Hieman tuntui lepposammalta ilma kun kävin sitä nuuhkimassa puolilta päivin. Tämän kesän ensimmäinen virallisen ajopuvun retki oli alkamassa. Kengissä vielä tingein. Kirkon kautta Karhin tielle, Nissanin perässä viittäkymppiä Marinkaisiin. Poikkesin kuvaamaan isoa hevosta ja normaalinkokoista ponia. Eivät kiinnostuneet poseeraamaan. Kasitiellä käänsin pohjoiseen, Systeemillä liruttelin. Sitten suuntaan Himanka. Hillilän kautta Kannukseen, jossa testasin uuden alikululun. Ei tullut niskaan, vaikka F Kasi vähän jysäytti kun löysäsin kaasua. Kajaanintietä Vuolteen risteykseen, alkoi ensimmäinen soratie pätkä. Tuli mukavat seitsenkymmen luvun fiilingit, F Kasi on osoittautunut mainioksi taivaltajaksi myös soralla. Nautinnollisesti luistatin muutamat jyrkemmät mutkat. Mutta voi kauhistus, Vuoteelta Kajaanitielle menevä öljysora pätkä muistutti Karesuvannon - Pajalan Ruotsinpuoleista tiepahasta. Neljäkymppiä kakkosella hirvitti. Piti pysähtyä katsomaan onko pyörässä kaikki osat tallella. Samalla kuva tiestä, joka tosin antaa kalpean aavistuksen todellisuudesta. Helpotus oli kun Kajaanitie alkoi vilistä F Kasin etupyörän alle. Jopas tuntui mukavalta ajella. Peitsoa kohti, mutta vain vähän matkaa, soratie fiilinki oli jäänyt päälle. Tämä Ruotsalolle menevä tie onkin tarpeeksi kiharainen, en malttanut kääntyä kasille, vaan ajoin vielä vanhalle tielle menevän sorapätkän. Jotenkin tuntui, että MZ pitää laittaa viimeistään ensikesäksi kuntoon, juuri näitä päälystämättömiä pätkiä varten. Kasitietä ajelin jopa vähän lämpimämmässä ilmassa kuin reissun alussa. Mukava, vaihteleva, lyhyt ajopätkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti