Kaikenlaista värkkäämistä tuli tehtyä ennen tätä reissua. Siinäkin mielessä kunnon koeajo tarpeen. Värkkäämisten tulokset ilmenevät tekstin edetessä.
Ajoilma ei ollutkaan sitä, mitä on luvattu, luvattu ja taas peruttu. Mutta milloin on ajoilma sellainen, ettei ajamaan voisi lähteä? Yhden ylimääräisin fleezen laitoin ajotakin alle. F Kasi oli kokenut ulkonäöllisesti muutoksen, kun takalaukku sai portti-ja lähestymiskiellon (10 m) F Kasista. Tankin päälle nostin pienemmän tankkilaukun. Se on mukava nyssäkkä, johon mahtuu juuri tarpeellinen, ei mitään ylimäärästä. Mitähän se sisältää? Analoginen kartta. Aurinkolasit ja toiset silmälasit. Kamera. Visiirin pesu vehkeet. Tarpeen mukaan muuta hyödyllistä, mutta ei paljoa enempää.
Alpinestrs,in reppu toimittaa suuremman kuljetustarpeen virkaa. Sekin niin kompakti, ettei ylimääräisen roinan kuljettaminen houkuttele. Eväät laitoin sinne. Tilaa kyllä on yllättävän paljon. Selkäsuojus tukee ja lämmittää ajuria sieltä puolen, johon yllätys yllätys, katepyörissä usein kylmin viima iskeen. Nyt ei ole katteita, joten lämmitys tulee bonuksena, eikä tee haittaa!
Pyörä oli saanut uuden akun, värikkäitten vaiheitten jälkeen, josta jo kerroin edellisessä tarinassa.
Kypärän laelle nostin Actionin, Garmin tykötarpeineen myös valmiustilaan. Mikon annonin vielä huilata, laitetaan se päälle sitten, kun tulee iili yrittää huijata sitä! Katselin, ettei tankkaukeen tarvetta, joten Koivistontietä Karhin mutkiin. Visiiriä kun raotti, tiesi heti missä mennään lämpösummien suhteen. Arvelin, etteivät F Kasin kumitkaan voi olla kovin lämpimät tällä kelillä. Jätin kanttauskokeet toiseen kertaan, kuten melkein aina! Sokojan kautta kiertelin sisämaata kohti, lämpötila ei paljoa paremmaksi, eikä huonommaksi muuttunut. Kaikki kunnia Sinisalon nykyiselle ajopuvulle, harvoin sen sisällä palelee, ei nytkään. Vähitellen kierryimme F Kasin kanssa takaisin kolmelletoista, nyt jo lähellä Emetin järveä. "saahin kämppä" näytti hiljaiselta! Pitääkö olla huolestunut? Bensamittari huomautteli tankkauksen tarpeesta, ei ymmärtänyt, että vasta Kaustisilla on siihen mahdollisuus. Tankkiin menikin lähes ennätys, neljätoista litraa bensiiniä! kauhavan suuntaan kääntelin liikenneympyrästä. Ajofiilinki alkoi jälleen osoittaa melkein ylikuumenemisen merkkejä. Sehän on hyvän merkki, päivästä tulee mukava. Pysähdyin mönkö mastolle, nyt ei ollut mönköä nimellisellä takaistuimella, tuskin siinä edes pysyisikään. Mastolla kaivoin Airamin repusta, tauko paikalla. Aurinko paistoi lämpimästi, pienet tuulenvireet pitivät itikatkin kurissa. Tällainen matkustelu on ykkösluokan liikkumista paikasta toiseen, taukoineen. Laitoin kamppeet matkakuntoon, F Kasi käyntiin, lähtee todella ripeästi uudella akulla. Ajatuksissani painoin ajotietokoneen katkaisijaa, jota olin joskus silloin tällöin hipelöinyt laihoin tuloksin. Nyt se löi tauluun ajetun matkan keskinopeuden ym..... Niin pelasi kuin ei olisi mitään ongelmaa ollutkaan. No ongelma on ollut enemmän compuutterin huolia, moottoripyörällä pystyy aivan hyvin ajamaan ilman tietoa keskikulutuksista, nopeuksista ja muista sellaisista. Kuitenkin kun tällainen on asennettu, pitää sen toimia, näin sanoo alitajunta, jättää pienen kiukutuksen kauluksen alle. Diagnoosi, akun virta on nyt kohdillaan, täytyypä huolehtia siitä jatkossakin. Kun ostin uuden laturin, laitoin ulkopuolisen latausmahdollisuuden samaan "hintaan". Kertovat viisaat, että Satanen voi ottaa huonosta akusta niin nokkiinsa, ettei suostu ruiskuttelemaan ilman ja bensan seosta mäntien päälle.
Actionin laitoin lähtiessä päälle, syynä Smöböndersin mutkatie! Sinne käännyinkin, rauhallista kruisailua ajelin kauniin kylän läpi, mutkat kyllä pitävät hereillä! Ennen Räyrinkiä sammutin kameran. Lämpöä oli nelisen astetta enemmän kuin lähtiessä, vaikka tuuli täälläkin koleaa. Ei haitannut menoa. Lasku Lappajärven rantaan on tuttu, mutta ajatuksella kun ajelin aloin ymmärtämään sen ainutlaatuisen maiseman jylhyyden ja kauneuden mitä sain katsella visiirin läpi. Oli tunnelma kohdallaan! Alajärvellä päin käännyin, Koskelan tienhaara houkutteli pieneen lenkkiin. Pysähdyin pienen joen sillalle. Tämän täytyi olla se kuuluisa pesäpalloja hukuttava joki, jonka varrella Vimpelin Saarikenttä on! Valitettavasti olimme Kasin kanssa joen yläjuoksulla, joten usein juoksuja aiheuttavia "pallo jokeen" lyöntejä en voinut hyödyntää vettyneitä palloja joesta poimimalla. No en nyt niin pallojen perään olisi ollutkaan. Meinas pumppu vähän ottaa ylirinkejä, keskikokoinen Valmetti kun jyräytti hietakuorman kanssa takaa ohi, ollessani sen parhaan otoksen valmisteluissa. Kansi notkahti pahasti, jäi otos ottamatta, en tajunut kääntää kameraa Valmetin perään, tuntui, että silta palautui tuskallisen hitaasti entiseen muotoonsa. Onneksi Kasi ei kantta notkutellut, kun lähdin ajelemaan kohti Vimpeliin menevää isoa tietä. Ajattelin, etten käänny Alajärvelle päin, olinhan sieltä muutama viikko sitten tullut Kasilla. Käännyinkin Pietarsaarta kohti. Kuitenkaan en jatkanut samaa suuntaa vaan käännyin Lappajärven keskustaan menevälle tielle. Melkein heti löytyi mukava taukopaikka kaapelivaunun vierestä. Oli pöytäkin omasta takaa. Lappajärven kumpuilevat maisemat ovat rauhoittavan oloisia. Ovat syntyneet vähemmän rauhoittavissa olosuhteissa, kun rautamötikkä on jysähtänyt keskelle ei mitään. Tehden siihen kuopan jota nyt kutsutaan Lappajärveksi. Muutama vuosi siteen Lappajärvi syntyi vielä tulivuoren purkauksesta, siitä muistona vanhoissa julisteissa esiintynyt tulivori rock tapahtumakin. Äkkiä alettiin termejä muuttaa, syntyi esim. Kivitippu! En tiedä kuinka kauan on esimerkiksi Kärnä ollut paikan nimenä. Kärnäliittihän on kuumuuden muokkaamaa kiviainesta. Kun olin tyytyväinen ravintotasapainoon, otin mikon käyttöön. Annetaan sille nyt puheenvuoro. Käsky oli: "aja kotiin". (en aikonut sitä noudattaa kirjaimellisesti) Niimpä mikon ohjeitten mukaan tienpäälle. Kumma kyllä, ei valinnut Pietarsaareen johtavaa suoraa tietä, vaan Kauhavan kautta!
Tie oli hyväpäällysteistä, jopa muttamat mutkatkin sisältävää. Kauhavan läpi on mukava ajella, miksi ei oliisi myös mukava pysähtyä! Nyt ei kuitenkaan. Mikko oli asiassa, ohjaili kaksiykköselle korrektisti, sekä yllätti todella yllätti, valitsemalla Liinamaan kautta kulkevan reitin. Tällä tiellä on mutkia mutkien perään muutaman kilometrin matkalla aivan tarpeeksi. Jos haluaa, voi kiillottaa eri kohtia pyörästä, huonossa tapauksessa jopa ajajastakin, jos vähän lipsahtelee. Vauhdin hillitseminen on paras tapa säilyttää pyörä, ja ohjaaja koskemattomana.
Powerpark vilahteli nyt vasemmalla puolella, jos oli äsken mutkia, nyt pitkät suorat johdattavat seuraaviin, hieman loivempiin kaarteluihin. Kasitien yli ajelin läntisen Forsbyn läpi, ennen Nyykaappia koukkasin oikealle, kasitielle menevälle kohtalaisen mutkaiselle ja hyväpintaiselle tielle. Ajo maistui. Kasilta käännyin takaisin Pännäisten mutkatielle, se oli päällystetty! Mutkat olivatkin tulleet paljon jyrkemmiksi! Nyt meinas fiilinki mennä jo yli. Oli mahtavaa kaarrella ajurin taitoihin sopivalla nopeudella tuttua tietä, tutumpi toisinpäin ajettuna, kelpasi näinkin. Ennen Pietarsaarta poikkesin jälleen kasitietä kohti, tämä poikkitie ei niin kiverä, kun kaksi aikaisempaa. Kasitiellä ajelin Leppälahden risteykseen, jossa vilkku vasemmalle. Tämäkin oli mutkilla höystettyä, ja muilla kin hidasteilla, Toyota Yaris halusi tulla väkisten puhuttelemaan F Kasin keulapuolta, onneksi on Absit! Mikko alkoi huolestuneena kehoitella tekemään U-käännöstä. Nyt täytyi olla toisi kyseessä, koska herran tapoihin ei kuulu helpoimmat ratkaisut. Katsotaan? Niin katsottiin kyltille jossa luki "yleinen tie päättyy" Kyllä Mikko on asiansa osaava konsulentti! Takasitullessa ei Tojotat häirinneet, pääsimme kasitielle ongelmitta. Sitä sitten jyristelin pohjoista kohti, ilma oli vajaa kaksikymppistä, puolipilvistä, eihän tätä malta lopettaa lainkaan. No, Karhin kautta kotiin kuitenkin matka vei.
Jälleen tuntuu, että reissut paranevat reissu reissulta, näinhän sen pitääkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti