Jamaanveot Kokkolaa kiertämässä

Kokkolan kierros alkoi Grammon ja minun osalta Jukkola Systeemin pihalta. Ojennusta otetaan käskynjakoa varten. Matti vielä vaiheessa, missä Grammo?
Tässä kuvassa Korpelan padolla, vasemmalla Guzziukko, selin Matti, taustalla Otto ja Katemaakari, Grammo kävelee kameraa kohti.
Sykäräisten palveluasemalla melkein koko klaani kuvassa, (Anssu) Matti ehtii kävellä kuvan ulkopuolelle. Blogin pitäjän varjokin päässyt näkyviin.
Ksatanen katselee rauhallisesti menosuuntaan, pienempitankkisten show juuri alkamassa.
Matilta onnistuu tankkaus, kolmen klaanilaista ryhmittynyt hyökkäykseen automaattia kohti! Grammo on vielä rauhallinen.
Kaikilla konsteilla yritetään saada Seon automaatti yhteistyöhön.
Mattia eivät korttihuolet hetkauta, pientä turhautumista veljissä?
Tulisiko apu etuviistosta oikealta, tai virtaisiko voima Guzziukon kädestä mittariin, tai päinvastoin?
Matin on parasta olla leuhkimatta....
Ja poistua paikalta....
Tässä Kokkolan kiertäjät vielä täysilukuisina Ala-Vetelin ABC,llä. 
Kertrusbron levähdysalueella täyden ringin tekijät onnittelevat toisiaan!
Grammo jäi  kännyköimään, me Guzziukon kanssa suunnistimme Kokkolaa ja Lohtajaa kohti.

Kuukauden myöhässä toteutui Jamaanveojen kauan haikailtu Kokkolan kierros. Jobin postia laittoi Anssu, "en pääse mukaan".  Meinas harmittaa.  Mutta pakko oli pysyä suunnitelmassa, kun näin lähelle tavoitetta oli jo päästy. 

Lukumäärällisesti olimme täysilukuisia, Oton kyydissä istui Katemaakari! 

Puoli kuudelta nousin kasitielle, samassa Guzziukko ja Otto hurauttivat risteyksen ohi. Ennen Systeemille kääntymistä kuulin hirveään jyrinää takana. Matti oli liittyynyt klaaniin.. Tankkasin Ksatasen, Grammo saapui  melkein etuajassa. 

Hitaana ajurina asetuin knokkamieheksi. Olihan minulla reittikin suunniteltuna.  Ilma oli ihanteellinen, puolipilvistä, lämmintä, leppoisa tuuli ei häirinnyt.  

Väli-Kannuksessa käännyimme joen eteläpuolelle. Liikenneympyrästä suoraan Toholampia kohti.  Korpelan tienhaarassa vasemmalle, padon sillalle ensimmäinen pysähdys ja kuvia. 

Varustetarkastus totesi kaiken olevan kunnossa, eikä ajureissakaan näkynyt vielä väsymyksen merkkejä. 

Reitti kulki Lestijoen pohjapuolta, soratietäkin kymmenisen kilometriä. Sykäräisten peltoaukeat saivat klaanilta yksimielisen hyväksynnän katseluelämyksenä, kun pysähdyimme tuttuun Sykäräisten Nesteen kahvilaan. 

Käymisen arvoinen paikka, bensanjakelu toimii vielä palveluperiaatteella,  kahvit tuodaan pöytään jos haluaa, ja possut ovat tuoreita, muistuttaa Leppäsen kahvilaa.  Tunnelma on leppoisan kiireetöntä. 

Ei meilläkään kiirettä ollut, Lestille ajelimme rauhallista jolkuttelua, eikä nopeus Halsualle mennessä noussut siitä juuri lainkaan. Pilvet olivat edessä sen näköisiä, että voisi sataa? Muutaman pisaran löysinkin visiiristä,  tiekin näytti paikkapaikoin kostealta. 

Halsualla suoritimme tankkausoperaation pienitankkisiin. 

Suorittamatta se meinasi jäädä, setelin automaatti hyväksyi, ei korttia. Klaani on tällaisissa tapauksissa yhtenäinen, jonkun taskunpohjalta löytynyt kaksikymppinen pantiin jakoon ja kaksi pyörää sai menovettä. Matti ehti tankata jo omansa setelillä Grammo uskoi Suzukin pääsevän Ala-Veteliin asti.  Ksatanen naureskeli vieressä. 

 Otto ja Katemaakari ottivat varaslähdön Köyhäjokea kohti.  Vähitellen pääjoukkokin venyi tielle. Muutaman kilometrin päässä olikin Otto ja Maakari tiensivussa tähtäilemässä videokameralla kun veljet painelivat ohi. Hidastimme sen verran, että kuvausryhmä pääsi peesiin. Ajaen hetken päästä ohi kamera käyden. 

Kauhavatietä Vintturin risteykseen, josta alkoi reissun toinen soratiepätkä. Pysähdyimme Seljeseen ja Ala-Veteliin menevän tien risteykseen, Matti teki motocorssit, vaihtoi itikoista umpeutuneen tumman visiirin puhtaaseen kirkkaaseen. Nyt kuulemma näki  muutakin kuin vaaleamman taivaan jonka avulla loppumatkan oli sunnistanut. 

Ala-Vetelissä Grammo tankkasi,  tässä kohdin hajosi porukka. Otto ja Katemaakari ajoivat Kokkolaan, oli jäänyt hommia rästiin. Mukavasta matkaseurasta ja hengenluomisesta annanmme heille puolidibloomin. 

Matti jatkoi vielä kasitielle Kruunupyyhyn josta kaasutteli äänekkäästi Kokkolaa kohti. Matille kolmeneljäsosa dibloomi, hyvin pysyi poika mukanan "vajaatehoisella 140 hv" pyörällä. 

Grammo, Guzziukko ja minä ajelimme etelää kohti, ajoilma oli täydellinen, olisi ollut edellytyksiä ironbut ajoon, siltä ainakin tuntui.  Edsevöstä oikealle,  Pirilön jälkeen Kokkolaa kohti. Gertrusbrossa pysähdyimme, ilmeet kertoivat tyytyväisyydestä. Lisää tällaista. Grammo jäi kännyköimään Kurikkaan, kun Guzziukon kanssa painelimme pohjoista kohti.  Gu kääntyi Yxpihlajassa Koivuhaan kautta Kirkonmäelle, kädet heilahtivat kun molemma suunnistimme omille suunnillemme. Kotieläin puiston vieressä oli tutka ja MP-poliisi parkissa. Ei tullut sakkoa, olin ajellut Kokkolasta lähtien poliisiauton perässä. 

Anssun poisjäänti oli ainut miinus tälle retkelle. Oomma huonoja, jos tämä jää kesän ainoaksi!