F Kasi tutussa maisemassa.
Vähiksi ovat menneet jääröykkiöt.
Luvattu lämpöpiikki tuli sittenkin. Mutta sen pituus ei kestäisi kuin yhden päivän. Tottahan tämä oli. Neljätoista astetta näytti mittari kun laajasin varusteet pientä retkeä varten. Liikkuvan kuvan kamera kypärän leukaosaan! Viideltä F Kasi liikenteeseen, huomasin heti, että tankin kuva oli ilmestynyt mittarinäyttöön. Eipäs ole pitkää matkaan poistamaan ko. varoitus. Laitoin kameran päälle, Sainsalon tie huippukunnossa. Systeemillä liruttelin vajaat kolmetoista litraa tankkiin, Kamera kävi koko ajan. Lähdin leppoisassa ajoilmassa ajelemaan Ohtakarin suuntaan, mutta! Rekilän tienhaarassa kuului kopsaus, kamera katoisi näkökentästä. Siinä meni jo toinen action ajattelin. Antaa sitten olla viimeinen, kun eivät halua yhteistyötä. Kaksi autoakin tuli takaa, kun odottelin u-käännöksen tekoa. Ajoin vähän matkaa takaisin, mutta tiellä ei kameraa ainakaan näkynyt! Koetin kädellä, miten se on voinut tipahtaa, eihän se mihinkään ollut pudonnut, löysällä oleva ruuvi oli päästänyt kameran pyörähtämään alaspäin. Minkähänlainen kuva siitä syntyi? Varmuuden vuoksi panin actionin takalaukkuun, ajelin Ohtakariin kesäisissä tunnelmissa. Meri oli lähes sula, jäävuoristakin rippeet jäljellä. Lämpötila oli laskenut mantereen neljästätoista kymmeneen. Muutamat kuvat, jotka eivät poikkea edellisvuosien vastaavista juuri mitenkään. Action uudelleen kypärään, nyt kiristin kaikki pitoruuvit kunnolla kiinni. Vielä niin uusi juttu, että kokeilu jatkui kameran suuntauksessa. Pari kertaa nostin kulmaa ylöspäin. Jälkeenpäin katsoessani ei suuria eroja ollut. Ehkä pikkusormen leveys kypärän ja kameran välillä antaa hyvän ajokuvan. Mittarit näkyvät sekä tarpeeksi taivasta. Nopeasti unohtaa kameran olemassa olon, hiljalleen nautiskelin Karhin mutkat läpi, hiekkaa ei pahemmin ollut tiellä, eikä talvi ollut aivan kelvottomaksi pintaa muokannut. Mutta vauhtia pidin pari-kolmekymmentä kilometriä normaalia hitaampana. Ami ja Satu suhahtivat Hondalla vastaan enen Karhin mutkia, hetken ajattelin kääntyä perään, mutta tiesin, että u-käänös vie niin paljon aikaa, ettei saavuttamisesta tulisi mitään. Ajelinkin kasitielle, liikennettä ei paljoa ollut, mukavasti jytisteli F Kasi tuttua suoraa tietä pohjoista kohti. Nyt olisi pieni hiki selässä ajanut sään puolesta vaikka kuinka pitkästi, kuitenkin käännyin kotiin. Ajatus, vähitellen matkaa pidentäen tulee fiilingistä vieläkin parempaa. Kotona katsoin videot. Kameran kaatuminen oli hyvän näköistä, matka jatkui hieman kallistunein horisontein. Muuten koko matkan kuvanlaata erittäin hyvää. Mittasin sekuntikellolla, että onko kuvanopeus realistinen. Kilometrillä meni se aika, mihin se kului myös ajaessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti