En muista milloin on tällainen syyskuun alku ollut. Ilma pehmeää, lämpöä riittävästi, sadetta sopivasti. Kaikenlainen joutava on pitänyt pyörät tallissa. Mutta yhdestoista päivä oli jo niin houkutteleva ilmalta, että F Kasin lähimpää vedin pihalle. Kevyet varusteet päälle, K-perän tietä vanhalle tielle, jossa tutut mutkat odottivat. Seuraava mutkaosuus oli Biscopin mutkat. Jokin kotterero toimi vakionopeuden säätäjänä. Jyväskylän tietä huristelin sataakahtakymppiä mittarin mukaan, Kaustisen Nikulan pysäkillä muutamat kuvat, visiirin pesu ja ketjun rasvaus! Jälkimmäinen turha ele! Uudelleen tielle, Parikymmentä astetta lämpöä, harvinaisen pehmeä ilma, F Kasin moottori tuntui olevan tyhjällä käynnillä, niin herkästi se veti. Nopeusmittaria kannatti seurata! Toholammin tiellä oli hiljainen liikenne, mutta siivekkäitä pikkuötököitä sitäkin enemmän. Pysähdyin Halsuan risteyksen jälkeen tutulle vanhantien öljysorapätkälle, jossa jälleen pesin visiirin. Alihaapalalla oli yhtä alakuloinen tunnelma kuin ollut koko kesänä. Parin kuvan jälkeen äkkiä pois, tuli hieman aavemainen olo tyhjästä, ennen elämää sykkineestä kyläkaupasta. Toholammilla tankkasin. Puolipilvinen ilma piti auringon pimennossa, saatoin ajella ihanne olosuhteissa rannikkoa kohti. Näin lämmin ja pehmeä ajelu sattuu harvoin kohdalle, ei läheskään joka vuosi. Vaikka ajot loppuisi tältäkesältä tähän, hyvillä mielin odottamaan ensikesää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti