Tässä näkee kevään nopean tulon, mutta miten jatkossa?
Aamuinen lumihöty ei ole vielä sulanut varjopaikoista.
Jäät ovat vankan näköisiä Ohtakarin...
Molemmin puolin. Ilma kirkasta, kovaa ja tuuli navakkaa luoteesta. Ei huvittanut räplätä kameraa pitkiä aikoja.
Kälviän Riipan kankaalla tuuli jäi puiden latvoihin, ilma leppoisen lämmintä kinosten keskellä.
Mutta ei löytynyt kymmentä astetta mittariin tällä reissulla. Ohtakari on paikka, jossa kevään tuloa voi tarkistella hieman eri kantilta kuin täällä maalla. Meri luo jäänsä kun on luodakseen, se ei kysy, onko Perkkiössä lämmitä tai kylmää.
Tämä on jo kahdestoista kevät, kun ajelen ko. paikkaan nuuskimaan miten kevät siellä edistyy, edistyykö lainkaan.
Ulos katsottuna ilma näytti mukavan lämpimältä, asteitakin seitsemän - kahdeksan tienoilla, lämpö-asteita!
Ajattelin, että pieni pyrähdys tekikisi hyvää, ja meinas laiskuus iskeä pukeutumisessa, kuitenkin tälläsin tavalliset varusteen päälle. Siinä pukiessa tuli mieleen, että olin usein ihmetellyt jääkiekkoilijoiden viitseliäisyyttä pukea peli peliltä, harjoitus harjoitukselta pelivarusteet ylle, taas asia juolahti mieleeni kun vaatetin itseäni. Alle, väliin, sen päälle, vielä yksi kerros, selkäsuoja, varsinainen ajopuku, ovatko suojat kohdallaan, kiristä lahkeet ja hihansuut, kengät, päänsuojus, kypärä, ajohanskat jne.... niin, hulluja nuo jääkiekoilijat kun...
Ulkona selvisi heti, ettei mitään kannattanut jättää päältä pois. Täällähän oli kylmä. Kirkas ja kova auringon paiste ei liennyttänyt viiltävää luoteistuulta lainkaan.
Ksatasen kulkureitti elosuojasta oli aamuisen lumisateen jäljiltä vielä valkoinen.
Eikä Ksatasen käynti miltään kesäiseltä kuulostanut ensimmäisinä sekunteina. Vaihdelaatikon öljyt tekivät vaihtamisesta kankean oloista hommaa. Mutta kylmän yön palkkiona oli Sainsalon tie kohtalaisen kuiva. Haittana jäätyneet ajourat joihin sortumista piti varoa. Ei kuitenkaan ylitsepääsemätön este. Postilaatikon kohdalla ei vesi mennyt enää tien yli, siltarumpu isoon ojaan oli auennut. Kasitiellä raottelin varovasti kaasua, mutta kolmosta isompaa pykälää en tarjonnut ennen Hekkasen siltaa, ja siinäkin vain vähäksi aikaa. Lätin jälkeen vastatuuli kuoli metsään, mutta löysi Ksatasen aina vähän pidemmällä suoranpätkällä. Katteen takana siitä ei pahemmin haittaa ollut. Ohtakarissa oli meri täysin jäässä, eikä harmauttakaan vielä paljoa huomannut. Merkillistä on, ettei umpijäältä tuleva tuuli ole läheskään niin kylmää, kun se tulee olemaan parin kolmen viikon kuluttua meren alkaessa luoda jäitään. Myötätuulessa hujuuttelin kirkolle, siitä Ala-Viirteelle, Väli-Viirteelle, ja Kälviän kylää kohti. Pysähdyin Riipan levähdyspaikalla. Metsän suojassa oli mukavan lämmin, puut huojuivat täälläkin, kuitenkin ilma paljon leppoisampaa kuin lähempänä merta. Eihän tuo mikään ihme.
Kälviällä käväisin kaupassa, Peitson tiellä iski ajofiilinki tosissaan päälle, suunnittelin reitin uusiksi, mutta niin vain kävi, että suorinta tietä ajelin kotiin.
Heti toisen ajokerran päätteeksi jäi ajo "päälle" tämähän alkaa näyttää hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti