Otsikko on hieman hämäävä. Sen tarkoitus selviää jo kuvien alla olevissa teksteissä.
Aikoinaan, kun kuljimme keikoilla, hädkähdytti Alajärven ja Kyyjärven välisellä tieosuudella oleva tienviitta. Siinä luki yksinkertaisesti Kuolema. Huh... huh... Sen aikaiset pojanklopit menivät aina vähäksi aikaa hiljaisiksi. Tuo kyltti muistui mieleen noin kymmenen vuotta sitten, kun ajelin Satasella samaista tietä. En löytänyt sitä. Palasin jopa takaisin, olisinko ollut huolimaton? Noin kymmenen kilometrin siivun sahasin pariin kertaan tuloksetta. Päättelin, että asujaimisto on imago syistä poistanut jonkin mielestä kolkon nimikyltin.
Tänä sunnuntaina oli keli täyttä kymppiä aamusta lähtien. Amilla Hondan ruuvaaminen vielä kesken, joten soolokeikka näytti tulevan. Vaatteita melkein minimimäärä päälle, vaikkei asteluku ei niin hurja ollutkaan, vähän päälle viisitoista. Asteista se ei ole kiinni, vaan ilman luonteesta. Samalla tulisi jarrupolkimen tuunaus testattua. Tankille vaati heti rientämistä, reilusti yli kolmesataa kilometriä oli tripissä. Karhin mutkat kallistelin, kokeillen samalla saisiko jarrupolkimen päätä raapimaan, ei, ei, varaa jäi hyvästi. Kiersin Marinkaisissa meren puoleista soratietä, otin parit kuvatkin Kasista meri taustana. Kokkolassa Jyväskylän tielle. Poikkesin sen verran, että totesin MP-shopin vaihtaneen sittenkin nimensä MP-sohop on nyt Dailymotors Oy.
Onhan tuo helpompi muistaa. Kauaa en asialla päätä vaivannut, kaasuttelin Kaustista kohti. Alavetelissä kulma vasemmalle, hetken kuluttua koukkasin Perhonjoen koillispuolelle. Paremmin tunnettu Seljesen tienä, joka jatkuu Jylhän kylän läpi Kauhava-Ylivieska tielle.
Alkupää on surkeassa kunnossa, routakohoumia vähä väliä. Loppua kohti tie paranee.
Otin kuvat vakiopaikalta, sekä laitoin actionin nauhoittamaan, kai nykyään pitäisi sanoa, tallentamaan kuljettua matkaa biteille.
Tämä tie mutkittelee järvilampien välissä, joskus niitä näkyykin. Erään tällaisen kapeikon tie ylittää, siihen on tehty mukava pysähdyspaikka. Onneksi niin syrjässä, että saa aivan yksin rappeutua, eivät turistit eksy sotkemaan. En sotkinut, koska periaate on, kaikki ylimääräinen tuodaan takaisin kotiin.
Kaustisilla ajelin Mosalan kautta, Hanskin entisen kotitalon kohdalla jopa harvinaisen hiljaa. Lentonäytös Tikkakoskella voisi olla jonkinlainen etappi, edellytyksenä, että olisin lähtenyt liikenteeseen jo kolmetuntia aikaisemmin. Nyt se jäi haaveeksi. Halsuan mastolla kun kahvittelin, muistin Kuoleman... No ainahan sen silloin tällöin muistaa, nyt olikin kyse edellä jo kerrotusta paikasta. Missä se on, kun en ole sitä löytänyt? Pienenä vitsinä naputtelin mikkoon Alajärvi kuo.... sehän innostui heti, -lasketaan reitti- siinä se oli! Vai ajattaa mikko Perhosta poikkimaitten kuolemaan! Niin tapahtuikin. Olin ohjelmoinut mikkoon moottoripyörä tie asetuksen käyttöön, sehän sopi mikolle ja meille Kasin kanssa. Jopas löysikin mielenkiintoisia polkuja Mehtä-Porasen kautta! Ihmettelin, miten tänne on näin hyväpintaisia mutkateitä eksynyt. Mikko piti ajopuuhan virkeänä, ei todellakaan vienyt suoraan perille. Jos loogisesti ajatellen, olsisi sen pitänyt ajattaa Kyyjärvelle, siitä parikymmentä kilometriä Vaasan suuntaan -olet perillä- Tähän ei mikko suostunut. Jälleen alkoi fiilinki hipoa pilviä. Vimpelin kalkkikaivoskin jäi oikealle, en tiedä, onko toimintaa?
Viimein tulin isolle tielle, sitä vielä toistakymmentä kilometriä ohjasi mikko Kyyjärvelle päin. Ettei liikaa innostuisi, käänsin levähdyspaikalle, kahvittelua varten. Mikko jäi odottamaan uskollisesti matkan jatkumista, mainio vehe. Sitten olikin otsikon mukainen paikka Kasin rattaitten alla. En löytänyt edes postilaatikoista vihjettä mikä tämän todellinen nimi on! Otin kuitenkin muutamat kuvat ennen - menen kotiin - käskyä. Eikä mikko noudattanut nytkään nopeinta reittiä, ei lyhyintä!! Paalijärven mutkien kautta puikkelehdimme Vimpeliä kohti. Siellä sanon mikolle, etten enää noudata sen ohjeita, harmi kylläkin, mutta kellollakin on jonkinlainen osa vielä elämässä. Ehkä vankempi este suurten linjojen mutkitteluille huomio bensan hupenemisesta! Olisi pitänyt tankata Vimpelissä.
Toki riittää Kaustisille. Smöböndersin mutkat kallistelin nyt näin päin, aina silloin tällöin näinkin. On ne mukavat vinkurat. Neljätoista litraa jälleen tankkiin, täytyy skarpata tankkausvälit hieman lyhyemmiksi...Sen verran annon mikolle periksi, että kiersimme Puumalan kautta lenkin. Nyt ei rannikolla tapahtunut dramaattista kylmenemistä, pari astetta vain.
Karhin mutkien kautta tietenkin näin mukava reissu pitää päättää, F Kasin ergonomia on kummallinen kaiken järjen mukaan siinä istuessa pitäisi väsyä, ei väsy! Onko selitys pleksin puuttuminen, ilmavirta pitää huolen, ettei selän tarvitse koko ajan jännittää istuma asennossa? On mukava pyörä päästellä vähän pitenmpiäkin matkoja, tosin nyt ei neljäsataa kilometriä aivan täyttynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti