Tulihan juhannuskelit! 24.6.2018

 Reisjärvellä kuumaisemaa.

 Samalla kun hörpein kuumaa kahvia kylmän torjumiseksi, näppäilin kuvia.

 Näppärä matkapyörä.

 Tässä Kivijärven keskustaa, kuvakulma liioittelee metsän osuutta, on siellä talojakin.

 Tuttu opastetaulu.

 Jonkinmatkan  päästä Kasin keulan suuntaan  kääntyy Salamajärven kansallispuistoon tie!

 Nämä viritykset ovat toimineet moitteettomasti.

Jarrupoljin löytyy nyt yhdellä polkaisulla.

Otsikko kertookin menneen viikon säästä. Keväällä pihistelty vedentulo pääsi valloilleen muutamana päivänä ja yönä ennen juhannusta. Samalla lämpötila muuttui koleaksi. Joka aikoi aattona ulkona juhlia, sai varautua turkkeihin ja sadevaatteisiin. Mutta ei makiaa mahan täydeltä, toinen juhannuspäivä olikin jo eri maata!
Niin paljon olin säätä tutkaillut, että päätin rynnistää tielle heti, kun tilaisuus siihen koittaa.
Seitsemältä olin jo lähtövalmiina eväiden, sekä muun rekvisiitan kanssa.  Ketjut voitelin ennen pyörän liikenteeseen saattamista,  sitä toimenpidettä ei kannata unohtaa, varsinkaan, kun vitjat ja rattaat alkavat olla ehtoopuolella ajetun matkan suhteen.
Taivas oli pilvetön, kaksitoista astetta plussalla, mutta lähes koillisesta puhaltava tuuli piti ilman viileänä. Muutaman piirun kun  kaakkoon  kääntänyt,  virtauksen luonne olisi muuttunut heti!
En turjustanut tavallista kummemmin vaatetta, luotto uuteen, no ei nyt aivan  uuteen Sinisaloon kasvaa koko ajan, se on lämmin ja mukava ajopuku. Kylmän totetesin parikertaa, kun visiiriä raotin! Tankissa oli bensaa hyvä alkumatkan suorittamiselle.
Himangan kautta Kannukseen, kolmosella ajelin Systeemin risteykseen kun pönttö välähti, nopeutta noin seitsemänkymmentä kilometriä! Mitähän se sekoili. Kannuksessa ei havaittavaa lämmön nousua säätilassa. Muutamassa kohdin käytin aurikosuojalippakeksintöä estämään suoraan silmiin paistavan auringon sokaisua.  Liikennettä ei ollut, sain ajella rauhassa Sieviin, no ympyrässä Harrikka kuskeineen oli epätietoinen, mistä luukusta ulos kääntelisi, Nivalaan päin teki ratkaisun. Kasi myös. H kääntyi kuitenkin Ylivieskaan, K  Reisjärvelle päin.  Johtuiko aikaisesta aloituksesta, tai salakavalasta koleudesta, alkoi Kiiskilän jälkeen ajo vasta maistua.  Juhannusjuhlinnasta muistutti äkkijarrutuksen kautta ojaan pyörähtänyt henkilöauto, vilkkuauto oli siivoamassa paikkaa. Pikkuradan jälkeen käännyin tutulle soranotto paikalle, tässä oli hyvä kahvitella, sekä käyttää "kuunmaisemaa" taustana Kasin kuvauksessa. Kylläpäs kuuma kahvi teki hyvää. Kuten melkein aina, ajo alkoi vasta ensimmäisestä kunnon pysähdyksestä. Muuraisjärvellä ajelin vähän hyypehillä, joko Harjulinna on pistetty päreiksi. Mitä vielä, uusi maali uusi kylttikin koristi tanssipaikan seinää, muutenkin oli remontattu ja ryhdistetty. Tämäpä kulttuuriteko! Pienet asiat nostattavat fiilinkiä, siirtyen my ös ajonautintoon, onhan tämä tiekin mukavan loivamutkaista baanaa. Alvajärvi on yllättävän iso lampi, kauan viipyy oikealla sivulla. Pihtiputaalla käännyin Ruukintielle, se on mukava läpiajo väylä kun pitää etelään päin päästä. Hiljaista oli vielä kyläteillä. TB,llä tankkasin, vanhempi pariskunta katseli, varsinkin mies pitkään, ja olisiko ollut vähän haikeana kun laittelin itseäni ajovalmiiksi, toivotti sitten turvallista matkaa! Olisi ollut mukava kysyä, mikä pyörä Hänellä on ollut tai onko vieläkin? Onhan Pihtipudas ollut Matti Viron ansiosta aikoinaan Suomen moottoripyörä mekka! Laitoin mikolle käskyn Karstula! Käänsikin heti ensimmäisestä oikealle menevästä tienhaarasta Kivijärveä kohti. Kyllä mikko tietää. Minäkin tiesin, että alkupää tätä tietä on koloja täynnä, mutta lopussa kiitos seisoo! Ajosuunta oli vaihtunut enemmän lännelle, yllättävän kolea koillisvirtaus jäi nyt selän taa, jokin ajofiilingissä loksahti kohdalleen.

Saarenkylän salmen kohdilla aloin katsella ruokapaikkaa, aamu oli jo niin pitkällä, että pysäkit olivat saaneet ensimmäiset asiakkaat aamuvirkuista. En halunut häiritä kanssakulkijoita. Sopiva paikka löytyi Kivijärvelle menevän tien risteyksessä olevalta bussi pysäkiltä!  Ei häirinnyt muita, eikä muut Kasia ja minua.
Juhannusajelussa alkoi olla jälleen tekemisen meininkiä, mihinkään ei kiire, kuitenkin mahdollisuus liikahtaa äkkiäkin, jos sille päälle heittäytyy. Onko tämä yksi syy monien joukossa moottoripyöräillä? Kivijärvellä ajelin katsellen Ison Anselmin kotiseutuja kriittisin ja vähemmän kriittisin miettein. Kävin Tiiroon kylälläkin kurkkaamassa Anselmin lapsuuden paikkoja, ehkä sanonta, -maisemat eivät elätä- pitää tässäkin tapauksessa paikkansa. Onhan Kivijärvi verrattuna Lohtajan tasaiseen värittömyyteen eri luokassa, kun silmänruokaa arvio! Meri, sehän on poissa silmistä ja poissa mielistä koska sinne on matkaa, Kivijärvellä maisema on joka kohdassa näkyvissä.

Salamajärveä sivuavaa Möttöseen johtavaa tietä lähdin ajelemaan. Pysähdyin Kivijärven opastekyltillä, tässähän voisi vielä kahvit juoda!  Olin ohjelmoinut mikon uudelleen, -vie kotiin - komennolla, en tietenkään aikonut noudattaa sen neuvoja. Pulkkiseen käännyin Halsuan risteyksen lähettyviltä, mukava loivamutkainen kyläyhteisöjen läpi poimuileva tie. Kasi teki työtään eleettömästi, kuitenkin herkästi totellen pienimpiäkin meikäläisen mielenliikkeitä.  Joskus liioiteltua kallistelua, joskus kruisailua pieni kiihdytys, matelemalla maisemia katsellen, eihän tämän mukavampaa olekaan. Smöböndresiin kääntyi Kasi kuin vanhasta muistista, huomautin sille, että vastahan viime sunnuntaina tästä mentiin, ei ottanut kuuleviin korviinsakaan, kun mikkokin sai reittinsä selvitettyä, olihan noita toteltava. Actionin laitoin päälle, nyt on kaksi identtistä SB,n läpi ajo filmiä. Eikä niissä kaahailla. Tutulle mönkö mastolle käänsin, olihan eväitten rippeitä vielä jäljellä. Tänä aamuna epäilin jo mönkön päässeen takaistuimen suojuksen alle, niin oli nihkeän koleaa ensimmäiset satakilometriä. Kahdeksankymmentä prosenttia laitan kovan, kirkkaan, kolean ilman syyksi, vaikka kylmyys ei ajovarusteitten alle päässyt, vähääkään. Kirkas kova auringon paiste ei sovi meidän Kasin ja minun  ajoilmaksi, kun se vielä tulee kylmän virtauksen saattamana, meinaa ajosta tulla paikasta toiseen siirtymistä. Mutta nyt oli asiat kunnossa, kokeilin lähteä hitaasti mastolta, jospa mönkö olisi livahtanut tänne odottamaan meitä. Ei ollut, ajofiilinki oli nousussa koko ajan. Ajelin Teerijärvelle eteläistä liittymätietä. Koukkasin takaisin Kaustisiin johtavalle tielle, mutta vain parisataa metriä, kun huomasin, että Kallen meijerin tie onkin yhdystie näiden eteläisen ja pohjoisen tuloteiden välillä. Hijalleen ajelin meijerin ohi, sen mitä pölyisistä ikkunoista näkyi kiilsi siellä vielä monta moottoripyörää, joko jääneenä sinne, tai mistä sen tietää vaikka Kalle niitä vielä myykin, - loppuun-?  Liikkeen paikka on yksi parhaiten piilossa oleva. Joten sinne mennessä on tehtävä työtä ensin paikan löytämiseksi, ja sen jälkeen vaaditaan hyvää neuvttelutaitoa (joka minulta puuttui) saada Calle kiinnostumaan myymään, tai jopa ostamaan, vaihtamaan.
Tämä Kallesta tällä kertaa. Teerijärvellä on ollut iät ja ajat hidasteet kylän läpi menevällä tiellä. Nyt on kaivinkone rouhaissut ne matalaksi! On mielenkiintoista nähdä, tuleeko tilalle tasainen asfaltti, vai kahta korkeammat pomput. Kanjonissa oleva maatilayritys laajenee vuosi vuodelta, uusia halleja sekä parit navetatkin on ilmestynyt parin vuoden aikana. Jyväskylän tien yli päästelin suoraan, mikon kauhistukseksi, tokeni kuitenkin äkkiä alkaen epätoivoisesti etsiä tietä kolmelletoista tältä mukavalta vanhalta Viiperin läpi kulkevalta väylältä. Olihan kolmelle toista viimein tultava, kun olisi loppunut kulku tai muuttunut enduropyörälle sopivaksi. Biscobin mutkine kautta kasitielle, Karhin mutkien kautta Koivistonperäntielle ja  -päällystämättömällesainsalontielle - mikon mukaan! Nihkeä alku tiesi mahtavaa loppureissua, neljäsataa kilometriä jälleen lisää mittariin.