Lokin viheliäiset meinasivat etten lähde vapunaatto ajelulle.
Mutta rohkea rokan syö, tässä laittelen Ksatasta lähtövalmiiksi, kilometrit ensin ylös.
Ullavan - Kälviän - Jatkojoessa sijaitseva mylly. Olisi mukava tietää, milloinka viimeksi käytössä?
Norpan järvellä melkein kesäinen tunnelma, lämpöäkin kymmenen astetta, ilma mukavan pehmeää.
Ohtakarissa ei kesästä tietoakaan, kylmää sumuista ja pimeää...
Tänne ei innostanut jäädä, kylmää hohkasi jäässä oleva meri.
Ksatanen valmiina U-käännökseen. Kokemus on opettanut, kun lokit ilmestyvät pellolle, se ei tiedä mitään hyvää, kirkunan mukana tulee kylmä pohjavirtaus. Nyt ovat olleet jo monta päivää, ja kylmää on ollut.
Katselin ikkunasta, ettei ajokeli hääviltä näytä, mutta ei tässä lokkeja kunnioiteta, ajovarusteet äkkiä päälle.
Olihan edellisestä ajosta jo aikaa, Ksatasen pelkäsin ruostuvan käytön puutteessa elosuojaan.
Kostealta tuntui ilma, visiiriin tuli jo kartanolla pientä tihkua. Kasitiellä alkoi kuitenkin visiiri kirkastua, Peitsolta käännyin Kälviälle päin, ilma alkoi lämmetä! Tien pinta oli märkää, mutta pitävän tuntuista, Kälviän jälkeen mittari nousi jo lähelle kymmentä astetta, Ksatanen suhisteli melkein tyhjällä käynnillä Välikylän ohi, traktoreita aseteltu lähtövalmiuksiin elosuojien varjoihin, toivo elää tämänkin kevään osalta, vielä se kimmeltyy. Pysähdyin vanhan vesimyllyn kohdalla kuvaamaan hyvässä katossa olevaa, mutta muuten hieman vinoa rakennusta, mitähän sisällä on?
Norpan järvi oli sulana, jälleen muutamat kuvat. Kannukseen menevä tie routi, mutta lievemmin kuin parina edellisenä keväänä, kuitenkin pidin vauhdin maltillisena, oli mukava päästellä leppoisassa ilmassa loivia mutkia kallistellen.
Kannuksessa ei paljoa vapunaatosta tiennyt, muutama auto pörräsi keskustassa, asukkaat lymyilivät jossain, missä lienee?
Väliviirteen tie on kärsinyt routavaurioita, niitä väistelleen ajelin rauhallisesti Lohtajaa kohti. Vieläkin lämpöä yli kahdeksan astetta.
Kirkonkylän tielle oli joku järjestänyt pienen öljykatastrofin, Anssu ilmoitti tästä, tällainen varoitus systeemi on erittäin hyvä, voi säästää katemaakarilla käynniltä.
Ohtakarissa oli luotaantyöntävä tunnelma, mikäs tässä keväässä, kun meri ei meinaa antaa periksi lainkaan? Se minkä sumulta näki, oli harmaata jäätä, en tiedä olisiko avovettä ollut näkyvissä kirkkaammalla ilmalla. Tällä vakiopaikalla ei nyt viihtynyt. Kotiin päin ajellessa unohtui sumu ja kylmyys, oli mukava päättää leppoisa aattoajelu kello yhdeksäntoista kolmekymmentä elosuojan suojiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti