Kaksituhatta kahdeksan otettu kuva.
Kaksituhatta kolmetoista otin tämän kuvan. Huom. katteet ovat jo pois.
Tasan yhdeksän vuotta sitten teimme tai Muukinon porukka teki ajovideon Satasesta ja Mz,istä. Siinä vilahti myös Vilho Satasen kyytillä. Video on hyvä, muistoja herättävä. Oksasen pojat olivat hurjalla päällä kameroiden k anssa, jälkeenpäin oikein hirvittää.
Satasen syntymäpäivä on neljästoista lokuuta 2017. Silloin se kotiutui Perkkiöön, silloin pysähdyin Riipan kankaalla, päivä oli viidestoita päivä. Sen jälkeen olen muutaman kuvan ottanut samalla paikalla, aina neljästoista päivä lokakuuta. Kaikkina vuosina ei ajokausi ole yltänyt siihen asti.
Tänä vuonna kylmähkön kesän jälkeen on syksy suosinut ajamista, vaikka syksyn ajot ovat aina fiilingiltään jäljessä kevään ajoista, ei niitä malta jättää tekemättä. Tänään päätin viedä Satasen poseerauspaikalle. Ilmakin suosi aietta. Lämpöä yli kymmenen, leppeä, mutta voimakas tuuli. Tankin kautta piti kurvailla, olihan tripissä jo yli kolmesataa kilometriä, kuitenkin ihmettelin, että tankki niin tyhjä, veti yli kahdeksantoista litraa? Käänsin kasitielle, ja pieni häiritsevä nykäisy, aina silloin tällöin. Mutta tasaista oli meno, Nykäisytkin loppuivat, tuntui että pyörä tiesi päivän tärkeyden. Olihan se yhdeksän vuotta sitten ollut filmitähti ja tehtiin muutakin historiaa. Vilho kiipesi omien sanojensa mukaan ensimmäisen kerran elämässään moottoripyörän kyytille. Mies joka ajoi Jawalla lähes satatuhatta kilometriä ei ollut koskaan takapenkillä! Minä kyllä Vilhon kyytillä lukemattomia kertoja, jopa Suzukilla olimme niin liikenteessä. Nostalgisissa muistoissa ajoin Kannusta kohti, Tuli tunne, että kaikki on kohdallaan, tästä ei tarvitse lähteä mihinkaan, vain moottoripyörällä ajanut tietää mitä tarkoitan. Pysähdyin, halusin tallentaa tutun näkymän, mikä edessäni on näiden tunnelmien tulkkina. Riipan kankaalla otin kuvat, kurvasin jopa kohtalokkaan pysäkin kautta. Pari kertaa pieni nykäisy kotimatkalla. Aloin miettiä miksi? Viimeksi kun teki tämän, oli vuoto konrollinippojen korkeissa. Nyt ei. Mutta, mutta. Satanen oli ruiskuttanut bensaletkun irtoamisen seurauksena bensat letkusta tyhjäksi useita kertoja, kun yritin nilkuttaa kotiin Sivukarin tienhaarasta. Kotona otin akunkengän irti, jätin virran päälle,
F Kasi oli odottavan näköisenä. Kaksipyttyinen käyntiin, uusi fiilinki nousi heti. Karihin mutkat kallistelin. Satasen akunkenkä kiinni, käyntiin sekä tielle! Sama reitti kuin F Kasilla. Toki se että ruiskun ohjelma haki koko ajan mistä on kysymys vaikutti näköjään myös normaaliin käyntiin, yksi vaikutus selvisi jo tankilla, ruisku yritti syöttää liikaa bensaa, "kun letku irti". Pitihän sitä antaa männännusua kun Satanen sitä vaati, toki hilliten nopeutta, mutta onhan pyörässä vaihteet. Ihme moottori tuo Satasen on! Oli mahtava ajaa pyörä F Kasin kanssa lomittain navetan keskikäytävälle. Jos talvi tulee, ne ovat odottamassa, mutta pesun ehdin kyllä vielä ennen kylmenemistä tehdä molemmille, eikä ole kirkossa kuulutettu, vaikka ajelisin vielä monta kertaa molemmilla tänä vuonna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti