Anssu kysäisi mennäviikolla, josko olisin altis Kuopion reissulle? No, totta kai, onhan nykyisissä autoissa ilmastointi! Pyörillä! Pyörillä? Anssu Ducatilla, jonka cliponit ovat melkein eturattaan navan tasolla. Tarkoitettu lähinnä muutaman kilometrin kyläpyöritykseen...
Uskottava oli, kun toisissaan kysyi!
Torstaiksi 19 heinäkuuta sovimme matkan, tai Anssu sopi, oli jokin työasia siinä ohessa hoidettavana. Jo pitkään jatkunut helle teki projektista mielenkiintoisen, kun on tottunut turjaamaan vaatetta päälle, sekä saman verran pyörän laukkuihin tai niiden puutteessa reppuun. En vieläkään aivan tuosta tavasta luopunut, sujautin yhden ylimääräisen fleesin repun pohjaksi. Jos sittenkin?
Kuudelta olimme tienpäällä, Systeemillä tankkaus, sovimme, ettei mitään jonoajoa harrasteta, etapit ja sillä siisti. Nyt oli etappina Keiteleen St ykkönen.
Olin kuitenkin karsinut niin paljon varusteista, että pientä kylmän vihakkaa pukkasi aamun kunniaksi. Anssu lähti edellä, luulin, että Bemari teki ensimmäistä kertaa stopin ajaessa, kun kiihdytin Ducatin perään! Ducatin raivotessa täysillä putkilla, muuttui F Kasin ääni miltei sähköpyörän hiljaisuutta muistuttavaksi. Tässäkin hyvä syy jättää kunnon rako Ducatiin, onhan se noloa, kun ei oman pyörän ääntä kuule. Joku on velä sanonut, että F Kasissa isot soundit...
Niinhän siinä kävi, että lämpötila alkoi kohota matkan edetessä, hitaasti mutta varmasti ensin kaksikymmentä, jne... Ennen Sykäräistä olivat asfalttimaakarit jo täydessä vauhdissa. Kinnula nelostie väli on uutta päälystettä, siinä oli mukava hujutella sivuauringossa itää kohti. Pätkä nelostakin kuului reittiin. Anssu oli jo tankilla kun kurvasin st ykkösen pihalle. Lupasi piuvata bensat. Oho! Kävimme viellä munkkikahveilla.
Lämpöä oli noin kaksikymmentä viisi astetta. Hyvässä muistissa on vielä MZ,tin vaihteisto öljyjen simahtaminen näillä paikkeilla. Mitäs se, jos kytkin ei irroita, kun päämääränä Ilomantsin Möhkö ja MZ-kokoontuminen.. Kyllä me Mitsin kanssa kokoontumiseen menimme ja tulimme vielä poiskin.
F Kasi ja Ducati eivät ehkä ole tarinaa kuulleetkaan, koska minkäänlaista vikurointia ei ilmennyt kummassakaan. Mikon laiton kertomaan, missä Anssun projektipiste on. Anssu menikin menojaan. Lämpöä piisas. Ei tästä kesä voi parata. Eikä moottoripyörä. Kasin ajo-asento on käsittämättömän hyvä. Tiesin, vaikka ajamme iltaan asti, ei pienintäkään puutumista tai selän kivistystä tule. Edestä tuleva tuuli antaa hierontaa lihaksille, ilmavirta joka pääsee vapaasti ajajaan kiinni, ei tee kylmäpiikkejä, se puhaltaa rehellisen lujasti, jos ajaa lujasti. Viitostielle rampilta liikenteen sekaan, ei sitä mitenkään erikoisesti ollut. En innostunut ohittelemaan urakalla, ajelin mukavaa vauhtia Kuopiota kohti. Mikko alkoi neuvoa tosissaan, kun määränpää läheni. Niinhän siinä kävi, että väärälle puolen halleja ohjaili, mutta pienen kierroksen jälkeen löysi Anssun. Vajaa tunnin tööväilin kun Anssi toimitti asioitaan. Sovimme seuraavaksi projektiksi etsiä ruokapaikka, tankin voisi lirutella täyteen, sillähän kotiin jo ajaisikin.
