Oulaisissa jälleen

Tyngän myllyllä tauko
Kahvila oli harmittavasti jo kiinni.
Törmähovin isohallikin oli sulkenut ovensa, Otto jo lähtövalmiina
Ettei Matti suunnittele tuota konetta Suzukiin?
Taitaisi tulla ahdasta oranssipaholaisen tankin alla.

Anssulta tuli harmittavaa tietoa, että oli huolimattomalla jakoavaimen käytöllä telonut muutaman mutterin irroittaessaan taka hammasratasta, veljien ajot jäivä tällä kertaa ajamatta.

Muuten olikin porukka runsaslukuinen Kokkolan Abc,llä, jonne ajelin mukavassa laitatuulessa kello seitsemäksitoista.

Sillä varjolla, ettei muilla ollut reittisuunnitelmaa laittoivat hitaimman kuskin keulille, minut. No olihan pieni aavistus, että näin käy, ja olin hahmotellut reittiä mielessäni.

Mattia varten piti saada vähän palankuluttamismutkia, Ottoa varten sora-osuus. Ruotsalon kautta Marinkaisiin, vanhaa tietä Alaviirteelle asti, tähän pätkään sisältyivät Matin ja Oton toiveet. Kasitieltä ajelimme tutun poikkeaman Himankakylän risteyksestä. Siiponjoen vartta Kurikkalantielle, josta oikealle Alavieskaa kohti. Mutta Tyngän myllyn risteys houkutteli kääntymään vasemmalle! Löytyisikö kahvipaikka? Jamaanveoilla on periaate, jos kahvipaikka on joku muu kuin huoltamon baari, sinne menemme, vaikka pienen sivupoikkeaman vaatisi. Tyngän kahvio oli sulkenut ovensa juuri silloin kun starttasimme Kokkolasta.

Uusi etsintä käyntiin, pohjapuolta huristelimme myötätuulessa Alavieskaan, sieltä ajelimme toisen suurenjoen rannalle ja yli, Laulumaassa ylitimme Pyhäjoen. Siinähän jokien ylittelyä tulikin. Perhonjoki, Lestijoki, Kalajoki ja Pyhäjoki. Oulaisissa otimme jo takaisin yhden joen. Törmähoville törmäsimme suoraan, ja kahvio kiinni!

Mutta nyt olikin palvelu kohdallaan, ystävällinen, juuri samana päivänä vetovastuun hovista ottanut rouva kutsui meidät sisälle ja kiehautti koko porukalle pullakahvit. Näin sitä pitää!

Koneitakin katselimme hetken, vaikka näyttelyhalli oli jo lukossa, ja selvästi aistittavissa, että alue latautuu kesän huipentumaan heinäkuussa.

Ylivieskan kautta päätimme siirtyä kotikontuja kohti. Matti hermostui muutaman kilometrin ajettuamme vetovauhtiin ja päräytti sivu.

Lämpötila oli kolmentoista asteen paikkeilla, ajo kuin silkkiä. En malttanut kääntyä Vieskan ympyrästä Eskolan reitille, vaan suunnistin Sieviä kohti. Halusin nähdä ilta-auringossa Sievin viljelyslakeudet, ovat katsomisen arvoiset varsinkin näin keväällä. Rehupellot syvän vihreitä, ja vastakylvetyt multapellot viestivät kesän olevan vielä edessä päin.

Ajo oli ollut heti alusta asti kevyttä, ja keveni koko ajan. Mittarilla mitaten tähän mennessä tämän kevään huippuajo oli tämä Jamaanveojen tiistaiajelu. Mukana olivat: Grammo! Otto! Guzzi-Ukko! Matti! Kiitokset taas mukavasta matkaseurasta. Anssu, pyörä kuntoon!