Joulukäynnistys kaamoksen päättyminen. 21.12.2016

 Edellisistä vuosista poiketen Satanen on yksin tutulla talvehtimispaikalla.

F  Kasi odottaa kärsivällisesti uusia jalkatappeja ruuvihuoneessa.

Kolmen plusasteen lämpö houkutteli kaamoksenpäättymis käynnistykseen. Tuntui, että pyörätkin olivat odottaneet tätä. Satanen entisellä paikalla, F Kasi ruuvihuoneessa.
Surkean mp-veron ansiosta voi Satanen joutua pitämään rokuulivuoden ensivuonna!!! Toki sen voi käyttää pyörän entistä ehompaan kuntoon ehostamiseen.

Legendaarisia taukopaikkoja. 19.12.2016

F Kasi Gerdrusbron sillan vieressä olevalla pysäkillä. Joka kesä on jokin pyörä tässä valokuvattu.

Satanen Hondien ihailun kohteena legenda kakkosella Korpelan pato.

 Norppa kuuluu myös legentoihin, kaksi kuvaa Norpalta, myötävaloon.

 Tässä vastavaloon. Aika tarkkaan viisikymmentä kilometriä Perkkiöstä.

Ohtakari on neljäs legenda. Ehkä useimmiten käyty. Joten riittänee pelkkä vesi F Kasin taustaksi.

Kaamoksen taittuminen lähenee. 28.11.2016

Vajaa kuukausi niin päivät alkavat pidetä. Siitä kolmisen kuukautta vielä, niin voidaan ottaa yllä olevanlainen ajokauden alkuun liittyvä kuva!  Tästä se taasen kimmeltyy.
Sää on ollut sellaista, ei oikein tiedä millaista. Lumi tuli jo kerran maahan, lähti pois, tuli uudelleen, nyt sitä on noin kymmenen senttiä. Lämmöt olleet lähellä nollaa, mutta pientä kiristymistä havaittavissa, mittari näytti tusinan verran pakkasta!

Zschopau! 16.11.2016

MZ-tin syntymäpaikalla käyminen on ollut syvällä takaraivossa, kuitenkin aina painuen unholaan. Ensi kesän retkiä suunniteltaessa putkahti Saksa esiin kohteista. Samalla luontevia reittejä katsellessa alkoi Zschopau kiinnostaa entistä enemmän. Kartat sain isäinpäivä lahjaksi, joten hyvällä alulla ollaan. Viisi ja puoli tuhatta ajokilometriä odottaa ajamista. Ami on alustavasti lupautunut mukaan, jännää!

F Kasi ruuvihuoneeseen. 15.11.2016

Lankut kynnykselle, pyörä käyntiin, ykkönen päälle, hiljaa hivuttaen lankulle. Ei aivan näin yksinkertaista. Vastasatanut lumi teki tepposet, loppui veto takapyörästä. Onneksi löytyi sulaa hiekkaa sen verran, että pitoa alkoi löytymään. Nyt on F Kasi valmiina pieneen tuunaukseen.

Jalkatapit. 1.11.2016

Kun tarkasti katsoo, muistuttavat nuo pappa tunturin polkimia! Sallittakoon, papan jalat niiden päällä tulee olemaankin. Onhan tuossa hieman luxusta verrattuna entisiin metallin palasiin. Asennus alkaa aivan pian, helppoa muuten, mutta ovat vankkojen jousien takana, että pääsevät "elämään". Voi olla, kun tarkasti kuuntelee, ruuvihuoneesta kuuluu ähellystä....

Jotakin pitää aina tuunata. 13.10.2016

F Kasi on mainio matkapyöräksi. Mukava päkyttelijä kevyt ja kiihkeä. Pientä parannusta pitää aina suunnitella, nyt on vuorossa jalkatappien madallussarja.  Talven päällä laittelen paikalle. Kurvivaraa jää vielä aivan riittävästi, toivottavasti ajoasento paranee entisestään!

Lokakuun alkua. 2.10.2016

Kävimme Kaijan kanssa Kuortaneella, koirakisoissa. Siinä samalla tuli 39 hääpäivä ajelu. Mutta auto oli kulkuneuvo.
Miksi tällainen postaus. Pyöriä oli liikenteessä paljon, se taasen aiheutti hurjia ajohaluja. Nyt ensiviikolla baanalle!

Kivijärvelle ja takaisin Hondan ja F Kasin kuljettamana. 18.9.2016

 Lähtövalmiina, takalaukkukin melkein tyhjä.

 Sievissä tukittu melkein samaan ruutuun.

 Saarenkylän sillalta. Täällä veneet ovat ahkerassa käytössä.

 Samasta kohtaa.

 Kivijärven se toinen parkkipaikka.

Komea etunimi ja sukunimi. Voisi olla sukulaisia!


Aamulla vähän kymmenen jälkeen lähdimme Amin kanssa pienelle Keski-Suomen reissulle. Ilma oli kovahkoa, aurinko paistoi, lämpöä noin kymmenen astetta.  Oikein sopiva syksyinen ajoilma. Perunamarkkinoitten ohi hujahdimme pohjoista kohti. Kannuksesta Sieviin, jossa tankkaus ja kahvit.. Nyt lähti Ami keulamieheksi, etappina Reisjärven Seo. Sinne asti emme aivan päässeet Kangaskylän nuorisoseuralla pieni pysähdys, entisiä muistellen. Pihtiputaalle johtava tie ei enää ollut priima kunnossa, mutta mukavat loivat mutkat maistuivat, maistuivat erittäin hyvältä, kun koko kesän takaraivossa piilevä "nyt ei ole kaikki kohdallaan" ajatus sai selityksen. Pari päivää sitten mittasin eturenkaan ilmanpaineen, 1,5 kg! Laitoin heti toista kiloa lisää, sain F Kasin takaisin. Vaikka tiehen liimattua maalarinteippiä pitkin olisi pyörän voinut ohjastaa, paikkauksetkin historiaa, kun ei tarvinnut henkikurkussa ohjastella. Edellinen ilman paineen tarkastus oli Vianorilla heinäkuussa viime vuonna! Onneksi kypärä päässä, etten tukistanut itseltäni vähäisiä hiuksia.
Pihtiputaalla aioimme syödä Takkatuvassa, oli ulos asti jonoa. Putaan Portissa paljon väljempää, ehkä aika mauton ruoka syynä. Paljon oli pyöriä liikkeellä. Jatkoimme nelosta pari kilometriä, sitten tielle Kivijärvi- Karstula. Se olikin profiililta mukavaa väylää, Pihtiputaan päässä hieman liian kuoppainen, kuitenkin F Kasia ei nyt kohoumat häirinneet! Saarinkylällä pysähdyimme Kivijärven ylittävälle sillalle tietenkin muutamat kuvat.
Veneitä ajelin järveä pitkin poikin, tuli tunne, että paikalliset matkustavat niilla kuin autoilla meillä. Kivijärvellä joimme kahvit mukavassa kahvilassa, täytyy olla yli kahdeksan kymmppinen muori tiskin takana, ennenkuin oikea fiilinki löytyy. Teemana oli sukulaisten etsintä. Aloitimme hiljaisista, mullan alla olevista, tosin vain hautakivejä katsellen. Runsauden pulaa Kinnusista ei tainnut oikealle paadelle osua tutkimus? Tiiroon kylällä kävimme jälleen Anselmi ykkösen lapsuuden paikalla, jonkinlaista kivijalkaa ja painumaa löytyi kovikosta. En usko, että puuta vasten nojaava pompan nappi olisi siltä ajalta kuitenkaan. Seuraava kohde oli Kivijärjärven vanha hautausmaa.  Täällä Kinnus inflaatio puhkesi oikein kukkaan! Erittäin kauniilla paikalla oleva kalmisto. Nyt olikin aika lopettaa tutkimiset arpoa mitä tietä ranikolle. Kinnulan kautta voitti. Palasimme parikymmentä kilometriä Saarenkylän risteykseen, josta hujuutimme äkkiä Kinnulaan. Ilman laatu oli muuttunut pehmeäksi, melkein kesäinen fiilinki saatteli matkalaisia. Muhola on omituinen paikka, Suomenselän harjumaastoon sijoittuva mukavan näköinen kyläyhteisö. Muistuttaa enemmän Norjalaista pientä taajaamaa.  Ajelimme Kinnulan keskustan läpi. Ami otti nyt vetovastuun. Kummastelin, kun haamuhiihtäjiä en näkynyt tälläkään kertaa, jospa Lestijärven jälkeen. Lestillä teimme koukkauksen kylälle. Ei näkynyt hiihtäjiä kun suorat aukenivat. Sykäräisistä pohjapuolelle. Yllätys oli, että tavallisesti hiljainen tie olikin melkein vilkaasti liikennöity. Toholammilla tankkaus, tavanomaista reittiä kasitielle, Ami hujautti suoraan Ruotsaloon. Taisi olla viiden kuuden seutuvissa, kun sammutin loistopyörä F Kasin. Nyt tuli innovatio ensikesää varten, muuten täydellinen pyörä, kunhan lasken jalkatappeja muutaman sentin. Mutta se maksaa! Amille kiitos hyvästä matkaseurasta, on ilo päästellä jomman kumman tai molempien poikien kanssa! Luxusta!

Huippulämmin syyskuun ajelu. 11.9.2016

 Nikulan raviradan parkkipaikalla.

 Sama edestä. Visiirin pesu ja ketjun rasvaus.

 Tässä ollaan jo lähellä vanhan Ullavan rajaa. Toinen visiirin pesu tällä matkalla!

 Näillä hanskoilla pärjäsi, on pärjännyt melkein koko kesän.

Pari kuukautta on Alihaapala ollut kiinni, nyt jo näkyy vanhentumisen merkkejä. Ei hyvä.

En muista milloin on tällainen syyskuun alku ollut. Ilma pehmeää, lämpöä riittävästi, sadetta sopivasti. Kaikenlainen joutava on pitänyt pyörät tallissa. Mutta yhdestoista päivä oli jo niin houkutteleva ilmalta, että F Kasin lähimpää vedin pihalle. Kevyet varusteet päälle, K-perän tietä vanhalle tielle, jossa tutut mutkat odottivat. Seuraava mutkaosuus oli Biscopin mutkat. Jokin kotterero toimi vakionopeuden säätäjänä. Jyväskylän tietä huristelin sataakahtakymppiä mittarin mukaan, Kaustisen Nikulan pysäkillä muutamat kuvat, visiirin pesu ja ketjun rasvaus! Jälkimmäinen turha ele! Uudelleen tielle, Parikymmentä astetta lämpöä, harvinaisen pehmeä ilma, F Kasin moottori tuntui olevan tyhjällä käynnillä, niin herkästi se veti. Nopeusmittaria kannatti seurata! Toholammin tiellä oli hiljainen liikenne, mutta siivekkäitä pikkuötököitä sitäkin enemmän. Pysähdyin Halsuan risteyksen jälkeen tutulle vanhantien öljysorapätkälle, jossa jälleen pesin visiirin. Alihaapalalla oli yhtä alakuloinen tunnelma kuin ollut koko kesänä. Parin kuvan jälkeen äkkiä pois, tuli hieman aavemainen olo tyhjästä, ennen elämää sykkineestä kyläkaupasta. Toholammilla tankkasin. Puolipilvinen ilma piti auringon pimennossa, saatoin ajella ihanne olosuhteissa rannikkoa kohti. Näin lämmin ja pehmeä ajelu sattuu harvoin kohdalle, ei läheskään joka vuosi. Vaikka ajot loppuisi tältäkesältä tähän, hyvillä mielin odottamaan ensikesää!

F Kasi delfiinien ystävä!

Kantaaottava F Kasi!

Tärkeintä on matka, ei päämäärä! 19.8.2016

Kaikki oli valmiina mukavaa ajosuoritetta varten. Ostettu uusia asusteita, sekä tietenkin viihde-navigointi elekroniikkaa. Voisihan sanoa, että Amin Deauvillekin oli yksi hankinta matkaa varten. Documentteja lipuista mökkivaraukseen asti, myös tällainen paperi oli saatu!

Perjantaiaamun oli pyörä pakattu tarpeelisilla ja tarpeettomilla tavaroilla melkein ääriään myöten. Kahdeksalta ajelin Amille, josta lähdimmekin heti Kaustista kohti.

Ami oli Ruotsalossa jo kameran kanssa valmiina.

 Anssu tuli kun  tankkasimme, suoraa Toholammilta Nesteelle. Huomasimme heti komean anatomisesti muotoillun repun pojan selässä. Ilmavirta ei pahemmin tuollaista väskyä väristä. Olimme jo Amin kanssa pukeneet uudet sadeasut Nikulassa, tuntui, että vettä tulee kohta taivaan täydeltä. vähäiseksi jäi kuuro. 

Tässä Kaustisen Nesteellä. 

Joimme kahvit  ja tankkasimme pyörät. Lähdimme Veteliä kohti nyt kolmen kimpassa. Seuraava etappi Neste Alajärvellä. Ennen Veteliä meni hermo synkkää taivasta katsellessa, puin pysäkillä sadevaatteet uudelleen päälle. Pojat ottivat riskin! Vimpeliin päin kääntyi letka. Ajo oli vhän nihkeää nenä meinasi tiputtaa ja sen niistäminen on kypärä päässä hankalaa. Kuitenki matka joutui joutuisasti, Alajärven Nesteellä tankkasi Anssu. Pojat jäivät virittelemään stereoita korvanappeihinsa, huikkasin heille, Että Menkijärjven kautta Kitusen Kievariin. Lähdin hiljalleen ajelmaan. Toppasin Kuortaneen risteyksessä, poikia ei näkynyt! Kun etappi selvillä, en kauaa viipynyt vaan jatkoin matkaa. Menkijärvellä tööväsin vielä vähän aikaa, ajo ei oikein kulkenut, joten nämä tauot tulivat hyvään tarpeeseen. Poikia ei näkynyt! Ajelin kuuskutoselle, mukava hyväpintainen tie antoi hieman fiilinkiä hommaan, kuitenkin tunsin, ettei näin voi jatkua. Alan kohta olemaan turvallisuusriski itselle ja muille. Ehkä kuumettakin alkoi nostamaan. Kuitenkin suuremmitta ongelmitta ajelin Kituseen. Pojat olivat jo siellä! Ölivat ajaneet Ähtärin kautta. Turhaan odottelin. Kerroin, että palaan takaisin, saavat, joutuvat jatkamaan matkaa kahdestaan Imatralle. Eihän se tiimille käynyt! Sanoivat, että porukka pysyy yhdessä, onhan tämäkin jo moottoriopyörä matkailua. Ami tarjosi tukevat sapuskata, kahvi päälle virkisti huomattavasti. Olin ajatellut painella suorinta reittiä Lohtajaa kohti. Nyt tuntui, ettei sinne niin kiire olisikaan. Mutta Imatralle en lähtisi riskeeraamaan. Päätimme ajella Alavuuden kautta Keskiselle. Sateen uhka oli edelleen olemassa, Tuumasimme, jos sataa, saavat uudet ajokamppeet näyttää kykynsä. Aamun viidestätoista asteesta oli lämpö kohonnut jo yli kahden kymmenen. Lähdimme tielle. Kuuskusi oli muuttunut näiden parin tunnin aikana mukavaksi ajoalustaksi. Vanha kunnon ajofiilinki oli tullut takaisin. Alavuudelta käännyin Tuuria kohti. Jäin pyörävahtiin Keskisen  pihalle. Ei siinä tarvinnut yksin olla.. Parkissa oli muutama moottoripyöräkin. Aurinko paistoi täydeltä terältä. Annoin sen lämmittää kunnolla, saattoi pientä hikeäkin pukata, vaikka istuin rauhassa. Heräteostojen kera pojat tulivat, suunta olisi nyt Soini! Päästin pojat edelle Soiniin Lehtimäelle kääntyvässä risteyksessä. Kerran pysähdyimme tarkistelemaan reittiä. Olin jälleen nokkamiehenä. Valot katosivat peileistä! Jälkeen päin kuulin, että olivat vaihtaneet pyöriä kokeilu mielessä. Soinissa tankkasimme. Ajoimme Alajärven Nesteelle jossa pidimme kahvitauon. Nyt oli reitti F Kasin eturattaan varassa! 

Soinissa tällaisia lukemia.

Alle neljän litran keskikulutuksella F Kasi taivaltelee.

Nämä ovat Kitusen Kievarista.

Siellä oli paljon väkeä aterioimassa ja muuten kuluttamassa aikaansa.

Palasimme Kyyjärvi - Vaasatielle, ajelimme sitä muutaman kilometrin Kyyjärveä kohti, käännyimme vasemmalle  Paalijärven tiellä. Tätä olikin mukava kallistella Vimpeliin asti. Vimpelissä jatkoimme pikkuteitä Sahin kylän läpi. Vähän aikaa ajelimme Lappajärven viereistä päätietä, Halkosaaren risteyksen jälkeen muutaman kilometrin kuluttua käännyimme Lassilan kylälle. Tällä tempulla ohitimme Evijärven, tulimme Ylivieska - Kauhava tielle melkein Inan risteyksen kohdalle. Paikattua tietä painelimme Teerijärven risteykseen, oihitin Kallen meijerin risteyksen jälleen "vahingossa" . Jatkoimme tuttuja reittejä Lohtajalle, pienen pieni yhteenveto, sitten Anssu ajeli Pitkäänpauhaan, Ami Ruotsalolle. 

Vaikka tavoite jäin kauaksi, oli loppumatka yhtä juhlaa, onko niin, että kun joku tauti jyllää, ja sitten helpottaa, on jo se kontrasti niin suuri, ettei pieniä murheita edes huomaa. Ajotiiminä, Anssu, Ami ja hmm... meikäläinen on passeli. Voimme ajella omia reittejä etappeihin, taasen porukka-ajossa säilyvät etäisyydet kiitettävinä. Hyvä Pojat!

Tässä oli jo havaittavissa jonkinlaista empimistä reissun täysmittaiseen suorittamiseen...

Sinisalon sadetesti. 11.8.2016

 Ruotsalontien risteyksestä kuva.

Varmuuden vuoksi toinen kuva samasta paikasta.

Pilviseltä näytti Kokkolan suunta. Joutilasta aikaa, uusi Sinisalo vielä kokeilematta tositilanteessa. Alle en laittanut kuin tee- ja jussipaidan. Pilviä kohti ajelin vanhantien kautta hieman kosteaa tietä. F Kasi ihmetteli miksi näin hiljalleen. No syy oli huolimattomuus. Olin irrottanut binlckin kun ilmat olivat kuivia ja lämpimiä. Nythän visiiri heitti heti huurut sisälle, ei auttanut kuin pitää puolittain auki. Kerrankos sitä sattuu. Kippon mäen alla otin todisteeksi parit kuvat edessä näkyvistä sadepilvistä. Kännytkkä takalukkuun. Kukkaron annoin olla "kuivassataskussa" pitihän sekin koestaa. Vitsarin Shellin kohdalla alkoi sataa. Ensin  varovasti sitten kiihtyvänä ropinana. Kokkolassa näyitti, että Vaasan suunta olisi kosteampi kuin Jyväskylän. Arvio oli oikea. Vettä tuli kaatamalla, käännyin Öijaa kohti Kruunupyystä, ja merta lähestyessä sade senkuin yltyi! Nyt oli Sinisalo tosi testissä. Harmitti parjatun binlockin puuttuminen, kypärän sisään virtasi kylmää kosteaa ilmaa! Tähän en ollut tottunut Schuberthìn aikana lainkaan. Ja kylmä meni suusta sisään, alkoi muistuttaa entisaikojen vuotavien kypärien aikaa! Mutta F Kasi kallisteli märällä tiellä vakaasti seitsemän sillan tien risteystä kohti. Arvuutin, missä kohti sade loppuu kun lähden paluusuuntaan. Vitsarin Shellillä loppui, mutta pieni häntä seurasi vielä entisen Englundin motellin kohdille. Siitä eteenpäin oli tie kuiva. Lämpötila reissulla heittelehti yhdentoista ja kolmentoista välillä. Kotona tarkistin miten Sinisalo testin selvitti. Vuotoja en löytänyt, ja pinnan kuvuminen alkoi heti. Näyttäisi, että kuivaa paljon nopeammin kuin vanha Sinisalo. Muutaman tunnin sadeajoa varten ei tarvitse muoveja vetää päälle!

Investointeja. 9.8.2016

 Anssu investoi tällaiseen nostopöytään. On lenheeti ruuvailla ilman selkävaivoja.

Leppäkorven Timppa soitti olevansa Oulun reissua tekemässä, Emc.llä varhais syksy ale. Hyppäsin kyytiin ja niin tarttui uudet Sinisalot mukaan.
Viisitoista vuotta tuli edellisille Sinisaloille täyteen. Päätin, että niille pitää antaa hieman joutoaikaa, ja investoin EMC,n kaupasta uudet Sinisalot. Ei mitkään huippurukat, mutta aivan käyvät ajovermeet. Noin puolta painavammat kuin edelliset. Jospa nyt taasen potkii jo hyvässä hapessa olevaa ajomotivaatiota vieläkin enemmän eteenpäin!

Ja tässä vanhat palvelijat hyvässä kunnossa vielä. Ei niiden kyyti tähän lopu, aina silloin tällöin ulkoilutan näitä vanhoja palvelijoita.

Jamaanviveot kesän ensimmäisellä retkellä. 3.8.2016

Tarkkaavainen lukija huomaa muutoksen tuossa yhteisömme nimessä. Kaksi kirjainta  vi  tarkoittaa, että Ami on hyväksytty täysvaltaiseksi jäseneksi herrasmiespyöräilijät Jamaanviveot kerhon jäseneksi.

 Systeemiltä aioimme lähteä Amin suunnittelemalle reitille.

 Kunhan saadaan ensin viihde elekroniikka pelaamaan!

 Pöntiön teollisuuskompleksin palon jälkiä puolen vuoden päästä tapahtumasta.

 Korpelan patosillalla.

 Otolla on komeat henkselit!

 Kunnioituksesta mykkinä ihailimme patoluukun vesiryöppyjä....

 Melkein sävy sävyyn ovat pyörät. Harmittelin, kun jätin Satasesta laukut kotiin!

Tässä uusi täysvaltainen kerhon jäsen.

Kaksi vanhaa var.... motoristikonkaria, perustajajäseniä!

Tämän kesän ensimmäinen Jamaanviveot ajelut venyivät elokuun puolelle. Olimme Oton kanssa tehneet pienen kokeilureissun keväämmällä, mutta siihen se olikin jäänyt. Nyt päätimme sisään ajaa uuden jäsenen Amin! Honda Deauvillejä oli siis kaksi lähdössä liikenteeseen. Koska ovat keppivetoisia, valitsin minäkin kardaani Satasen matkan taittajaksi.
Jotta sisäänajo sujuisi mallikkaasti, päätimme, että noviisi suunnittelee reitin ja johtaa ajoa! Systeemillä alkupiste. Ilma oli ajoon sopivaa, sateen uhka väistynyt taivaan rannalle. Kuudelta olimme tankeilla, joista pyörien tankkeihin täydennykset. Pohjoiseen suunta. Ensimmäinen pysähdys Pöntiön palaneen tuotantolaitoksen raunioilla. Siitä jatkoimme "johtajan" perässä Rautiota kohti. Minä olin jälkijoukon, samalla Hondista putoavien osien valvoja ja kerääjä. Hmm... tuo jälkimmäinen virka oli ainakin nyt yhtä tyhjän kanssa.
Ennen Rautiota poikkesimme Niemelän kylän kautta menevälle mukavalle päällystepätkälle. Sehän tulee takaisin Raution taajaman jälkeen Sieviin menevälle tielle. Siinä pikku pysähdys, suuntana Sievin Asemakylä. Ennen Vanhankirkon risteystä poikkesimme pienelle soratie pätkälle. Pinta oli hyvässä kunnossa. Vanhankirkon Kajaanitien risteyksessä päätimme kääntyä Sievin Abc.lle kahville. Ami tarjosi. Pienen tauon jälkeen tielle. Nyt Toholammin suuntaan. Muttaman kilometrin ajettua, huomasin, että kypärän remmi oli jäänyt auki. Pysähdyin laittamaan kiinni. Ami ja Ottokin olivat huomanneet yhden kadonneeksi taustapeileistä, odottelivat pienellä levikkeellä. Matka jatkui! Jämäsän kautta ajelimme Riuttasiin, siitä vielä Korpelan padolle, jossa kuvia. Kannuksesta Asematien kautta Kajaanitielle. Kunkaalta Ami näytti kääntyvän Vuolletta kohti. Hmm.. hyvä ratkaisu. Sorapinta oli täälläkin hyvässä kunnossa. Päätin vinkata Vuorisalon kohdalla Amille, että kierretään Äijälän kautta. Tämäkin tie oli mukavassa iskussa.  Leppoisaa maalaismaisema ajelua muutama kilometri. Täällä tuli päähäni kuningasajatus! Enhän minä mitään enduroa tarvitse, Sataseen hieman rouheammat renkaat alle, on niitä raskaampiakin "seikkailupyöriä".  Ensikesänä kolutaan sitten ne päälystämättömät tiet joita vielä löytyy!! Siinäpä mukava projekti. Systeemillä niputimme erittäin onnistuneen reissun pakettiin. Tankkasimme melkein täydet tankin Amin kanssa. Satanen 8.5 litraa, Deuville 6.4. Sylinterimäärä ratkaisee kulutuksen.
Kiitoksia matkaseuralaisille mukavasta reissusta!

Yhden kuvan ajelu. 28.7.2016

Vaikka oli jo ilta, suoritin pienen rättisulkeisen tällä paikalla. Kauluri ja välipaita takalaukkuun!

Mukavat ajokelit jatkuu. Satasen etusta odotellessa laitoin F Kasin tien päälle. Tankin kautta Karhin mutkiin, sieltä harvemmin ajeltua reittiä Koskenkylää josta Vuolletta kohti. Sorapinta olisi ollut mukavaa rääpistellä, mutta pelottavan syviä teräväreunaisia kuoppia väijyi aina silloin tällöin, pari onnistui saamaan F Kasin ylitseen. Vuolteen päässä alkoi helpottaa, kun pinnalla oli vielä  pehmeä sorakerros, ajamisen laatu parani huomattavasti. Kajaanitiellä ei nyt kuoppia ollut, päämäärättömästi ajelin Kälviälle, josta takaisin Kannusta kohti! Nyt oli aivan sama missä ajoi, ilma ja ajon keveys korvasi uudet maisemat. Himangan kautta kasitielle. Lyhyt, mutta mukava lenkki. Yhden kuvan otin.

Tällaisella ilmalla ei hellekään haittaa. 24.7.2016

 Ainalin tiellä. Tällainen pinta voittaa monessa asiassa asfaltin.

 Suomessa on kauniita maalaismiljöitä.

 Hyvät soratiet jatkuivat. Kukon kylän mäki.

 Tämä lähes T-risteys tulee puskista. Onhan tuolla oksastossa stoppimerkki sopivasti piilossa.

 Tämän kesän ensimmäiset rättisulkeiset hyväpintaisen tien vieressä.

 Joku pyöri, joku ei pyörinyt.

 Kalajoen viljelysmaisemaa.

Kaksikymmentä viisi astetta, pilvistä, pieni tuulen vire. Nyt on ajoilma parhaimmillaan. F Kasilla liikkeelle. Tankin kautta täyttämään yli kolmensadan kilometrin aiheuttamaa vajetta. Neljä litraa satasella, on näköjään vakio!
Pohjoiseen lähti reitti. Himangalta Raution tielle. Pöntiön palanut teollisuuslaitos oli samassa tilassa kun keväällä sen näin. Ainalin tielle käännyin. Sorateiden parhaimistoa  tämä, joskus perunapeltoa muistuttava pätkä. Nautiskelin tasaisesta kyydistä, hyvää soratie pintaa on vaikea millään muulla korvata. Pysähtelin ottamaan kuvia matkan varrelta. Hieman kostea ilma oli helppoa hengittää, aurinko pysyi pilvien takana, tämä oli jo vähän liian hyvää ollakseen totta. Kannuksessa käännyin Kajaania kohti, Kukkonkylän risteykseen poikkesin. Jälleen mukavaa soratitietä muutama kilometri. Hieman tuli vanhat hyvät ajat mieleen, kun kakkoselta neloselle sutautin kuin ennen vanhaa! Sievin asemaa kävin kurkaamassa, josko jotain olisi elonmerkkiä, samassa tilassa, kuin runsas kuukausi sitten. Ajelin sitten asemakylän läpi, se on leppoisa yhteisö.
Tällaisella ajelulla kannattaa, kun kylän läpi  käy reitti,  laittaa pykälää isompi vaihde, pykälää pienempi nopeus kuin merkeissä ilmoitetaan. Tällöin kyläläiset suhtautuvat paljon myönteisemmin ohi juputtavaan moottoripyörään, voi joku hymyilläkin, joskus käsikin nousee.
Rautioon jälleen loistopintaa pitkin. Nyt pysähdyin pienelle levitykselle, ja kuorin ajotakin alta kaikki mahdolliset vaatteet pois. Ensimmäinen kerta tänä kesänä. Raution ohituksessa toteutin   edellämainittua tapaa. Mutta kukaan ei hymyillyt, eikä käsi noussut, miten olisi, kun ketään ei näkynyt. Käännyin Alavieskaan johtavalle suoralle tielle. Pari moottoripyöräilijää tuli vastaan. Alavieskasta pohjapuolta Kalajokea kohti. Taivaan rannalla näkyi tuulimyllyjä, toiset pyörivät, toiset ei. Olen antanut kertoa itselleni,  jos tuulta on, kaikkien pitäisi pyöriä? Nyt oli mukavasti tuuli noussut aamusta.
Kasitietä huristelin hyvällä fiilingillä kotia kohti, joko tämä päättyy tähän? No, päättyihän se mutta...

 F Kasi jäi odottavaan tilaan!

 Ohtakariin ainakin piti  päästä.

 Seijan ja Esan kämppä on vieläkin pystyssä!

 Olihan täällä vedestäkin nauttiva.

 Ullavassa oli pilvisen pimeää. Kuvasta erottuu joko Morris, tai Renault?

 Tällä pysäkillä arvoin, laitanko uudet sadevaatteet päälle vai ei. Vettä tihuutteli vähän. Jätin laittamatta.

 Ensimmäiset kuvat Norpanjärvestä tältä kesältä.

Ohi olin ajanut, mutta nyt vasta pysähdys.

En aivan käyntiin F Kasia jättänyt, mutta lähtö asemiin. Jospa pienen iltalenkin? Ohtakariin ajelin ensimmäisenä. Autoja oli tien varressa, mutta ihmisiä harvassa. Palasin mantereelle, lämpötila ero Ohtakarin yhdeksäntoista, kirkonkylän kaksikymmentä kaksi. Karhin mutkat tuntuivat mukavilta kallistella! Peitsolta Kälviälle, pilviä näkyi edessä. Voisi käydä katsomassa missä sataa? Ullavassa oli raja, mutta kun käännyin Kannusta kohti, pilvet jäivät oikealle. Tie oli kuitenkin saanut vettä lähiaikoina. Norpan järvellä pysähdys. Vettä näkyi olevan paljon. Pari kalastajaa selvitteli uistinten siimoja parkkipaikalla. Ajelin Kannukseen jälleen! Ympyröiden kautta Kajaanitielle. Nyt en ajanut Kälviälle, uusi pinta houkutteli Väliviirteen suuntaan. Tiesin, että tämäkin ajo jää päälle! Pakotin itseni kuitenkin ajelemaan kotiin.  Molemmat sunnuntai lenkit olivat kesän parhaimmistoa! Huomenna vien satasen eturattaan Vianorille, saavat laittaa sisuskumin tubeles renkaaseen, hiljainen vaileneminen ei tunnu mukavalta, kun kyseessä on moottoripyörän eturengas!