Moottoritietä huristelimme Pitkälahden kirjainasemalle, Anssu piuvas bensat ja ruuan! Oho! Ruoka olikin yllättävän hyvää, pehmikset kruunas aterian. Muutama satametriä takasi päin, länteen risteyksestä Vesanto - Karttula. Tuttuhan tämä tie on, mutta mukavaa ajettavaa baanaa. Olimme sopineet etapin Keiteleen St ykköselle. Arvuuttelin mielessäni, kumpaa kautta Anssu menee Nilakan itä-tai länsipuolta. Itse valitsin itäpuolen, ja kaduin heti. Se oli kurjassa kunnossa. Käänsinkin oitis kun Tervon risteys tuli, keulan länttä kohti. Tämä läntinen, joka kantaa sinisen tien arvoa olikin paljon paremmassa kunnossa. Edellä ajoi jokin sininen puolikyykky, ajurin kypäräkin oli sävy sävyyn. Keiteleellä häipyi omille teilleen. Anssu tapansa mukaan odotti jo St, ykkösellä oli ajanut myös läntisen reitin, heti alusta asti. Nyt hipoi Kasin lämpömittari jo kolmeakymmentä, pidot senkun paranee! Moottoripyöräilijän näköinen jätkä kehui Ducatin ulkonäköä, Anssu häkeltyi. Kasi taisi olla jonkin auton takana vähän varjossa....... Katselimme kartasta sopivaa reittiä, ratkaisuksi tuli sama reitti, jonka ajoin muutama vuosi sitten Satasella, mutta Pihtiputaalta päin. Soraa tiedossa, eihän Anssu rupulikumilla turhaan tänne asti ajanut, etteikö sorallekin. Muistelin viimevuotista hieman eri reittejä Amin kanssa ajamiamme teitä. Täällä on mukavat sorat! Ensin oli vajaa parikymmentä kilometriä päällystettyä, Anssu oli kadonnut jo kuulumattomiin. Sitten tuli risteys Pihtiputaalle päin. Käännyin sinne, tähän päättyi samalla päällyste. Kun viime kesänä ajoimme samoissa maisemissa, oli satanut muutaman päivän melkein putkeen, tiet olivat nautittavia. Nyt oli Kasin liukkaitten kumien alla kuivaa pölyävää kuulalaakeri soraa, josta olen pitänyt koska se antaa mahdollisuuden "lukea" pyörien pitokykyä. Nyt luku kertoi, pitokyky on nollassa. Yli kolmekymmentä lämpöä, nelisenkymmentä kilometriä taiteilua laakereilla, ei mitään laakereilla lepäämistä!! Kasi teki U-käännöksen, en ollut edes häpeissäni päätöksestä, joskus pitää järjen voittaa. Ajelin Keiteleelle, siitä Viitasaarta kohti, neloselle tein matkaa tukkirekan perässä, en aikonutkaan ohittaa, oli mukava heilua siinä ilmavirrassa. Turvaväliä oli riittävästi, ja lämpöä! Nelostiellä pykälsin jo nelostakin isompaa, vieläkin korostan, että tällainen helle on näköjään näin vanhalle lähes mieluisinta ajokeliä.
Anssu odotti jo Nesteen uudella asemalla, oli siellä Suzukin 1100 kuutioinen kahdeksankymmen lukuinen. Hain parit batteryt juomaksi. Toisen kulautin heti parkkipaikalla. Anssusta näytti, että oli nauttinun sorataiteilusta, varmaan kuitenkin voimain päälle jonkin verran käynyt...
Katselimme vähimmän ajetun reitin rannikolle, ratkaisuksi tuli Elämänjärven seutuvilta menevä tie Haapajärvelle. Etappina Myllylän Auliksen liikkeen edusta. Anssun päästin menemään omia aikojaan. Neloselta käännyin noin kymmenen kilometriä päästä länttä kohti. Uskoin, että Anssu oli saman risteyksen valinnut. Alkupää on hieman kuoppaisempaa, muuttui kuitenkin hyväpintaiseksi ennen puoltaväliä. Pysähdyin visiirin pesua varten, oli todella pesun tarpeessa.
Anssu oli löytänyt oikean liikkeen, siellä jo Aukin kanssa juttu kävi. Jatkui kun sain kypärän päästä. Juttuahan Auliksella piisaa, mukava vanhojen muistelu, vähän uusienkin, ei meninanut loppua lainkaan... Viimein piti pakottaa itsensä laittamaan kypärä päähän, kielsimme Aulista lopettamasta liikettä, taitaa pitää sitä jo enemmän harrastuksena.
Autiorannan kautta ohjasin meidät joen yli, pitihän Haapajärven soratie osuus kuitenkin ajaa, kun niin nolosti tyssäsi Keiteleleellä. Tämä olikin myös Kasilla ajettavassa kunnossa. Anssulle näytin, että antaa mennä. Koskenperän lavalla pysähdyin ja otin parit kuvat. Matka jatkui mukavissa tunnelmissa, ihmettelin, ihmettelen ihmettelemisestä päästyäni miksi ajoväsymystä ei tule, nytkin takana runsas kuusisataa kilometriä, jonkin mielestä haastavissa olosuhteissa, mutta ei.
Taasen astuu pleksisaarnaaja estraadille. Ilma tyyny pitää kuskin vetreänä. Olenhan ajanut Kasilla pleksinkin kanssa, jalkatappien ollessa jo ala-asennossa, enkä ollut silloin tyytyväinen olotilaan. Kuopiossa edellisellä kerralla pleksi muuttui takapenkki matkustajaksi. Se oli hyvä tikki.
Anssu oli Sievin kirjain asemalla, oli kai tankannut, vähän näkyi pojasta, että matkaa on tehty. Teoriassa Ducatilla tällaista matkaa ei edes saisi tehdä näin tiukalla aikataululla, joten kova luu tuo Anssu näkyy olevan. Löimme matkan kiinni tässä kohtaa, Anssu lähti vielä hakemaan nestettä myymälästä. Anssulle suuri kiitos hienon reissun järjestämisestä, ja kärsivällisyydestä!
Mittarikenttä houkutteli, olinhan ajanut Kuopiosta mutkien kautta tänne. Kuitenkin Kasin näyttö ei hätäillyt tankkaamista, päätin kokeilla ajaa kotiin asti. Olisihan Kannuksessa bensaa, jos siltä näyttäisi, että aikoo loppua.
Ei loppunut, tankkasin systeemillä kolmetoista ja puoli litraa ysikasia. Alle neljän jäi kulutus.
Kotona kuulin, että Pajunpään pellolla on palanut koneellinen rehusilppuri, oli facessa hurjia kuvia kun iso työkone liekehtii romuksi, romuna se nyt pellolla on! Onneksi ehtivät alta pois, Matti keräys traktorilla, ja silppurin kuski hyppäämällä kopista. Kiire kuulemma oli ollut. Kaikkea sitä, kun vähän selkänsä kääntää...
Kuopion reissu takana, ajo jäi päälle, saan onneksi viikonloppuna otta kilometrejä taasen Kasin mittariin!
ps. Miten niin historiallinen. Päätin heti lähtiessä, että plagioin seitsemänkymmen luvun reissuja siinä, että kamera ei ole yhtenä pääosan esittäjänä. (no koskenperän lavasta en hennonut olla ottamatta kuvaa). Historiallinen siinä, että lämpötila oli tuntikaudet yli kolmekymmentä astetta, tämän kertoi Kasin lahjomaton mittari. Historiallinen siinä, että tein U-käännöksen sorapinnan takia, lievä takaisku, mutta ei harmita. Historiallinen siinä, että Anssu jaksoi äärimmäisellä tämän reissun, eikä edes kääntynyt soralta takaisin......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti