Kolmas kertomus

Meinas heti alkuun kamera pudota tuonne jäälle.
Tällainen kuva oli tarkoitus saada, Perhonjoki luo jäitä.
Gertusbrossa täysi talvi, jää melkein valkoista, mutta sillan alla virtasi sula vesi.
Ai niin. Tällä olin liikenteessä.
Milloin Nyykaapilaiset ovat tykillä ampuneet?
Tällä samalla paikalla pysähdyin syksyllä, oli myös lunta. Mutta nyt oli fiilinkiäkin, näin se vain on.
Korpelankin padosta tulee enemmän vettä. Lapuanjoki Uusikaarlepyy
Uudenkaarlepyyn keskustaa.
Ei hassumpi evästyspaikka.
Kyröjoen sillalta Mustasaaressa.
Muutama kilometri yläjuoksulle.
Idyllinen palkkisilta ennen Vähäkyröä.
Ruskeaa vettä valtoimenaan virtasi Kyröjoessa.
Tie seurailee jokea uskollisesti, tai päinvastoin.
Tällaisia mukavia yhdenhengen siltoja on muutamia Kyröjoen yli.
Sitten tullaan Isokyröön.
Talvehtimispaikka lähellä kesätyöpaikkaa.
Makia oli päästellä tuota mutkatietä näkymättömiin.
Tämä evästyspaikka vuorostaan Lapualla.

Kolme kertomusta on kertynyt Kyröjoen tulvista, ensimmäinen vuonna kaksituhatta kuusi, toinen viimevuonna, ja tämä tänään seitsemästoista huhtikuuta, yksitoista. Kolmas kertomus myös tämän vuoden ajoista.

Lupasivat lämmintä pyhää vaalipäiväksi. Aamu ei sitä ollut, hyökkäsimme täyttämään eu-kansalaisvelvollisuutta heti kun vaalihuoneistot aukesivat, Parviainen ehti edelle, mutta hyvinä kakkosina.

Sitten olikin aika mennä asiaan. Uutiset kertoivat, että kasitie on poiki Mustasaaresta! Sitä piti päästä katsomaan. Ja jos niin kävisi, että yli pääsisin, mutta sulkisivat uudelleen, otin eväät mukaan, hyvät reissumies leivät pihveillä höystettynä, juustoa, mausteita ym. Kahvia termospullollinen, jugurttia, hedelmiä ym. Kyllä sillä yhden tulvan talvehtii. Sainsalontie on aivan kesäkunnossa, Ksatanen ahnehti sitä myötätuuleen tuulen lailla. Mutta kun jakokunnan tielle tulimme, menasi tuulen puhuri heittää meidät Koiviston ojaa. Jopas puhalsi lujasti. Vanhalla tiellä kallistelin kevään ensimmäiset "kanttaukset" täällä ei tuuli sotkenut ajolinjoja, ai mitä ajolinjoja? Perhonjoesta otin muutamat kuvat, yläjuoksulla mökötti kiintojään reuna, kun sitä kauan katsoi, näytti, että olisi tulossa alajuoksulle. Odottelin aikani, mitään ei tapahtunut. Kun illemmalla ajelin takaisin, oli jäänreuna samassa paikassa..

Seitsemää siltaa huristelin eteenpäin, vaikka tuuli, ajofiilinki oli kova. Gertrusbrossa pysähtyin, muutamat kuvat jälleen tutusta paikasta, maanpuoleinen vesialue oli kuin keskitalveen jäsähtänyt, valkeana hohtava jääkenttä.

Stattasin Ksatasen, käänsin vinkuvaan vastatuuleen, mutta menoa se ei haitannut. Pietarsaaren jälkeen käänsin tutulle parkkipaikalle, vaikka syksyllä oli ollut mukava ajella täälläpäin, ei sitä voi verrata kevään ajeluihin, tässä oli juhlan tuntua. Sotkuista oli parkin ympäristö taleven jäljiltä, todella sotkuista. Ihmettelin pienen järven keskellä olevaa betonipunkkeria, mikä lie rakennelman tarkoitus?

Uudessakaarlepyyssä ei näkynyt enää hiihtäjiä, lumet olivat sulaneet vähiin, Lapuanjoki pärski laiskasti padon tulvaluukkujen läpi, ei mitään ihmeellistä tulvavirtausta.

Munsalan jälkeen aloin katsella eväspaikkaa, aina kun sopiva löytyi, oli vauhtia liikaa, ohi meni. Oli minulla takataskussa varalle mainio evästyspaikka, kuten jo edellä kerroin tavalliset pysäkit ovat sotkuisia paikkoja, mutta linkkimastojen parkkipaikat ovat mitä oivallisimpia motoristin taukopaikkoja. Niihin on onneksi autolla vaikea päästä, autoilijat ovat niitä jotka paikkoja pääasiassa sotkevat, vai oletteko nähneet jonkun kyykkypyöräilijän vievän täysinäisiä muovipusseja jätteitä pyörän päällä levähdyspaikoille?

Nyt löytyi sopiva masto Oravaisten, jossa tankkasin jälkeen. Sinne laitoin lämpimässä auringon paisteessa leirin pystyyn. Kyllä eväs maistui. Mutta tulvaa olin tullut katselemaan, joten matka jatkui. Vöyrin risteyksessä oli kasitie poikki. Puomi ja ohjaus Vöyrin tielle. Ohitin puomin ja ajelin eteenpäin. Ei siellä mitään tulvaa enää ollut, kai tie on ollut jostain kohti poikki, kun palokunta vielä päivysteli eräällä parkkipaikalla. Ajelin Kyröjoen pääuoman sillalle, joki oli melkein täynnä vettä, otin muutamat kuvat, ja lähdin seikkailemaan joenrannan eteläpuoleista väylää yläjuoksulle päin. Tie oli mukavan mutkaista, seuraili joen rantaa uskollisesti. Ensimmäisestä sillasta vaihdoin puolta, ja taas kun ajettava silta tuli, joen toiselle puolen. Näin surffailin Isoakyröä kohti, vettä tuli vastaan aika lailla Kyröjoen uoma oli viittävailla täynnä. Ylistarossa jätin joen vähitellen etäämmälle, suuntana Lapua. Mutta nyt oli kahvitauon paikka, kun sopiva masto ilmestyi näkyviin, kurvasin taukopaikalle, ajovaatteita vähemmäksi, termospullo auki, kahvia mukiin, mitä muuta kaipaisi matkalainen? Lapualta jatkoin Vimpelin suuntaan, tie oli hyvässä kunnossa, vauhtikin nousi huolestuttaviin lukemiin, selityskin löytyi hurjasta takatuulesta, joka teki vauhtisokeutta.

Lappajärvi ilmestyi valkoisena kenttänä näköpiiriin, ei mitään kevään merkkejä? Olin katsellut näin vaalipäivän kunniaksi ehdokkaitten päänkuvia pitkin matkaa. Alkumatkalla oli Tuomua, Mikaa, Mauria, Kaitsua, tietenki Alapo, mutta missä piileksi Jutta? Sitten muutui nimet, tuli Matsia, Sixteniä, Pehriä, ja taas Miapetraa, Maria, iso-Juhakin seisoi lumihangesta sulaneena, Lapualla... Alapo! Pää ja nimi. Mitä kertoivat? Eivät minulle mitään kertoneet.

Mietin kuinka paljon tänä iltana on pettymystä sadoissa kodeissa ja vaalihuoneissa, niin paljon, ettei se voi olla vaikuttamatta jopa ilmastoon. Ne kaksisataa "onnellista" eivät voi kompensoida satojen pettymystä. Voi voi. Ja jatketaan mietiskelyä. Mikä voisi olla ankeista ankein työtehtävä? Yksi kärkipäässä on epäonnistuneen vaalikampanjan jälkeen mainosten kerääminen tolpista ja tien varsilta. Ankeuden ankeus lähteä maanantaina ajelemaan maakuntiin ja repimään omia kuvia roskiin, vai mitä Alapo?

Poliittisen mietinnän keskeytti Vimpelissä alkanut sade. Vettä tuli ajoittan reippaasti, Veteliä kohti kiiti Ksatanen kevätsateen siivittämänä. Oli taasen sellainen mahtava tunnelma, vaikka ulkoiset olosuhteet eivät aivan ihanteelliset. Kaustisilla näkyi jo kirkasta taivasta, ja Ala-Vetelissä paistoi aurinko. Mutta tuuli oli kova. Vaalipäivän tulva-ajelun päätin hyvässä hapessa viiden maissa. Erittäin vaihtelevat mukavat neljäsataa kilometriset takana.