Meillä oli Kimo niminen hevonen, se oli mieluhinen tamma, luulin, että jää taloon, mutta Antti-Roikon Olavi ihastui siihen, osti pois. Olli sai vihapojan itselleen pitkäksi aikaa, muutti kai kai siksi Kalajoelle... Olin silloin parhaimmillaan, vajaa kuusi vuotias! Kartassa on Oravaisten takana paikka Kimo. Olen siellä käynyt, mutta nyt vasta huomasin tuon yhtäläisyyden. Ilma suosi ajelua tänäkin sunnuntaina. Aikaisin liikkeelle reppuun vähän evästä sekä kahvia. Vaatteita minimi ajoasun alle. Tankkasi Systeemillä, tarkistin vielä kerran ilmanpaineet, kuluneet päälyskumit ovat tarkanoloiset paineille. Parin sadan heiton muka jo huomaa, voihan olla vähän luulotautiakin. Vanhantien kautta Marinkaisiin, samalla tuli testattua kumien sopivuus tämän päivän ajeluun, hyvältä tuntui. Mutta kuten melkein aina käyntiin pääseminen vaatii vaihtelevan matkan poispäin. MZ,tillä oli satakilometriä reviirin raja, sen jälkeen moottorikin alkoi käydä Mitsimäisesti. Kas kummaa taitaa Kasilla olla samoja mittoja reviirin säteessä! Kertrusbrossa pysähdyin, kuten niin monta kertaa ennenkin. Muutamat kuvat muistoksi. Tämä rantatie on usein kylmä näiltä kohdin niin nytkin, viisitoista astetta näytti mittari. Uudessa Kaarelpyyssä jo seitsemäntoista. Ajelin koivukujaa kaupungin läpi, ajatteli, jos tämä "bulevardi" kavennettaisiin tavallisen kadun levyiseksi, olisi tunnelma kuin kaupungin läpi ajelisi, kivitaloja riittäisi molemmin puolin monta sataa metriä. Nyt niitä tuskin huomaa. Munsalaan käännyin paloaseman kohdalta. Munsalan ohitin vauhdilla. Alkoi olla reviirin raja saavutettu, ja suunnitelmia kypsyi mihin tielle seuraavaksi. No se Kimo katsotaan. Kasia Oravaisiin, Alahärmän viitan mukaan vasemmalle. Kirkon kupeestä viiletin Kimoa kohti. Tie oli kuin oppikirjasta, vasempaan mutka, oikeaan mutka, vasempaan mutka... tätä voisi luetella vaikka kuinka kauan, tie pysyi hyvänä, Kasi oli elementissään, ei edes kuluneet kumit haitanneet. Parin risteyksen jälkeen oli suuntana vain Alahärmä. Sitten alkoi sora osuus. Sitä kesti noin kymmenen kilometriä, muutamissa paikoissa oli pinta kostunut, joten taidan pestä pyörän huomenna! Pinnassa ei muuta sanomista. Ami kerää vanhojen talojen kuvia, minäkin otin hylätystä asunnosta kuvan!
Vanha hylätty talo.
Smöbondersin tiellä varoitetaan mutkasta suoraan ajamisesta!
Alahärmästä kääntelin Seinäjokea kohti, oli tunne, että menköön pyörä mihin haluaa, kunhan pysyy tiellä, eikä törmäile kanssakulkijoihin, olin siis tilassa "tähän ei mitään lisättävää". Katselin sillä silmällä, jos kääntyisin Liinamaalle ja tiukkoihin Alahärmän mutkiin, kuitenin ajoin ohi Kauhavan lentokentänristeykseen asti, josta kääntelin Kortesjärveä päin. Hetken kävi mielessä pistäytyä Lappajärvellä, ajoin jo sinne vievälle tielle, mutta käännyin takaisin! Varalaskupaikka on vähitellen jäämässä vain tien levikkeen virkaa hoitamaan. En innostunut kokeilemaan männän nousua tällä suoralla, olisi voinut tulla tyyris kokeilu. Mutta ajo maistui muutenkin, Kortesjärven ja Evijärven ohitin hyvässä yhteisymmärryksessä näiden pitäjien kanssa, alkuperäisiä asukkaitakaan ei esiintynyt ohitus tilanteessa lainkaan. Hiljainen on kylätie pätee yhäkin. Evijärveltä alkoi tien kunnossapito työmaa, ei se ajoa häirinnyt osoitus vain siitä, että tie voi jo ensikesänä olla hyvässä kuunnossa, hyvä! Smöböndersin tienhaara sai Kasin kääntymään tälle legendaariselle mutkatielle. Tämän kesän ensimmäiset SB mutkat. Pysähdyin noin puolessa välissä olevan lammen rannalle, sen vesi on ollut likaisen näköistä, nyt siellä näkyi uimareita, ja heille tehty laituri, eikä vesikään enää niin pahan väristä! Loppupään mutkat otimme Kasin kanssa arvokkaasti, eihän tänne ole tultu kanttailemaan, kun on rajoituskin viisikymmentä kilometriä tunnissa! Hujuttelimme mukavaa kyytiä lopun loivat mutkat, vasemmalle Veteliä kohti käännyin, kolmentoista risteys olikin melkein heti vastassa. Ajo tuntui erinomaiselta, Kaustisella arvoin liikenneympyrästä poistumisnumeron, siksi tuli "poistu toisesta liittymästä" Kokkolaa kohti siis. Leppoisassa kesä säässä ajelin Kokkolaan, biscopin mutkien kautta kasille, Karhin mutkien kautta Koivistonperän tielle josta Sainsalon tielle. Tämä reissu jäi päälle, mutta balsamia tulikin heti illalla, sovimma Amin kanssa, että ajelemme joko maanantaina tai tiistaina Kuopioon, jonne perustamme tukikohdan, josta teemme retkiä ympäröiviin maisemiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti