Ajoilmat senkun paranee! Tämän kesän teema, kilometrejä ei säästetä! Nyt sunnuntaina hieman raikkaampi ilma kuin edellisinä päivinä, aamusta! Vähän ennen kahdeksaa heitin repun Kasin takalaukkuun, ajovarusteet minimissä Sinisalon alla. Systeemin kautta lähdin tekemään taivalta. Mitään suunnitelmaa ei ollut, pohjoiseen päin kääntyi pyörä, aivan sattuman varaisesti. Himangan tienoilla tuli mieleen, että Haapaveden suunta on jäänyt viime vuosina vähemmälle. Siiponjokea seurailin Kurikkalan tielle, jota pitkin ajelin vieläkin reittejä miettien. Tästä tiestä oli viety noin kymmenenkilometrin matkalta öljysorat kaatopaikalle. Kasin kumit eivät ole nyt lainkaan soraystävällisiä. Sitä pitää oiken tyyrätä, että pysyy omalla kaistalla. Etelänkylän kyltin mukaisesti ajelin vähän matkaa, sitten oikealle Kalajokea seuraavalle tielle. Tien varrella on voimallista asutusta, isoja navettoja ja kuivaajia. Tietää, että johonkin on raivattu paljon uutta peltoa. Ennen Tyngän myllyä nousin isolle tielle, kunnes tuli käännös vasemmalle, myllytielle. Sillalla pysähdyin kuvaamaan. Sillan alta mukeltavaa sorsapoikue meinasi säikähdyttää, kun tulivat ryminällä vastavirtaan. Vastavirtaan ohjasin minäkin Kasin! Nyt kohteena Alavieska. Ja ajo maistui! Alavieskastä Merijärvi - Oulainen tielle, yllättävän hyväkuntoista baanaa sai ajella. Kesän vehreys parhaimmillaan tien molemmin puolin, puolipilvinen ilma hiveli pehmeydellään. Nyt voisi kuvitella, että isännät käppäilee pienen hengähdystauon saaneina valkoisen päälypaidanhelmat suorien housujen sisään sullottuna nahkaisella vyöllä vyötettynä, ja hihat tietenkin käärittynä. Jos talosta löytyisi kolmiviitonen Fergu se tulille, ja pieni ajelun poikanen naapuriin. Voihan näin tapahtuakin, toivottavasti. Vielä kun naapuri olisi tukanleikkuu taitoinen, istuisi isäntä kartanolle asetetulle tuolille, hajareisin, siinä tukka sitten lyhenisi sunnuntai aamuna! Ennen Oulaista pysähdyin metsäautotien haaraan, kaivoin kahvipullon esille, on se noin kymmenen kertaa paremman makuista rauhallisen metsäluonnon keskellä juotuna. Eikä ole pelkoa, että pullon ulkokylki olisi kuuma, kun sen sukasta ulos vetää, terästermos on ollut hyvä keksintö. Airamin punainen teki joskus temppunsa, särkien pienestäkin tärähdyksestä ohuesta lasista tehdyn sisäkuorensa, joka oli alipaineistettu, sinne meni kannon juureen usein lasikahvit.
Eteläpuolelta kun Oulaisen? (oikea sanamuoto) ohittaa, ei mitään hirvittävää innovaatio keskusta voi kaupungista sanoa, ennenmin vähän nuutuneen oloinen paikkakunta. Vasemmalle kääntelin, kunnes tuli Matkanivan risteys, mutta Haapavedelle pitäisi päästä. Tien kyltittäjän oivalluksia haluaa ohjata enimmän liikenteen eteläpuoleista tietä, joten useat ajavat Matkanivan riesteyksen ohi. Tämäkin tie tuntui mukavalta, niin mukavalta, että Haapavesi muuttuikin välietapiksi. Mihinkiäs? Sitten tuli mieleen Tavastkenkä! Paikka, jonka olen aina ohittanut, nyt olisi aika korjata tuo töppäys. Kartaa vilkaisin varmistaakseni, että oikeaan suuntaan lähdetään Kasin kanssa. Piippola - Pulkkilla viitan mukaan kääntelin Kasin vasemmalle, tien pinta senkuin parani. Aivan eri planeetoilta kuin esim. Valtatie Kahdeksan surkea pinnotus. Ketäs kansanedustajia täältä olikaan ja ketä sieltä Kasitien varresta? Oikealle näytti Piippolaa, joten Suomen keskipisteeseen suunta. Laitoin Actionin ensimmäistä kertaa tällä reissulla kuvaamaan. Sattuikin sopivan mutkaista tietä! Piippolassa pysähdyin, otin pari kuvaa kirkosta, sitten matkaan Pyhäntää kohti. Pyhäntä on ollut ja on kunta, jossa teollisia työpaikkoja eniten väkilukuun nähden Suomessa! Paikkakunnalla on useita isohkoja tehtaitan, puunkäsittely, esim. Jukka talot ja iso metallitehdas, joka tietenkin vaihtaa nimeään vuosittain! Sekä muitakin isohkoja teollisuus laitoksia. Pysähdyin katselemaan tarkemmin, millainen tämä ihme on. Vettä ainakin tien molemmin puolin. Eikä ihmisistä tietoakaan. Tämähän tuttua, kun ajelee kylien läpi! Iisalmen tietä jatkoin muutaman kilometrin, alkumatkan pienen avoauton takana, mutta sen vauhti ei sopinut Kasin suunnitelmiin. Kestilään menevälle tielle käännyin. Tältä tieltä pitäisi Tavastkengän risteys löytyä. Niin löytyi, jännitys tiivistyi! Pari kilometriä kitukasvuista kangasta ajelin, kunnes tulimme Kasin kanssa Tavastkenkään! Jos on nimi erikoinen, on myös kylä! Se on rakennettu ensimmäisille Kainuun kohoumille, mukavaa mäkimaastoa ajelin kylän läpi. Taasen yllätti täällä "korvessa" tuorerehu peltojen koko. Ne olivat aivan verrattavissa rannikon peltokokoihin. Erona vain, että olivat mäkien rinteissä. Hetken ihmeteltyä käännyin hyvillä mielin takaisin, tämä etappi kannatti käydä! Pyhännällä ajoin Kajaani Kokkola tielle, jota pitkin Kärsämäelle. Tankkasin kymmenen litraa bensaa, niin paljon oli tänä sunnuntai aamuna kulunut. Sitten Nivalaa kohti. Mutta pithän syödäkin! Kulman pysäkillä vihdoin haukkasin aamiaisen. Laitoin huvikseni navikaattorin päälle ja korvanapin korvaan. Satasen nopeudessa, saa vielä neuvoista selvää, päätin kokeilla, miten hiljaisemmassa. Käännyin Maliskylän risteyksestä, navi emännän kauhistukseksi vasemmalle. Aikansa tarjoili u-käännöstä, kunnes luovutti, - aja kymmenen kilometriä tätä tietä - todella loukkaantuneella äänellä. Näissä nopeuksissa jopa hieman liian voimakas. Jonkinlainen vastamelu systeemi olisi hyvä noissa vehkeissä, liekö onkin? Sieviin ajelin hiljaisessa liikenteessä, niin hiljaisessa, ettei vastaan tullut kuin kaksi moottoripyörää! Eskolasta käännyin Riuttasia kohti, pohjapuolta myötävirtaan, kunnes Korpelan voimalaitokselle käännyin. Sama vesipula kuin Kalajoessa! Kalaportaille vielä näkyi riittävän, kai siitä on asetus! Eteläpuolta nyt loppumatka Kannukseen, liikenneympyrästä vasemmalle, asematietä Kajaanitielle. Väliviirteen kautta Kasitielle. Ihmettelin vastaantulevaa asuntoautojen ja vaunujen määrää, kunnes muistin Porin herättäjäjuhlat. Ovat alkaneet purkaa porukkaa kotimatkalle. Kotiin on aina mukava tulla, mutta nyt suunnittelin miten voisi vielä pienen lenkin tehdä, ennen elosuojaa. No, olihan tässä jo pieni lenkki takana, vajaa viisisataa kilometriä, päätin ajella perille. Ajofiilingit ovat niin kohdallaan kuin vain voivat olla. Ensi viikonloppuna Imatralle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti