Ensimmäinen juhannuspäivä

Taivas valmiina kastelemaan muovikääröt
Mikä ajatus on tehdä muutama jättitolppa keskelle linjaa?
Lappajärvellä lämmintä, nuo pilvet eivät sataneet.
Lokit pelkää vettä?
Tällaisia pysäkkejä, ja pysäkkikuvia taitaa olla enemmänkin?

Ilman lämpötila lähellä hellelukemia, taivas tummissa pilvissä siellä minne aioin ajaa! Siinä teema juhannusajolle. Mikko oli saanut aiv-t nyssäköihin, niistä pysähdyin näppäämään kuvan. Hyvä että olivat muovissa, sillä visiiriin alkoi tulla pisaroita tihenevässä tahdissa. Kokkolan ohitin eteläpuolelta, Kruunupyyssä alkoi jo näyttää että sadetta tulisi kohta kunnolla. Vielä muutamat kuvat ylimitoitetusta linjarustingista, ja tielle. Vettä tulikin kunnolla, ilma oli niin lämmintä, että höyrystymistä muodostui tien pintaan. Tällaista olin hakenut. Aurinko näyttäytyi hetkeksi jostain pilven raosta, mutta sitten taivas synkkeni lopullisesti, ja vettä tuli. Käännyin Alajärven tielle, sade hellitti hieman, yltyen kuitenkin jo Ähtävän kohdalla valtoimeksi. Katselin Evijärvelle päin jossa näkyi sinistä taivasta. Arvuuttelin kuinka kaukana tuo pilven reuna olisi? katselin trippimittarista lukeman ja aloin laskea kilometrejä. Kaksikymmentä kaksi niitä kertyi, ennenkuin suhahdimme pilvien alta aurinkoon. Evijärven ohitin heittämällä, mutta Lappajärvellä pysähdys vakiopaikkaan. Taivaalla näkyi törskypilviä, kuitenkin sade oli taakse jäänyttä. Ajelin Vimpeliin Kisarannan kautta, suoran Veteliin johtavalle tielle. Ksatanen murahteli kun näkymätöntä nousua riitti. Tien pinta on kunnostettu parinvuoden takaisesta perunapellosta, ajossa oli meininkiä. Mutta tiukemmat kallistukset, jos niitä nyt niiksi voi sanoa, aiheuttivat vähän päänvaivaa?

Olin katsellut netistä VP--säätöjä, mitä niistä vähän ymmärsin. Sen kuitenkin, että kokeilla kannattaa. Kiristin esijännitystä muutaman kierroksen, ja paluuvaimennusta viisi napsausta. Koeajo seuraksikin luonnollisesti heti. Olin pudota hämmästyksestä satulasta, Kalliota lainatakseni mennyt luottamus pyörään palasi heti. (palais Kalliollekin, pitäisikö mennä neuvomaan!) Olin niin äimänä, etten tajunut kääntyä testaamaan Småpöndersin mutkatielle, vaan ajelin Vetelin kautta kolmelletoista.

Pyörä oli suorallakin paljon vakaampi, Marinkaisten kautta ymmärsin kuitenkin ajaa vanhaatietä, olipas hymy herkässä kypärän sisällä. Kotona puoli kuuden aikoihin, nyt jäi ajo päälle!