Vaihtelu virkistää

Ikuisena optimistina otin varalle kevyet ajokäsineet, jos alkaa kädet hikoilemaan. 
Usein tässäkin olen pysähtynyt, ja kuvia näppäillyt.
Järvimaisemaan Keski-Pohjalaisittain.
Melkein kuin Punkaharjulla. Seljesin hiljaiseloa.
Halsuan ja Vetelin välillä jälleen vaatteitten klamaamista, nyt lisää päälle!
Muutama otos lauantain Lohtajan Konepäiviltä. Lyhyen radan kiertäjät kalustoineen.
MZ,tin sukulainen Traband farmari. 
Vanhempaakin kalustoa, Harrikka vuosimalli- 28.

Lauantaina ajelin Suoramyyntihallille konepäiville. Kameralla oli käyttöä, kun ikuistelin kaikenlaisia mukavia ajoneuvoja biteille. Oli siellä kiukutteleva höyrykone, ei käyntiin millään.

Sunnuntai aamu valkeni lauantaita virkeämpänä, tuuli oli laantunut ja ilmassa ehkä lämpenemisen merkkejä. 

Puoli yhdeksän maissa starttailin Ksatasen käyntiin, Koiviston aukealla ei ollutkaan enää tyyntä. Kasitietä ajelin etelään päin, kun raotti visiiriä tunsi, että ilma oli kylmää.  Peitsolta kallistelin Kälviälle, ajofiilinki oli kohdallaan. Kälviällä juolahti mieleen, etten ole ajanut moneen vuoteen Ritankylän kautta Ala-Veteliin. Tuumasta toimeen.  Soratie oli huonossa kunnossa ajatellen pyörällä ajoa, kovan pinnan päällä harvakseen sepelin palasia, jotka lennähtelivät kumien alta napsuen tien poskeen.

 Vaihteleva  pinnan laatu piti  huolen ettei kaahaaminen kiinnostanut. Mutta oli mukava katsella miten täällä syrjäkylillä asustellaan tyytväisen oloisina. Selesen tielle tulin Ala-Vetelin jälkeen. Varovasti lähdin kiihdyttelemään asfalttia, muistaen että tie on kelvottomassa kunnossa. Iloinen yllätys olikin, että päälyste oli uusittu.  Pysähdyin tutun järvimaiseman kuvaustauolle. Siinä juolahti mieleen käydä Seljesen harjua katsomassa. Komea paikka se on edelleen.  Jos haluaa tyydyttää järvimaisema nälän, se käy näppärästi pyörähtämällä Seljesessä. 

Ilma oli koleaa, avokäsin kameraa ei viitsinyt kauaa käsitellä. Tien päälle siis. Rauhallisesti kallistelin Kaustista kohti. Kymmentä astetta näytteli lämpömittari. Edellispyhän helteet muisto vain. Kauhavatiellä käännyin vasemmalle, muutama auton ohitus, ja oikealle Halsuaa kohti.  Hyvät varusteet, hyvä  pyörä, ei kylmäkään haitannut. Maisemat kesäisen vihreitä, kasvu yöpakkasesta huolimatta parhaassa vauhdissa. Halsuan ohitin hiljalleen, enkä pitkällä koivukujallakaan vauhtia paljoa nostanut. 

Kolmelletoista tullessa päätin lisätä viikko sitten irroittamani Sinisalon vuorin takaisin. Sen teinkin seuraavalla pysäkillä. Nyt tarkenisi vaikka maailman tappiin. No, sinne ei matka ollut, vaan Kaustisella käännyin Kauhavaa kohti.  Kymmenisen kilometriä,  oikealle, Kalles Motors tähtäimessä. Hiljaista oli meijerillä, ikkunasta näkyi pari boxeri bemaria, siistin näköisiä pyöriä. Sieltä boxerinälkään lääkettä. 

 Kylällä ei paljoa liikettä näkynyt, kolmellatoista ajeli rättisitikka edellä. Eihän sitä hennonut heti ohittaa, vasta Ala-Vetelin jälkeen ajelin hiljalleen Simon ohi. Kokkolassa paistoi aurinko, lämpömittari näytti itsepäisesti jo seitsemäntoista lukemia. Kuitenkin tunsi, ettei tuuli leppoisaa ollut. Ruotsalon kautta ajelin hiljalleen kotiin.  Todella kaksi erilaista sunnuntai ajelua, vaihtelu virkistää.