sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Tankin pituinen fiilistely. 21.5.2017

 Ullavalaisten Ali-Haapalan korvaaja.
 Norpassa oli paljon sulaa vettä!
 Tässä meinasin jo vaatetusta vähentää, mutta laiskuus astui peliin.
 Kun suunnasta epäselvyyttä kannattaa ajaa suoraan.
 Viitta kyllä osoittaa läntee?!
 Mutta siitä alkoikin mukava soratien pätkä.
 Halkosaari (tanssilava) pilkottaa taustalla.
 Tässä toinen pähkäily vaatetuksen vähentämiseksi!
Lämpöä mukavasti, kävi yli kahdenkymmenen Itäkylän raitilla.

Aamusählingit selvitin jo puoli kymmeneen mennessä, koirat häkkiin, F Kasi tulille, jalat viimesen päällä säädetyille jalkatapeille ja tankille. Vajaa kymmenen litraa tämän vuoden toisessa tankkauksessa meni. Kirkon kautta kohti Karhin mutkia..... mutta, muistin, pitäisi tarkistaa vielä kerran ilman paineet, nyt oli tarkkuusmittari mukana, joten voin samalla kalibroida sen Systeemin uuden mittarin kanssa. Koivistonperän tien kautta kierto takaisin Systeemille. Edessä oli säädetyt 2.6 kg. Taka laitin 0,3 kg lisää joten takana 2.7 kg. Tarkkuusmittari ja Systeemin mittari olivat liikuttavan yksimielisiä lukemista! Kyllähän sen kolmesataa grammaa huomasi heti! Ei tule tarpeeksi painotettua varsinkin näissä läskikumisissa oikean ilmanpaineen tärkeyttä. Nyt oli mukava kallistella Karhin mutkat, hiekkaa ei enää pahemmin tiellä. Peitsolta Kälviää kohti. Tuuli oli navakkaa, mutta edellispäivien pistävä kylmyys loisti poissaolollaan! Hiljaisen Kälviän läpi rauhallista vauhtia, sama kiireettömyys jatkui Ullavaa kohti ajellessa. Nyt laitan pisteen jalkatappien säädöille, tästä en tiedä enää mihin päin pitäsi ruuvata. Leppoisa asento ja polkimet kohdallaan. Ullavalla pysähdyin ottamaan kuvan uudesta polttoaine jakelupisteestä. Halvat näkyivät olevan hinnatkin. Norpalle ajelin varovasti, tiessä olevat kuopat ovat kestotavaraa, niitä ei korjata, eivätkä itsestään katoa. Norpassa oli paljon vettä, navakka tuuli teki pientä aallonvirettä pintaan. Aioin ottaa muutamat Nikon kuvat järvestä, tavalliset patterit olivat sanoneet sopimuksen irti. Täytyi turvautua Nokialaiseen, ei siinä mitään, mutta olisi linssikin pitänyt pyyhkiä ennen matkaan lähtöä.... Jatkoin matkaa, mutta kun mitään reittisuunnitelmaa ei ollut päätinkin kääntyä takaisin. Lämpöä oli niin paljon, että harkitsin jo vaatteitten vähentämistä. Ullavalla käännyin vasemmalle, F Kasi otti mukavasti tuttuja mutkia, kun kallistelin hyvänlaista kyytiä. Jälleen tuli mieleen oikeat ilmanpaineet! Kaustisille päin käännyin, Halsuan risteyksestä vasemmalle. Köyhäjoella oli kylvöntöiden aloittelu jo pääsemässä vauhtiin. Nenä sanoi, että vielä ei kaikki tunkiot ole lietteellä, hyvä näin.  Halsualla oli hyvä meininki päällä, ihmisiä liikkeellä mukavasti.  Vieläkään en tiennyt, mihin reitti suuntautuu, päätin ajella liikennen ympyrästä suoraan. Ylikylän läpi menevä tie on hyvässä kunnossa, äkkiä tulikin kolmetoista ja sen tee risteys vastaan.  Pulkkiseen käännyin muutaman kilometrin päästä. Mukavaa loivamutkaista asutussa maalaismaisemassa kaartelevaa tietä oli juhlallista kallistella. Lämpö alkoi olla kesäisissä lukemissa. Vimpeliin käänsin seuraavaksi. Mutta Itäkylän kyltti houkutteli kääntymään länteen! Alkoi reissun soratie osuus. Sopivan vaihtelevaa alustaa ajelin muutaman kilometrin, kunnes Itäkylällä tie sai jälleen päällyksen. Lappajärvi ei henkäillyt kylmiä henkäyksiä, ehkä johtui siitä, että tuuli kävi järvelle päin. Pysähdyin Halkosaaren parkkipaikalle, muutamat kuvat. Takana oli ovensa sulkenut Kivitippu. Evijärvelle suhahdimme hetkessä, rajoituksen määräämä hidastus, taasen kapulaa kaakkoon. Voimakas sivuvastainen antoi ajamisen meininkiä, F Kasi hyrisi juuri niin kuin moottoripyörän pitääkin, voiman tunne kaasukapulan kiertoliikkeen takana.  Näppärä matkapyörä! Rannikkoa lähestyttäessä alkoi lämpömittari levottomasti laskea, vielä ei mitään kylmää tullut tuulen mukana. Kasitiellä oli normaali liikenne. Kokkolan ohi vilkkaasti! Marinkaisissa heitti, ei kylmää vettä vaan jäätävän kylmää ilmamassaa joka puolelle, onneksi Sinisalot selviytyivät voittajana, mutta muutos oli masentava.  Kesästä kun ajaa koleaan marraskuuhun pitää huumorintajun olla korkeaa luokkaa, etteikö yksi rumasana livahda julki... Kotona äimistelin yhä jäätävää viimaa, ei tehnyt mieli ottaa edes visiiriä auki. Onneksi reissu oli yhdeksänkymmentä yhdeksän prosenttisesti kesäinen ajelu, sellainen, kuin ajelun pitää olla!  Tankillisella selvisi reilusti tästä kolmensadan kilometrin matkasta.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Olin kans puolenpäivän aikoihin Norpanjärven levikkeellä kahvittelemassa. Tulin siihen pyörällä Kannuksesta käsin. Oli tarkoitus käydä emännän kotona Läntällä, mutta ajoin Kälviän kautta pois. Ei osunut oikeaan Ullavalaisten arvailut kumpi pysyy kauemman pystyssä Alihaapala vai kirkonkylän osuuskunta. Bensan myynti kertoo siitä jotain.

Juha U