Viikolla olleet kymmenenasteen pakkaset veivät uskon, että vielä ajamaan pääsisi. Mutta näin vain kävi. Lähes kymmenen lämpöä, sekä mukavan tuntuinen ilma muutenkin antoivat siihen mahdollisuuden. F Kasi oli jälleen lähempänä ovea. Sen kraappasin mukaan, tai paremminkin, se kraappasi minut. Kirkon kautta Karhin mutkiin, Peitson kautta Kälviälle. Mitään reittisuunnitelmaa ei ollut. Ajo tuntui mukavalta, vaikka olisi ajanut kilometrin suoraa edestakaisin. Ei kuitenkaan aivan tällaista, Kannuksen kautta Eskolaan, sieltä Rautioon johtavalle tielle. Erikoismaininta Schuberth,in tiiviydestä, päänsuojus, kauluri ovat kova yhdistelmä. Välillä joutui jopa raottamaan visiiriä, kun meinasi tulla kuuma kypärän sisällä. Pahkalasta erehdyin Torvenkylän tielle, surkeassa kunnossa aina vain. Kasitie tuntui peilisileältä sen jälkeen. Näin syksyllä vastaa yksi itikka visiirissä yhden moottoripyörän näkemistä reissulla, niin kävi nytkin. Itikka tuli Eskolassa, moottoripyrä ajeli kasitiellä, kun sille käänsin. En viitsinyt ohittaa pienikuutioista pyörää. Joka tähän aikaan on pyörällä liikenteessä ansaitseen sellaisen kunnioituksen, kun nopeuskin oli aivan sopivaa, ajelin perässä. Tuo itikkateoria pitää kesälläkin, kuka niitä laskemaan, kumpiakaan parhaimpana sesonkina.
Kotona laiton Satasenkin käyntiin, oli mukava saada kuvat käynnissä olevista pyöristä.
Kaikki loppuu aikanaan, nyt en tarkoita ajoja, vaan minun ja viisitoista vuotta palvelleen Sinisalon ajopuvun yhteistä matkaa. Hyvin palvellut puku pääsee huilaamaan, edessä ostosreissu Kokkolaan. Mutta tämän vuoden ajot ajan vanha palvelija päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti