Ohtakarissa aikalailla talven tuntua, lämpötila 4.9 astetta
Kengät talvehtineet erinomaisesti.
Lestijoki näyttää voimaansa Korpelan padolla.
Kalajoki uinuu vielä jään alla Nivalan Pidisjärvellä.
Tätä lähdin katsomaan, vesi oli kuulemma laskenut jo metrin verran.
Tyngän mylly taisi selvitä säikähdyksellä.
Kalajoki virtaili Tyngän kohdalla jo vapaana. Lehdistä näin, että Malisjoki olisi intautunut tulvimaan Nivalassa. Siinähän hyvä matkan aihe. Grammo oli tulossa töistä, kertoili aukaisseensa ajokauden Perhon suuntaan tehdyllä lenkillä, niin sitä pitää. Ohtakarin kautta ajelin, oli vielä tänä keväänä käymättä. Kylmää oli sillalla, meri jäässä, vähäistä harmautta näkyvissä.
Maalle noustessa lämpötila ja ajofiilinki alkoivat olla kohdallaan. Kannuksessa lämpöä jo seitsemän astetta, Ksatanen suhisi herkän tuntuisesti eteenpäin koko ajan lämpenevässä säässä. Korpelan pato oli taas lujilla, vettä tuli luukkujen täydeltä, jouduin jättämään Ksatasen vähän syrjempään, ettei olisi kastunut sillalle roiskuvassa vedessä. Komeaa oli katsella veden voimaa.
Toholammilla Lesijoki levittäytyi ahteitaan myöten, mutta varsinaisesta peltotulvasta ei ollut tietoakaan. Toholampi - Sievi tie on hyvässä kunnossa, nautiskelimme Ksatasen kanssa kevyestä menosta, muuta liikennettä ei näkynyt!
Sievin ja Nivalan väli hujahti hetkessä, pysäköin Kalajoen ylittävälle sillalle, muutama kuva joen ylä-ja alajuoksulle päin. Sievistä päin hujahti raskaassa lastissa oleva rekka hyvää kyytiä sillan yli, meinas tukka nousta pystyyn kypärän sisällä, tuli heti mieleen Turun Myllysilta, tämä Kalajoen ylittävä tutisi ja tärisi auton ylittäessä sitä. Tuntui, että kansi painui auton alla, tietäävätköhän siltavastaavat, ettei kaikki taida olla kunnossa? Tai kuvittelenko vain?
Malisjoelle ajelin hiljalleen, kylmenevässä illassa, Kalajoki hohti todella kylmää ympäristöön, mittari putosi neljään ja puoleen asteeseen. Malisjoen sillalle pysäköin. Sattui siihen paikalle viereisen talon asukas, kertoi veden nousseen muutamassa minuutissa kymmeniä senttejä, katselimme, että metrin verran oli ollut korkeammalla kuin nyt. Mutta koko ajan pinta eli levottomasti, vesi nousi rannalle, ja kun imurilla laski nopeasti taasen alemmaksi.
Kävin Nesteellä täyttämässä vajentunutta tankkia, ja suunnaksi Kalajoki. Iltakin alkoi painaa päälle, eikä lämpöä ollut liikoja ilmassa. Mutta ajo oli kevyttä, Ksatanen halusi pitää rinkimittarin viidessä tuhannessa viitosella, olihan siihen minullakin hieman osuutta. Matka joutui mukavasti.
Nyt olin varma, että kun merta lähestytään, ei ilma ainakaan lämpene.
Oli aika vaatettaa vastaanottamaan kasitien kylmyys.
Tyngällä pysähdyin, näytti että enimmät vedet ovat tänäkeväänä virranneet myllyn ohi, jos alajuoksu on vapaa jäistä, ei vesi tästä enää nouse.
Tielle taas. Kylmyydestä huolimatta ajo oli juhlallisen tuntuista.
Siinäpä pohtimista, mikä saa tällaisen ukon istumaan lähellä nollaa olevassa lämpötilassa, pimenevässä illassa yksin moottoripyörän päällä, vauhtia vähän yli sadan, tuttuakin tutumpi tie alla, maisemat moneenkertaan katsottuja, niin mikä?
Turha tuota kai pohtia, tai yrittää selittää siinä vain on se joku!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti