Tällaisella kuvalla taisi alkaa viimevuodenkin ajokauden avauksesta kertova raportti. Jälleen kiitos Pulukkisen Heikille mahtavasta tien aukipidosta, ja naapurin pojille, joiden käsialaa on kuvassakin näkyvän tienpätkän ajovalmiiksi saattaminen. Ovat olleet lanat ja aurat maatahan myöten.
Näihin lukemiin pysähtyi mittari lokakuun viimeisenä päivänä vuonna 2010. Tästä se taas alkaa.
Tämäkin kuva jäljittelee viimevuotista, Houraatin pysäkillä suoritin pikaisen tilannekatsauksen pyörän ajovalmiudesta, ja havaitsin sen korkealuokkaiseksi.
Tässä täyttyi varsinainen ajokauden avaus, yli satakilometriä yhdellä istumalla.
Paikka on Ullavan kylän hyötykäyttö asema. Kelit paranivat taas parissa päivässä, uskomaton muutos viikonloppuna. Sehän tiesi, että kun kammasta viimeinen piikki katkesi, Ksatanen tulille ja menoksi. Lämpöä oli toistakymmentä astetta, tie pikitielle varmaan parhaassa kunnossa mitä se on Ksatasen ajokauden avauksissa koskaan ollut. Laitoin virallisen ajopuvun päälle, pieni etikettivirhe kuitenkin, en hennonut rapakoittaa talvella plankattuja ajosaappaita, ja tyydyin ranskalais-"nokialaisiin" kumisaappaisiin.
Ksatanen hyrähti miekkosesti käyntiin, arvaahan sen, pitkäksi on tullut aika. Puhutaan paljon bensan pilaantumisesta talvenaikana tankissa, joko Ksatasen tankki on säilyttävää tyyppiä, tai ruiskutuslaitteisto ymmärtää myös säilötyn bensan päälle, mitään poikkeamaa käynnissä en huomannut.
Kolmosta isompaa en hennonut laittaa ennen Houraatin pysäkkiä, jossa ottelin muutamat kuvat ja pikaisesti "katsastin" pyörän liikennekunnon.
Ilma oli vuodenaikaan nähden erittäin lämmintä, leutoa. Oli taas aika nuortua muutama vuosikymmen, nooooo... voihan näinkin sanoa, vaikka ei sitä nuorempana tainut ymmärtää nauttia näin paljon moottoripyörällä ajosta, on se maagista. Kokkolasta Jyväskylän tielle, harmi että vielä oli talvirajoitukset voimassa, tai mitä tuosta, hyvä on aloittaa tunnustelemalla omaa ajovarmuutta ja totutella uuteen ajokauteen. Kaustisilla ajoin Veteliä kohti Varilan risteykseen josta käännyin pikkutietä takaisin, Ullavan tielle käännyin liikenneympyrä kakkosesta. Talvi oli kohdellut hellästi tätäkin tietä, vai onko odotettavissa, että roudan sulaessa kuoppiakin alkaa syntyä? Sen näkee sitten.
Ajelin parin auton perässä hyvää yhdeksääkymppiä lämpömittarin näyttäessä kuutta astetta. Ali-Haapalan Nesteen ohitin, koska satanen ei vielä ollut täynnä, mutta Ullavan hyötykäyttöasemalla uskalsin jo pysähtyä valokuvausta varten. Siitä takaisin tankille. Historiaan jääneen ysiviitosen päällä liruttelin nyt ysikasia.
Toholammin suot hohtivat kylmyyttä vielä, täällä mittari putosi viiteen asteeseen. En pahemmin sutautellut Lampin liikenneympyrässä, oli liukkaan näköinen valuvasta vedestä, ja taisi olla jo lähellä nollaa tienlämpö.
Mutta kyllä oli mukava päästellä rannikkoa kohti, nyt lämpö nousi taas yli kuuden asteen. Tyhjällä tiellä nousi nopeuskin.... Kannuksen ympyrä olikin kuiva. Siitä vasemmalle asemakatua Kajaanintielle. Väliviirteen tie ei vielä oikein paha ollut, toki ajelin crossityyliin jalkatapeilta pahimmat kohdat. Perunapoikien kohdalla voi vesi mennä piakkoin tien yli? Kasitiellä jyrisi rekkaliikenne edestakaisin, sinne sekaan Ksatanen hyökkäsi, mutta annoin rekkojen mennä omaa kyytiään, ja ajelimme Ksatasen kanssa rauhallisen hillitysti Koivistonperäntielle. Sainsalon tien yli vettä sitten jo meneekin, ja nyt oli ehtinyt liukastua tarkkuutta vaativaksi poluksi. Puoli yhdeksän aikoihin sammutin Ksatasen ensimmäiseltä tämän vuoden reissulta.
Viime vuonna pohdin eräältä myöhäiseltä ajoretkeltä tultuani tämän homman mielekkyyttä, miksi tuolla kylmässä pitää ajaa, kun saisi istua sisällä, katsella televisiosta, kauniita rohkeita, uutta päivää, lahattuja lehemiä, tunkioita ja tuoksuja, jne..... hullua hommaa? Toki on, tuo ..... television katselu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti