Pitkäperjantai

Pihasorsat ruokatauolla.
Kylmä vesi ei pelota.
Pitkästä aikaa tutusta paikasta kuva, järvi täysin jäässä.
Tästä on joskus tullut kesäinenkin kuva.
Ennen Kemoraa pysähdyin kuuntelemaan radalta kuuluvaa moottoreiden laulua.
Tässä jälleen tuttu taukopaikka.
Perhonjoki olisi joutanut olla pohjiaan myöten jäässä ainakin pääsiäisen ajan.
Pilvet heijastuvat synkästä virrasta.
Etsijöiden kova urakka on päättynyt.
Surullinen kotimatka edessä.

Kirkas, mutta kolea ilma siivitti matkaan pitkänäperjantaina kahdeskymmes toinen huhtikuuta. Vastatuuleen käännyin Kokkolaa kohti, visiirin alla tunsi heti, että lämpömittari valehteli, tuuli oli koleaa. Mutta ei se haitannut, Kokkolasta käännytin Jyväskylän tielle, tämän kevään ensimmäinen Seljesen mutkatiekin tuli ajettua, routa on vaurioittanut tietä melkein koko matkalta, kannattaa hillitä menoa. Kaustisilla ajelin liikenneympyrästä vasemmalle, Varilan tietä hiljalleen Jyväskylän tielle, ja nostelin vaihteen viitoselle, rinkimittari tavallisiin lukemiin, ja Ksatanen alkoi taittaa tasaista tietä joutusasti. Ennen Kemoran risteystä pysähdyin kuuntelemaan miten moottoreita rääkättiin radalla. Mutta äänet eivät motivoineet tälläkertaa kääntymään vasemmalle seuraavasta risteyksestä. Sensijaan pysähdyin tutulle parkkipaikalle Perhonjoen rantaan, nyt tuo joki ei tuntunut leppoisalta, muttamat kuvat ja eteenpäin. Ennen Oksakoskea näin, että etsintä on päättynyt eikä vaikea arvata lopputulosta, joki oli vienyt alle kymmenvuotiaan lapsen kevättulvaan. Ajelin hiljalleen Oksakoskelta Sääksjärveä kohti, katselin netistä, että hukkunut oli löydetty noin tunti sitten. Vähitellen aloin palata surullisista tunnelmista tavanomaiseen ajofiilinkiin, täällä maalla oli ilma leppoisampaa kuin rannikolla. Smöböndersin mutkat mutkittelin sopivaa vauhtia, ei liian lujaa eikä liian hiljaa, jos vielä olisin hiljentänyt olisi pyörä kupsahtanut nurin. Kallen kautta kurvailin Teerijärvelle, Harrikkaa lastasivat auton peräkärryyn, en pysähtynyt. Jyväskylän tiellä oli liikenne hiljaista, meren kylmä henkäys alkoi tuntua Alavetelin jälkeen. Mutta Ksatanen pisteli reippaasti Kokkolan ohi, hiljensi vasta elosuojassa sivutuki levyn viereen. Ajon teema oli surullinen mutta tällaistakin tarvitaan.