Perjantaiaamun oli pyörä pakattu tarpeelisilla ja tarpeettomilla tavaroilla melkein ääriään myöten. Kahdeksalta ajelin Amille, josta lähdimmekin heti Kaustista kohti.
Ami oli Ruotsalossa jo kameran kanssa valmiina.
Anssu tuli kun tankkasimme, suoraa Toholammilta Nesteelle. Huomasimme heti komean anatomisesti muotoillun repun pojan selässä. Ilmavirta ei pahemmin tuollaista väskyä väristä. Olimme jo Amin kanssa pukeneet uudet sadeasut Nikulassa, tuntui, että vettä tulee kohta taivaan täydeltä. vähäiseksi jäi kuuro.
Tässä Kaustisen Nesteellä.
Joimme kahvit ja tankkasimme pyörät. Lähdimme Veteliä kohti nyt kolmen kimpassa. Seuraava etappi Neste Alajärvellä. Ennen Veteliä meni hermo synkkää taivasta katsellessa, puin pysäkillä sadevaatteet uudelleen päälle. Pojat ottivat riskin! Vimpeliin päin kääntyi letka. Ajo oli vhän nihkeää nenä meinasi tiputtaa ja sen niistäminen on kypärä päässä hankalaa. Kuitenki matka joutui joutuisasti, Alajärven Nesteellä tankkasi Anssu. Pojat jäivät virittelemään stereoita korvanappeihinsa, huikkasin heille, Että Menkijärjven kautta Kitusen Kievariin. Lähdin hiljalleen ajelmaan. Toppasin Kuortaneen risteyksessä, poikia ei näkynyt! Kun etappi selvillä, en kauaa viipynyt vaan jatkoin matkaa. Menkijärvellä tööväsin vielä vähän aikaa, ajo ei oikein kulkenut, joten nämä tauot tulivat hyvään tarpeeseen. Poikia ei näkynyt! Ajelin kuuskutoselle, mukava hyväpintainen tie antoi hieman fiilinkiä hommaan, kuitenkin tunsin, ettei näin voi jatkua. Alan kohta olemaan turvallisuusriski itselle ja muille. Ehkä kuumettakin alkoi nostamaan. Kuitenkin suuremmitta ongelmitta ajelin Kituseen. Pojat olivat jo siellä! Ölivat ajaneet Ähtärin kautta. Turhaan odottelin. Kerroin, että palaan takaisin, saavat, joutuvat jatkamaan matkaa kahdestaan Imatralle. Eihän se tiimille käynyt! Sanoivat, että porukka pysyy yhdessä, onhan tämäkin jo moottoriopyörä matkailua. Ami tarjosi tukevat sapuskata, kahvi päälle virkisti huomattavasti. Olin ajatellut painella suorinta reittiä Lohtajaa kohti. Nyt tuntui, ettei sinne niin kiire olisikaan. Mutta Imatralle en lähtisi riskeeraamaan. Päätimme ajella Alavuuden kautta Keskiselle. Sateen uhka oli edelleen olemassa, Tuumasimme, jos sataa, saavat uudet ajokamppeet näyttää kykynsä. Aamun viidestätoista asteesta oli lämpö kohonnut jo yli kahden kymmenen. Lähdimme tielle. Kuuskusi oli muuttunut näiden parin tunnin aikana mukavaksi ajoalustaksi. Vanha kunnon ajofiilinki oli tullut takaisin. Alavuudelta käännyin Tuuria kohti. Jäin pyörävahtiin Keskisen pihalle. Ei siinä tarvinnut yksin olla.. Parkissa oli muutama moottoripyöräkin. Aurinko paistoi täydeltä terältä. Annoin sen lämmittää kunnolla, saattoi pientä hikeäkin pukata, vaikka istuin rauhassa. Heräteostojen kera pojat tulivat, suunta olisi nyt Soini! Päästin pojat edelle Soiniin Lehtimäelle kääntyvässä risteyksessä. Kerran pysähdyimme tarkistelemaan reittiä. Olin jälleen nokkamiehenä. Valot katosivat peileistä! Jälkeen päin kuulin, että olivat vaihtaneet pyöriä kokeilu mielessä. Soinissa tankkasimme. Ajoimme Alajärven Nesteelle jossa pidimme kahvitauon. Nyt oli reitti F Kasin eturattaan varassa!
Soinissa tällaisia lukemia.
Alle neljän litran keskikulutuksella F Kasi taivaltelee.
Siellä oli paljon väkeä aterioimassa ja muuten kuluttamassa aikaansa.
Palasimme Kyyjärvi - Vaasatielle, ajelimme sitä muutaman kilometrin Kyyjärveä kohti, käännyimme vasemmalle Paalijärven tiellä. Tätä olikin mukava kallistella Vimpeliin asti. Vimpelissä jatkoimme pikkuteitä Sahin kylän läpi. Vähän aikaa ajelimme Lappajärven viereistä päätietä, Halkosaaren risteyksen jälkeen muutaman kilometrin kuluttua käännyimme Lassilan kylälle. Tällä tempulla ohitimme Evijärven, tulimme Ylivieska - Kauhava tielle melkein Inan risteyksen kohdalle. Paikattua tietä painelimme Teerijärven risteykseen, oihitin Kallen meijerin risteyksen jälleen "vahingossa" . Jatkoimme tuttuja reittejä Lohtajalle, pienen pieni yhteenveto, sitten Anssu ajeli Pitkäänpauhaan, Ami Ruotsalolle.
Vaikka tavoite jäin kauaksi, oli loppumatka yhtä juhlaa, onko niin, että kun joku tauti jyllää, ja sitten helpottaa, on jo se kontrasti niin suuri, ettei pieniä murheita edes huomaa. Ajotiiminä, Anssu, Ami ja hmm... meikäläinen on passeli. Voimme ajella omia reittejä etappeihin, taasen porukka-ajossa säilyvät etäisyydet kiitettävinä. Hyvä Pojat!
Tässä oli jo havaittavissa jonkinlaista empimistä reissun täysmittaiseen suorittamiseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti