Toinen juhannuspäivä

Rivitalon pätkä Eskolassa
Vaikka kuva ei kerro, tässä kohtaa on kylmä.
Nam...
Maalaisidylliä Namtien varrella.

Haapajärven Kaunisto, keikkapaikka.

Jälleen pysäkkikuva
Haapavettä kannattaa lähestyä idästä. Vaahtoaako tuo putti?
Tässä siirtyy energiaa pohjoisesta etelään.

Nälkä jäi eiliseltä niin, että puolikahdeksan aikaan aamulla tien päälle. Mutta säätila oli eilisen vastakohta, kylmä, kuiva, kova, oli ilman laatu. Asteita vain yhdeksän, toki plussaa. Viluttanut, jos ei nykyiset ajovarusteet olisi niin hyvät.

Uusilla ajo-ominaisuuksilla varustetulla Ksatasella oli ilo päästellä ankarassa luoteistuulessa Kannusta kohti. Eskolassa pysähdyin kuvaamaan rivitalon pätkää. Sievissä käännyin Järvikylälle johtavalle tielle. Jälleen ihailin komeaa kaivinkone rivistöä kylän laidassa. Raudaskylälle johtava tie on melkein koko matkan sorapäälysteinen. Mukavasti uudet säädöt toimivat myös soralla. Ennen Nivalaa isolla aukiolla tuuli! Kärsämäelle päin käännyin, oli pakko pysähtyä kuvaamaan miten koleaa ilma voi toisena juhannuspäivänä olla, no eihän kamera sellaista ymmärrä, tai en osaa ottaa sellaista kuvaa. En ole ajanut koskaa läpikulkutietä Karvoskylälle, joten nyt sekin tuli paikattua. Haapajärvellä otin kuvan keikkapaikasta. Nyt oli ratkaisun paikka, minkä kautta nelostielle? Kärsämäki voitti, en tiedä syytä. Suorahkoa tietä lensimme sivumyötäisessä turpakukkulalle. Kolmea liikenneympyrää myöhemmin olin jälleen ratkaisun paikassa, mistä rannikolle? Haapavedelle kääntyi Ksatanen, nyt tuuli vastaan, tien pinta oli lähes täydellistä, vaikka taisi olla nelinumeroinen tie. Olipas juhulallista päästellä kesäisessä maisemassa, Haapaveden maisemat ovat komeat, kannattaa kiertää sisämaan kautta kun lähestyy kaupunkia. Ohitin keskustan, ja ajelin pohjapuolta Oulaisiin, jonka läpi ja taas pohjapuolta Laulumaahan asti, josta yli. Kalajoella, yllätys, yllätys, ei tuullutkaan enää niin paljon kuin olin odottanut, ja tuntui että suuntakin oli muuttunut. En ajanut Hiekkasärkkäin kautta, sieltä näytti tulevan autojakin niin paljon, ettei kiinnostanut. Päätin käydä katsomassa Ohtakarissa aaltoja. GT-Erkkilän lippu kertoi kuitenkin, ettei kannata mennä, tuulee melkein jo maalta. Joten ajelin kirkon kautta kotiin. Tuulinen, aukeiden paikkojen juhannusajelu. Hyvä!

Ensimmäinen juhannuspäivä

Taivas valmiina kastelemaan muovikääröt
Mikä ajatus on tehdä muutama jättitolppa keskelle linjaa?
Lappajärvellä lämmintä, nuo pilvet eivät sataneet.
Lokit pelkää vettä?
Tällaisia pysäkkejä, ja pysäkkikuvia taitaa olla enemmänkin?

Ilman lämpötila lähellä hellelukemia, taivas tummissa pilvissä siellä minne aioin ajaa! Siinä teema juhannusajolle. Mikko oli saanut aiv-t nyssäköihin, niistä pysähdyin näppäämään kuvan. Hyvä että olivat muovissa, sillä visiiriin alkoi tulla pisaroita tihenevässä tahdissa. Kokkolan ohitin eteläpuolelta, Kruunupyyssä alkoi jo näyttää että sadetta tulisi kohta kunnolla. Vielä muutamat kuvat ylimitoitetusta linjarustingista, ja tielle. Vettä tulikin kunnolla, ilma oli niin lämmintä, että höyrystymistä muodostui tien pintaan. Tällaista olin hakenut. Aurinko näyttäytyi hetkeksi jostain pilven raosta, mutta sitten taivas synkkeni lopullisesti, ja vettä tuli. Käännyin Alajärven tielle, sade hellitti hieman, yltyen kuitenkin jo Ähtävän kohdalla valtoimeksi. Katselin Evijärvelle päin jossa näkyi sinistä taivasta. Arvuuttelin kuinka kaukana tuo pilven reuna olisi? katselin trippimittarista lukeman ja aloin laskea kilometrejä. Kaksikymmentä kaksi niitä kertyi, ennenkuin suhahdimme pilvien alta aurinkoon. Evijärven ohitin heittämällä, mutta Lappajärvellä pysähdys vakiopaikkaan. Taivaalla näkyi törskypilviä, kuitenkin sade oli taakse jäänyttä. Ajelin Vimpeliin Kisarannan kautta, suoran Veteliin johtavalle tielle. Ksatanen murahteli kun näkymätöntä nousua riitti. Tien pinta on kunnostettu parinvuoden takaisesta perunapellosta, ajossa oli meininkiä. Mutta tiukemmat kallistukset, jos niitä nyt niiksi voi sanoa, aiheuttivat vähän päänvaivaa?

Olin katsellut netistä VP--säätöjä, mitä niistä vähän ymmärsin. Sen kuitenkin, että kokeilla kannattaa. Kiristin esijännitystä muutaman kierroksen, ja paluuvaimennusta viisi napsausta. Koeajo seuraksikin luonnollisesti heti. Olin pudota hämmästyksestä satulasta, Kalliota lainatakseni mennyt luottamus pyörään palasi heti. (palais Kalliollekin, pitäisikö mennä neuvomaan!) Olin niin äimänä, etten tajunut kääntyä testaamaan Småpöndersin mutkatielle, vaan ajelin Vetelin kautta kolmelletoista.

Pyörä oli suorallakin paljon vakaampi, Marinkaisten kautta ymmärsin kuitenkin ajaa vanhaatietä, olipas hymy herkässä kypärän sisällä. Kotona puoli kuuden aikoihin, nyt jäi ajo päälle!

Ohtakari ja Norppa

Ksatanen Ohatakarin koleudessa.
Koirat nauttivat rantaelämästä.
Löytyihän ne omistajatkin.
Norpanjärvellä kirkas, mutta koleahko ilta.
Ruopatut rannat kasvavat jo vihreää ruohoa.

Tänään kesäkuun kahdeskymmenes ensimmäinen on aurinko kauimmin ylhäällä tänä vuonna. Sen kunniaksi päätin suorittaa pienen ilta-ajelun. Mitään suuria suunnitelmia ei ajeluun sisältynyt, tuttuja teitä Ohtakariin, jossa muutama kuva. Takaisin mantereelle, Anssu pölähti Skylinellä vastaan Vatungin järven paikkeilla. Ajelin koleahkossa säässä vanhaa tietä Marinkaisiin, Peitsolta Kälviälle, sivutuuli saatteli Välikylän kautta Ullavalle, josta käännös vasemmalle, ja Norpan järvelle. Järven rannat ovat ruohottuneet muutama vuosi sitten tehdyn ruoppauksen jäljiltä, toimenpide taisi kannattaa? Jälleen käytin kameraa. Hiljalleen Kannusta kohti, routaheittoja on jonkinverran estämässä hurjempaa menoa. Kannuksessa oli unelias meininki, pari autoa ja jalankulkijaa näkyvissä. Kajaanintiellä tuli perä edellä Goldwing vastaan, tasasin vauhdin edellämenijän mukaan, ajelimme sulassa sovussa Kälviälle, jonne moottoroitu soffa kääntyi. Ksatasen kanssa jatkoimme kasitielle, jota pitkin päästelin kotiin, liikennettä sen verran, ettei laittomuksiin tarvinnut ryhtyä.

Jamaanveot koukkaus Reisjärvelle

Otto ja Anssu paikalla, missä Grammo?
Olisi pitänyt arvata.
Anssu saapuu Sykäräisiin.
Otolla vielä vauhti päällä.
Tähän loppui asfaltti, tästä käännyimme takaisin.

Textiviesti tuli: "Veljet kokoon Ohtakariin klo 18. " Oho, mikäs ajelu se tällainen, varmaan käydään saaren pohjapäässä, ja takaisin.

Tuo lenkki piti kokea. Grammo iski kantaan Erkkilän koulun kohdalla, ajelimme hiljalleen saarta kohti. Anssu jo odotti? Kypärä päästä ja samassa kuului vihainen mörinä joka liikkui nopeasti maasiltaa pitkin, Otto.

Muut veljet eivät päässeet tähän tiistai-ajeluun. No, olihan tämänkin ajelu.

Mutta sitten Anssu heitti, joko lähdetään että ehditään käväistä Reisjärvellä! Siinäpä fiilinki nousi heti.

Anssu puikkoihin, ja minä peränpitäjäksi. Keski-Pohjanmaa on niin pieni maakunta, ettemme suurempia reittisuunnitelmia tehneet, kahvilla oli puhe käydä jossain.

Kannukseen asti meni hyvin, mutta sitten porukka katosi. Päättelin suunnan kuitenkin Toholampia kohti, ja annoin Ksatasen pistää laukalle, eiköhän porukka kiinni ajeta. Mutta jopas olivat kiireisiä, ei ristin sielua, vaikka nopeus mielestäni oli vähintään kohtuullinen. Eipäs hätää, päätin ajella Sykäräisten vakiokahvipaikalle, josko veljet ovat siellä, tai sinne he joka tapauksessa tulevat. Ilma oli tuulinen, raskaat pilvet roikkuivat edessä päin, mutta vettä näkyi vain muutamana pisarana visiirissä. Keli oli loistava.

Odottelin jonkin aikaa, ja niin alkoi Suzukeiden jyrinä kuulua Toholammilta päin, ylimpänä Anssun pyörän harvahko jytkyttely, johon yhtyivät Grammon ja Oton kireämmät soundit.

Olivat pyörähtäneet heti siihen Kannuksen St ykköselle, Anssu oli siinä tankannut.

Menimme sisään, joimme makoisat kahvit, jotka kartturi Anssu tarjosi!

Nyt sovimme, että seuraava etappi on Lestijärven tienhaara Sievi - Reisjärvi tiellä. Tällä kertaa letka ei katkennut. Oli mukava päästellä rauhallista vauhtia, ja katsella kolmen pyörän menoa edellä, olipas taasen niitä juhulallisia hetkiä. Reisjävelle Anssu johdatteli meidät, ja siellä erään voimalaitoksen pihalle, oli kuulemma häkäpönttö tehdas.

Nyt palasimme takaisin, pyysin, että saisin ajella keulilla muutaman kilometrin, päätin että esittelen porukalle legendaarisen Kangaskylän Ns talon, ja talon naapurit.

Pysähdyimme talon pihalle, mutta Grammo oli laitellut kypärää niin kauan päähänsä, että välimatkaa senverran, ettei huomannut meidän sivukoukkausta. Niin lensi Suzuki ohitse. Ottokin kertoi ilta-loman hiipuvan loppua kohti, ja aikovansa tehdä väli Reisjärvi -Kokkola uuden nopeusennätyksen. Niin häipyi toinenkin Suzuki horisonttiin. (jalkapallon mm?????)

Nyt siirtyi Anssu keulille, aurinko alkoi pilkotella pilvien lomasta, ja kas kummaa, juuri silloin, kun ajelimme sitä kohti. Onneksi oli vielä korkealla.

Ennen Kiiskilää oli tuttu Suzuki pysäkillä, Grammo siinä viritteli iltasoittoa. Kertoi tulevansa omia vauhtejaan perässä. Näin oli porukka kutistunut puoleen. Kajaanitiellä otin taas johtopaikan, päätimme ajaa Jokikylän kautta Järvikylälle. Tie olikin mukavan mutkikasta soraränniä, isoja maatiloja näkyi molemmin puolin, oli myös Laakon Tiinan farmi, Tiina hankkinut koiriensa lisäksi Hondan kevarin jolla nyt viilettelee pitkin Sievin ja ympäristön mutkateitä.

Järvikylällä vaihdoimme vetäjää, Anssu ajeli Sieviin, Jyringin kautta Asemakylälle, josta loivamutkaista tietä Rautioon. Oli mukava ajella vähän yli kymmenen asteen lämmössä, kuunnella kiihdytyksissä Tohtorin jytinää, vilkkaasti Suzuki lähtikin risteyksistä. Alaviirteellä Anssu koukkasi vielä vanhalle tielle, tottakai soraa piti saada kruusujen väliin. Minä ajelin suoraa asfalttia kotiinpäin, olisi näin mukavaa reissua ajanut pitempääkin, mutta kello läheni jo kymmentä, joten parasta kotiutua. Eturenkaan vaihtokin olisi ohjelmassa, tosin vasta huomenna.

Loistava reissu, kiitokset taas hyvästä matkaseurasta: Grammo! Anssu! Otto!

Kynttilöitten vaihto?

ps. Reunimmaiset palat saaneet kyytiä 28028 km. Keskellä ajamaton.
Kun tarkasti katsoo, näkyy tulpanreikä moottorin uumenissa. Tulpat kuitenkin kuin tarjottimella.
Tässä vertailu uuteen ngk kynttilään. Viisikymmentätuhatta takana tuolla moottorissa olleella.

(Uusi tulppa vasemmalla) Vaikuttaa tuo Boschin tulppa avokäsin tehdyltä, vertailussa?

Samalla kun tilasin uudet jarrupalat eteen, innostuin hankkimaan uudet tulpat, tänään päätin suorittaa vaihto-operaation. Suojuskansi pois, etupytyn tulppa irti, ja vertailuun.

En löytänyt mitään syytä tehdä vaihtoa vielä. Joku asiantuntija voi pitää ratkaisua hölmönä, no uudet tulpat ovat nyt hankittu, odottakoon vielä jonkin aikaa.

Jarrupalat heitän kaikesta huolimatta huomenna paikalle, olkoon vanhat kuluneet tai ei.

ps. En malttanut odottaa huomiseen, vaihdoin jo tänä iltana, oli pientä kulumista havaittavissa, taidan olla laiska jarruttelemaan?

Pieni päiväajelu Pietararsaaren suuntaan

Kova tuuli repi puita, yritti jopa lehtiä irti, syksyllä olisi onnistunutkin... Mutta käykö meri?
Vaihtokamaa tuo etunen?
Bodon tie on postikorttimaisemassa.
Tuttu kuva tutulta paikalta.

Eilen tein suuren ratkaisun, tilasin Ksataseen uuden etukumin! Vanhalla on ajettu vajaa 26000 km, menisi vielä jonkin aikaa mutta.......

Nyt saisi vanha palvelija pyöriä alla ainakin vielä tämän reissun.

Lämpötilaa ennustivat vähän päälle kymmeneksi, taivaalta tuiskua ja tuulta. Tuulta kyllä löytyi, mutta taivas muistutti vain muutamalla pisaralla visiiriin. Joten ennuste totaalisesti pieleen, lämpöäkin oli parikymmentä astetta.

Ohtakarissa tuuli, mutta meri nukkui, sitä se maatuuli on.

Keikuttelin vanhaatietä Kokkolaan, siitä seitsemääsiltaa eteenpäin, Bodon lenkin päätin koukata ajankuluksi.

Metsäisellä taipaleella tuulikin unohtui johonkin aukeampaan purkamaan paineitaan. Bodon tie on postikorttimaisemissa, vauhtia ei kannata pitää juuri lainkaan, näkee paljon enemmän. Gertrusbossa pysäköin, mutta kiire tuli kun turisteja alkoi pakata tähän tavallisesti hiljaiseen taukopaikkaan. Parit hätäiset kuvat, ja eteenpäin.

Mitään määränpäätä ei ollut, Bemaritapahtumaan olisi pitänyt lähteä jo aikaisemmin, Jämsä liian kaukana, joten päätin pistäytyä katsomassa koirakisoja.

Ajelin kasitielle, rajussa vastatuulessa Ksatanen puski autojonojen perässä ja niitä ohitellen reipasta vauhtia Kokkolaa kohti. Kokkolan ohitus saman tien, ja pian käännyin Pahojen kentälle. Mukava tuulinen reissu, josta ei kuitenkaan paljoa kertomista.

Pieni ilta-ajelu Sykäräisten suuntaan

Ullavan Ylikylässä on kaikki ylhäällä, NS, talo..

Koulu....
Sykäräisten maisemat ovat Keski-Pohjanmaan komeimpia, (minun mielestä)
Lestijoki vielä tuoreena Sykäräisten sillalta alajuoksulle.
Samasta paikasta yläjuoksulle kuva.
Tuolle kaadolle ei toivoisi sadetta lähiajoiksi.
Taitaa olla isäntä uhasta tietoinen?
Kumma ettei minun kamera ymmärrä näitä että näissä silmä lepää...
Kuva Ksatasen alta!
Ja sitten jo kotona. Nuo koivut olivat puolenmetrin puskia kun Perkkiöön muutettiin.
Kesä on nyt parhaimmillaan.

Ilta-ajelut ovat jääneet yllättävän vähäisiksi tänä keväänä/kesänä. Mutta korjataan tilannetta.

Kuudelta illalla Ksatanen kasitielle, suunta etelä. Kälviällä oleva liikenneympyrä meinas viedä Ksatasen etusen alta, joko liukas kohta, tai kumin vaihto?

Mutta meno tasoittui, kun oikaisin Ullavaa kohti. Mukavaa leputteluvauhtia ajelin Välikylän läpi, maisemat vihreimmillään. Rahkosen läpi Ullavan Ylikylään, tai onko kylä sittenkin Rahkonen? No kumminkin ajelin Sykäräistä kohti. Soratien pinta vaihteli kivikovasta kuulalaakeri pinnoitteeksi, ja päin vastoin, piti olla kieli keskellä suuta, kun kapulalla voimaa takaselle annosteli. Sykäräisissä aloin ottamaan kuvia, viljelymaisemat nyt parhaimmillaan, siinäpä vierähti lyhyellä matkalla aikaa kummasti. Kannukseen hujuttelin hiljalleen, ja jouduin ajelemaan rannikolle Himangan kautta, Kannuksen puolinen pää Väliviirteen tiestä on surkeassa kunnossa, muutama vuosi sitten laitettu päälyste on reikiä täynnä. Kasitiellä sivuauringossa oli mukava päästellä reissun loppukilometrit.

Oulaisissa jälleen

Tyngän myllyllä tauko
Kahvila oli harmittavasti jo kiinni.
Törmähovin isohallikin oli sulkenut ovensa, Otto jo lähtövalmiina
Ettei Matti suunnittele tuota konetta Suzukiin?
Taitaisi tulla ahdasta oranssipaholaisen tankin alla.

Anssulta tuli harmittavaa tietoa, että oli huolimattomalla jakoavaimen käytöllä telonut muutaman mutterin irroittaessaan taka hammasratasta, veljien ajot jäivä tällä kertaa ajamatta.

Muuten olikin porukka runsaslukuinen Kokkolan Abc,llä, jonne ajelin mukavassa laitatuulessa kello seitsemäksitoista.

Sillä varjolla, ettei muilla ollut reittisuunnitelmaa laittoivat hitaimman kuskin keulille, minut. No olihan pieni aavistus, että näin käy, ja olin hahmotellut reittiä mielessäni.

Mattia varten piti saada vähän palankuluttamismutkia, Ottoa varten sora-osuus. Ruotsalon kautta Marinkaisiin, vanhaa tietä Alaviirteelle asti, tähän pätkään sisältyivät Matin ja Oton toiveet. Kasitieltä ajelimme tutun poikkeaman Himankakylän risteyksestä. Siiponjoen vartta Kurikkalantielle, josta oikealle Alavieskaa kohti. Mutta Tyngän myllyn risteys houkutteli kääntymään vasemmalle! Löytyisikö kahvipaikka? Jamaanveoilla on periaate, jos kahvipaikka on joku muu kuin huoltamon baari, sinne menemme, vaikka pienen sivupoikkeaman vaatisi. Tyngän kahvio oli sulkenut ovensa juuri silloin kun starttasimme Kokkolasta.

Uusi etsintä käyntiin, pohjapuolta huristelimme myötätuulessa Alavieskaan, sieltä ajelimme toisen suurenjoen rannalle ja yli, Laulumaassa ylitimme Pyhäjoen. Siinähän jokien ylittelyä tulikin. Perhonjoki, Lestijoki, Kalajoki ja Pyhäjoki. Oulaisissa otimme jo takaisin yhden joen. Törmähoville törmäsimme suoraan, ja kahvio kiinni!

Mutta nyt olikin palvelu kohdallaan, ystävällinen, juuri samana päivänä vetovastuun hovista ottanut rouva kutsui meidät sisälle ja kiehautti koko porukalle pullakahvit. Näin sitä pitää!

Koneitakin katselimme hetken, vaikka näyttelyhalli oli jo lukossa, ja selvästi aistittavissa, että alue latautuu kesän huipentumaan heinäkuussa.

Ylivieskan kautta päätimme siirtyä kotikontuja kohti. Matti hermostui muutaman kilometrin ajettuamme vetovauhtiin ja päräytti sivu.

Lämpötila oli kolmentoista asteen paikkeilla, ajo kuin silkkiä. En malttanut kääntyä Vieskan ympyrästä Eskolan reitille, vaan suunnistin Sieviä kohti. Halusin nähdä ilta-auringossa Sievin viljelyslakeudet, ovat katsomisen arvoiset varsinkin näin keväällä. Rehupellot syvän vihreitä, ja vastakylvetyt multapellot viestivät kesän olevan vielä edessä päin.

Ajo oli ollut heti alusta asti kevyttä, ja keveni koko ajan. Mittarilla mitaten tähän mennessä tämän kevään huippuajo oli tämä Jamaanveojen tiistaiajelu. Mukana olivat: Grammo! Otto! Guzzi-Ukko! Matti! Kiitokset taas mukavasta matkaseurasta. Anssu, pyörä kuntoon!