niin, lunta on tullut pari senttiä, sulanut enimmältä osalta pois. Hyytävän kylmää on, päivisin auringossa tosin yli kymmenenkin astetta lämmintä. Totuus paljastuu heti portaille astuttaessa. Viima menee luihin ja ytimiin. Viime yönä pakkasta seitsemän astetta!
14 huhtikuuta.
Sunnuntai, lämpöä noin viisi astetta, tuuli on hieman kesyyntynyt, jo eilen oli havaittavissa lauhtumista. Yö pakkaset jatkuvat. Lunta on vain ojissa ja metsien siimeksessä.
 23 huhtikuuta.
Vaihtelevaa on ollut ilma, lumi käytännössä poissa. Kylmä luoteistuuli on kiusannut melkein joka päivä, usein vielä silloin, kun taivas raskaassa pilvessä. Yksi ajopäiväkin oli, käytin sen hyväksi. Mutta eilen ei ollut niin lämmin, että olisi pitempää reissua viitsinyt tehdä. Nyt kahdeskymmenes kolma on oiken mukava jä lämmin etelätuuli sekä auringon paiste. Lämpöennätykset tälle vuodelle paukkauvat täälläkin.
2 toukokuuta.
Nyt on kylmä. Jäätävä tuuli puhaltaa menit mille kantillee suojaa hakemaan. Ehkä tuulen suunta on luoteen ja koillisen välillä, ilma on kosteaa, vettä tihuutellut silloin tällöin,  räntääkin nakkasi iltapäivällä. Vallitsevin on luihin ja ytimiin menevä vinkka. Yöllä pakkasta pari kolme, päivällä nollan seutuvilla.

Huhtikuun vaihtuessa lumet vähissä! 31.3.2019

 Lohtajan aukeilta on lumet muisto vain.

Mitä lana ja aura on kasanut, siinä on vielä jäistä lunta jäljellä. Voisikohan tuota vielä tulla?

Lämmin ja tuulinen ilma massa pyyhkäisi lumet olemattomiin. Mutta kuin katumuksesta, muistaa pitää kylmällä, vaikka lounaasta puhaltaa, aurinko yrittää jonkinlaista kohtuullista lämpösummaa saada aikaan, mutta tuulen purevuus on viheliäistä.