Otto ja Anssu paikalla, missä Grammo?
Olisi pitänyt arvata.
Anssu saapuu Sykäräisiin.
Otolla vielä vauhti päällä.
Tähän loppui asfaltti, tästä käännyimme takaisin. Textiviesti tuli: "Veljet kokoon Ohtakariin klo 18. " Oho, mikäs ajelu se tällainen, varmaan käydään saaren pohjapäässä, ja takaisin.
Tuo lenkki piti kokea. Grammo iski kantaan Erkkilän koulun kohdalla, ajelimme hiljalleen saarta kohti. Anssu jo odotti? Kypärä päästä ja samassa kuului vihainen mörinä joka liikkui nopeasti maasiltaa pitkin, Otto.
Muut veljet eivät päässeet tähän tiistai-ajeluun. No, olihan tämänkin ajelu.
Mutta sitten Anssu heitti, joko lähdetään että ehditään käväistä Reisjärvellä! Siinäpä fiilinki nousi heti.
Anssu puikkoihin, ja minä peränpitäjäksi. Keski-Pohjanmaa on niin pieni maakunta, ettemme suurempia reittisuunnitelmia tehneet, kahvilla oli puhe käydä jossain.
Kannukseen asti meni hyvin, mutta sitten porukka katosi. Päättelin suunnan kuitenkin Toholampia kohti, ja annoin Ksatasen pistää laukalle, eiköhän porukka kiinni ajeta. Mutta jopas olivat kiireisiä, ei ristin sielua, vaikka nopeus mielestäni oli vähintään kohtuullinen. Eipäs hätää, päätin ajella Sykäräisten vakiokahvipaikalle, josko veljet ovat siellä, tai sinne he joka tapauksessa tulevat. Ilma oli tuulinen, raskaat pilvet roikkuivat edessä päin, mutta vettä näkyi vain muutamana pisarana visiirissä. Keli oli loistava.
Odottelin jonkin aikaa, ja niin alkoi Suzukeiden jyrinä kuulua Toholammilta päin, ylimpänä Anssun pyörän harvahko jytkyttely, johon yhtyivät Grammon ja Oton kireämmät soundit.
Olivat pyörähtäneet heti siihen Kannuksen St ykköselle, Anssu oli siinä tankannut.
Menimme sisään, joimme makoisat kahvit, jotka kartturi Anssu tarjosi!
Nyt sovimme, että seuraava etappi on Lestijärven tienhaara Sievi - Reisjärvi tiellä. Tällä kertaa letka ei katkennut. Oli mukava päästellä rauhallista vauhtia, ja katsella kolmen pyörän menoa edellä, olipas taasen niitä juhulallisia hetkiä. Reisjävelle Anssu johdatteli meidät, ja siellä erään voimalaitoksen pihalle, oli kuulemma häkäpönttö tehdas.
Nyt palasimme takaisin, pyysin, että saisin ajella keulilla muutaman kilometrin, päätin että esittelen porukalle legendaarisen Kangaskylän Ns talon, ja talon naapurit.
Pysähdyimme talon pihalle, mutta Grammo oli laitellut kypärää niin kauan päähänsä, että välimatkaa senverran, ettei huomannut meidän sivukoukkausta. Niin lensi Suzuki ohitse. Ottokin kertoi ilta-loman hiipuvan loppua kohti, ja aikovansa tehdä väli Reisjärvi -Kokkola uuden nopeusennätyksen. Niin häipyi toinenkin Suzuki horisonttiin. (jalkapallon mm?????)
Nyt siirtyi Anssu keulille, aurinko alkoi pilkotella pilvien lomasta, ja kas kummaa, juuri silloin, kun ajelimme sitä kohti. Onneksi oli vielä korkealla.
Ennen Kiiskilää oli tuttu Suzuki pysäkillä, Grammo siinä viritteli iltasoittoa. Kertoi tulevansa omia vauhtejaan perässä. Näin oli porukka kutistunut puoleen. Kajaanitiellä otin taas johtopaikan, päätimme ajaa Jokikylän kautta Järvikylälle. Tie olikin mukavan mutkikasta soraränniä, isoja maatiloja näkyi molemmin puolin, oli myös Laakon Tiinan farmi, Tiina hankkinut koiriensa lisäksi Hondan kevarin jolla nyt viilettelee pitkin Sievin ja ympäristön mutkateitä.
Järvikylällä vaihdoimme vetäjää, Anssu ajeli Sieviin, Jyringin kautta Asemakylälle, josta loivamutkaista tietä Rautioon. Oli mukava ajella vähän yli kymmenen asteen lämmössä, kuunnella kiihdytyksissä Tohtorin jytinää, vilkkaasti Suzuki lähtikin risteyksistä. Alaviirteellä Anssu koukkasi vielä vanhalle tielle, tottakai soraa piti saada kruusujen väliin. Minä ajelin suoraa asfalttia kotiinpäin, olisi näin mukavaa reissua ajanut pitempääkin, mutta kello läheni jo kymmentä, joten parasta kotiutua. Eturenkaan vaihtokin olisi ohjelmassa, tosin vasta huomenna.
Loistava reissu, kiitokset taas hyvästä matkaseurasta: Grammo! Anssu! Otto!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti