Lähtövalmis Mitsi tähyilee reissukaveria. Tällä kertaa sitä ei löytynyt ja matkaan lähdimme vain, Mitsi ja minä. kuva 1.
ROVANIEMI2004
Pieni epävarmuus, lähdenkö MZ - kokoontumiseen Rovaniemelle? Ei siksi, että matkaa tulisi totuttua enemmän, vaan siksi, että Anssun pyörä sanoi sopimuksen irti jo kuukausi sitten, eikä osia tunnu löytyvän Japanistakaan.
Mutta ajovietti oli voimakkaampi. Pikapakkaus edellisenä iltana, hieman muonaa, vähän ylimäärästä vaatekertaa, sekä totutut kamera, kännykkä, kartta, mukaan.
Olin laittanut MZ tiin pyöräliikkeestä ostetun digi mittarin, johon olin ajellut vasta kaksikymmentä viisi kilometriä. Nämä olivat alkulukemat kun valmistauduin matkaan.
Aamu ei ollut kovin lämmin, joten pistin reilusti vaatetta päälle.
Mitsi totteli nöyrästi käynnistyskäskyä, pieni lämmittely ja tienpäälle.
Koska määränpää oli Rovaniemi, suuntasin keulan pohjoista kohti.
Heti tuntui mukavalta, nelosella liioitellun pitkästi, jotta moottori lämpeni kunnolla, Himangalla vasta viitonen päälle.
Pysähdyin melkein heti Himangan TB - lle liruttelin tankin täyteen 11,5 litraa. Sekaan Teboilin synteettistä kaksitahti öljyä 0,2 litraa. Mikunin öljypumpun olin hylännyt ajokauden alussa.
En ollut suunnitellut reittiä sen kummemmin, päätin ajella sinne minne nenä osoittaa.
Pyhäjoella käännyin sisämaahan päin, ajelin joen eteläpuolta Oulaisiin, jossa yli, ja suuntana Vihanti. Ilma kylmeni huomattavasti, kun poikkesin meren vaikutus alueelta. Pysähdyin sopivaan paikkaa, ja pistin vielä yhden core - tex puvun Sinisalon päälle.
Nyt tarkeni, vaikka tuntui hieman jäykältä.
Olin seuraillut pyörässä olevaa lämpömittaria joka lähtiessä näytti plus seitsemäätoista, nyt oli pudonnut kymmeneen asteeseen. Toki vielä plussan puolella.
Ilma tuntui kylmenevän entisestään kun ajelin 86 tietä Paavolaa kohti.
Paavolasta käännyin Rantsilan tielle, ajelin poispäin määränpäästä. Tie oli kostea, pientä tihkua tiputteli silloin tällöin.
Lämpö laski koko ajan, Rantsilassa teki pohjat, plus seitsemän astetta.
Ajoin tankille, nyt kelpasi kymmenen litraa, ja kaksi desiä öljyä. Matkaa Himangalta 165 km joten kulutus reippaan puoleista.
Sisällä etsin niin suuren kupin kuin löysin. Kuumaa kahvia täyteen, jokin munkin tapainen purtavaksi. Kahvi lämmitti mukavasti, pari muovijapsia ajoi tankille. Tulivat sieltä minne olin menossa, ja kuskit näyttivät märiltä?
Tuumailin reittiä, ajaisinko vähän pohjoiseen ja jälleen takaisin päin Kestilän suuntaan?
Nelostie oli märkä, mutta muutaman kilometrin ajettuani huomasin lämpömittarin kohonneen jo toiselle kymmenelle. Pilvet näyttivät ohenevan.
Ja kun tämä suunta tuntui sopivalta, nostin vain kättä Kestilän tienviitalle kun hurautin ohi.
Tyrnävän risteys tuli nopeasti, vilkku oikealle, ja jälleen vaihteet viitoselle.
Pieni pysähdys viljapitäjässä, otin muutaman kuvan MZtistä Tyrnävän kirkko taustana.
Laakeita aukeita kurvailin Muhosta kohti, maisemat muistuttivat Etelä-Pohjanmaan lakeuksia.
Suuret siilokuivurit kertoivat viljavista pelloista. Muhoksella ajelin kylän läpi hiljalleen, lämpö jatkoi nousuaan, nyt jo neljätoista astetta.
Eteenpäin 22 tietä, suunta ei vieläkään kunnolla Rovaniemelle. Utajärvi on jäänyt mieleen Äyvän puheista. Jäänyt jotenkin miellyttävänä muistona siksi, että lapinsodasta palaava joukkio sai luovuttaa aseensa Utajärvellä. En saanut Äyvän puheesta sitä kuvaa, että tilaisuus olisi ollut haikea!
Nyt alkoi MZtin keula vihdoin osoittaa Rovaniemeä kohti. Männikkökankaita, muutama vuosikymmen sitten hakattuja aukeita joihin kasvanut tiheä metsänpoikanen. Jokunen suo vilahteli ohitse kun dicimittarin mukaan ajoin sataakolmea eteen päin. Tämän nopeus oli MZ lle sopiva. Meno tuntui kevyimmältä, ja moottori veti höylisti.
Puolangalla pysähdyin täydentämään eväsvarastoa, sekä MZ tille kaksi tahti öljyä. .
Suunta pohjoista kohti 78 tietä. Metsäinen taival, vajaa sata kilometriä Pudasjärvelle.
Kylläpäs MZ hyrräsi mukavasti, Aurinko alkoi paistella, lämpö jo mukavasti kahdeksantoista astetta.
Ohittelin muutamat autot, nyt kun dici mittari näytti realistisen nopeuden, useat autot tulivat perä edellä vastaan.
Valtatie 20 tuli poikittain eteen, joten vilkku vasemmalle ja Pudasjärvelle tankkaamaan. 13,3 litraa MZ oli kuluttanut ja 236 kilometriä taittanut taivalta. Öljyä lisäsin 0,3 litraa.
Nyt oli keskikulutus 5,6 litraa. Ei kiinnileikkaamisen pelkoa, joten olin hyvin tyytyväinen pyörääni.
Muistin, että kotiväkeäkin pitäisi informoida, ja lähetin viestin, - hyvin menee....
Edessä oli viimeinen puoli toistasataa kilometriä pitkä siirtymä.
Ranua matkan varrella.
Yhtä äkkiä muistui mieleeni, että tällä tiellähän se tapahtui. Olimme tulossa yötä myöten Ranualta keikalta. Lapin pakkasta lähemmäksi kolmeakymmentä astetta. Plymouth piti lämpöä yllä, oli unelias tunnelma. Mutta tunnelma särkyi. Jo jonkin aikaa oli kuski katsellut huolestuneena pimeää taustapeiliä, ja erään pienen mäen nyppylän jälkeen hiljensi, - nyt ei pojat ole kaikki kunnossa.
Pitäisi olla, ulkona oli niin kylmä, ettei mikään remontinpoikanen houkutellut vähääkään.
Ei auttanut, auto stoppiin, ja ulos. Kylmä oli vieläkin kylmempää mitä olimme aavistelleet. Hienoinen kuminkäry tuntui nenään. Vaatteet olivat nimelliset, emme olleet varautuneet yöremonttiin Ranuan erämaissa.
Vika diagnoosi oli helppo. Ekerin kärrytehtaan wolkkarista kopioima kumijousi systeemi oli väsähtänyt raskaan kuorman alla, ja kuoleentunut kumi päästi rattaan nojaamaan suojakaareen.
Loppuiko matka tähän? Kitulias taskulamppu valaisi lohdutonta näkymää.
Onneksi oli Manne basisti matkassa, - nostakaapa pojat kärryä ilmaa, otetaan ratas irti ja katsotaan - Mitä se auttaa katsoa, parinkilometrin ajo hiertää kumin puhki.
Mutta tuumasta toimeen, riskit miehen kärryyn kiinni, ja Manne väänteli mutterit auki. - Mitähän se tuumaa, mietin... Näppärästi poika käänsi rattaan toisin päin, kupera vanne toi kumin niin paljon ulos, että pyörimistilaa jäi vinossa olevalle pyörälle toistakymmentä senttiä. Tunkin varrella kolhittiin kärryn reunaa ylös, ettei kumi vastannut suojakaaren ulkoreunaan.
Kärry alas. - Mitäs nuo ovat? Muutama poro oli tullut ihmettelemään öistä remonttia, meillä oli kylmä, ja puistatti, kun katseli miten eläimet kahlasivat palteen yli metsään.
Ensimmäiset kilometrit kuski ajoi kuin sukkasillaan, tarkkaili peilistä, tuleeko kärry perässä? Vähitellen unohtui varominen, vauhti kohosi normaaliin matkanopeuteen.
Ajoimme vielä muutamat keikat sillä virityksellä, kunnes vaihdoimme koko kärryn uuteen.
Muistelot mielessä hujautin matkan hetkessä, ja pian kiipesin Ounasvaaran rinnettä ylös. Koiranäyttely oli loppumaisillaan liikuntakeskuksen pihalla, katselin vähän aikaa touhua, ja aloin etsiä kokoontumispaikkaa.
En ollut ottanut näköjään tarpeeksi hyvin onkeen missä se on, joten jouduin soittamaan puhelimella Jouko Körkälle, onneksi oli numero muistissa. - Ajele toiselle puolen vaaraa niin löytyy. Ja löytyi.
Olipas mukava paikka ja tunnelma. Tuttuja melkein kaikki, matkan pieni rasitus oli pois pyyhkäisty.
Hiljalleen teltta pystyyn, kamera käteen, ja kuvia sähköiseen muotoon kortille.
Oli MZ lippukin salossa, ilma sopivan lämmintä, kyllä kannatti.
Ohjelmaakin oli, kaksi remonttigurua Roveharju ja Niinikangas perehtyivät Keijon TS n sähköisiin saloihin.
Silmät pyöreinä katsoin, mitä työkaluja löytyi herrojen pakeista.
Sähkövioille tyypilliseen tyyliin, kun yhden vian löydät, piilee niitä vähintään kaksi vielä jossain, taisi löytyä parikin vikaa, kuntoon ei vain kone aivan tullut.
Illan hämärtyessä kokkailin pienen iltapalan, ja sen verran ajo painoi päälle, että uni tuli yrittämättä.
Aamu valkeni kauniina, kiertelin kameran kanssa pyörien parissa, ja kuvamateriaalia kertyi.
Sitten hiljalleen pakkailemaan, Moilanen Oulusta oli samassa puuhassa, näpsäkkä bemari kulkimenaan.
Ei ollut porukka vielä täysin herännyt kun polkaisin MZ käyntiin. Ajelin eteläistä / itäistä Kemijoen rantaa Kemiä kohti.
Aamu oli kaunis, liikennevalot Ounasvaaran kupeessa eivät reagoineet MZ tiin mitenkään, joten punaisia päin tyhjässä risteyksessä.
Tervolan kohdalla tankkasin automaatista ja 13.8 litraa meni, öljyä laitoin 0,3 litraa. Matkaa Pudasjärveltä oli kertynyt 246 kilometriä keskikulutus tietenkin 5,6 litraa satasella.
Olin kuullut toisella korvalla, että porukka kokoontuisi Tervolassa huoltoasemalle. Tämä se ei varmasti ole? Ylitin joen ja ajoin pohjoisen tien varressa olevalle asemalle jossa myös baari auki. Samalla tuli Karri Tuovinen ja Arto Hirvonen pohjoista tietä asemalle. Skorpioni Artolla ja rakenneltu TS Karrilla.
Joimme kahvit, odottelimme muuta porukkaa, jota ei sitten kuulunutkaan. Epäilin, että olisivatko pysähtyneet siihen kiinni olevalle asemalle jossa tankkasin.
Aikamme odoteltua, lähdimme jatkamaan, palasin eteläiselle reitille, Karri ja Arto jatkoivat pohjapuolta.
Kemissä huomasin, että pojat olivat pysähtyneet eräälle huoltoasemalle, josta olivat jo lähdössä, koukkasin perään, ja hujautimme liikenteeseen.
Karrin vetämänä taittui Kemi Oulu väli ripeästi, pojat poikkesivat Oulun kaupunkiin, jatkoin ohikulku tietä etappina Oulun automuseo. Siellä oli kansaa kovasti, romutori keräsi porukkaa, ilma oli helteistä, joten hiki virtasi kun ajovarusteet puolittain päällä tutustuin alueeseen.
Löytyi kadonnut porukan osa, olivat Keijo ja Olli sittenkin odotelleen pohja puolen huoltamolla.
Tavaraa en hankkinut, ja vähitellen aloin tehdä lähtöä.
Tupoksen uudessa kauppa, ravintola, bensa keskuksessa tankkasin 10,2 litraa ja 0, 2 litraa öljyä. Kilometrejä Tervolasta kertyi 180. Keskikulutus huolimatta Karrin kovasta vetovauhdista 5.66 hmm. Samassa ostoskeskuksessa tankkaili Niinikankaan Olli ja Wikströmin Pena.
Kun pääsin tielle huomasin Ollin ja Penan ajavan perässä. Kääntyivät Limingan jälkeen Ylivieskan suuntaan.
Jatkoin kasia pitkin etelää kohti, moottoripyöriä oli paljon liikenteessä. Huomasin ajavani letkassa, aivan tuntemattomien pyöräilijöiden kanssa.
Pyhäjoella pysähdyin viimeisen kerran, ostin munkkikahvit, join ne ulkoterassilla.Nyt oli jo aikaa sulatella reissua. Kaikki oli mennyt nappiin, säät suosi, tunnelma Rovaniemellä mahtava. MZ moottoripyöränä juuri sellainen kuin pitääkin. Katselin kaveria joka odotteli lähtökäskyä. Hieman oli pyörä pölyinen, moottori vielä kuumana ajosta, ei tarvitse ryyppyä kun polkaisen käyntiin.
Tielle liikenteen sekaan, sitä riitti. Autoja, moottoripyöriä muutama urhoollinen polkupyörälläkin raskaat taakat köytettynä runkoon ja telineelle.
Tuttua tietä, kotia kohti, Yppäri, Kalajoki, Himanka, kotipihalla olin kello 18.00 Olipas mukava matka.
ORIVEDEN MZ-KOKOONTUMINEN
2000
Mitsi ja Suzuki odottivat malttamattomina lähtöpolkaisua, kun kesäkuun kuudentenatoista päivänä hyytävän kylmässä ilmassa teimme viimeisiä tarkistuksia.
Kello oli puoli yksitoista. Pakolliset valokuvat täydessä lastissa olevista matkailijoista ja kakkosilla käyntiin. 18690 km
Kasitielle päästyämme alkoi pohjatuuli painaa selästä etelään päin. Totutusta kaavasta poiketen kurvasimme Peitson risteyksestä Kälviää kohti, pyörät alkoivat lämmetä.
Mukavaa mutkatietä Kälviälle. Kälviältä Ullavalle metsäistä mutkatietä, ilma oli kylmää, tuli mieleen jopa mustan jään mahdollisuus? Ullavan pieni kirkonkylä hujahti nopeasti ohi, viidenkympin rajoitus varmaan siksi, että huomattaisi kylän olemassaolo.
Ensimmäinen pysähdys muutama kilometri Kaustisen suuntaan kääntymisen jälkeen. Kuuma kahvi teki terää. Pyörät jätimme tankkaamatta. Kaustisen pelimannipitäjästä selvittiin kahden liikenneympyrän kautta.
Olimme kuulleet kahvipaikassa, että Määttä olisi perässämme, oli kysellyt reittiämme. Ajortytmiin päästyämme alkoi nautiskelu matkanteosta. Myötätuuli, pientä sahaamista nelosen ja viitosen välillä, mukavia mutkia ja kuin mielikatumasta tie muuttui kuusikilometriä pitkäksi suoraksi.
Evijärvellä tankkaustauko, yhteys kotiin ja kuulimme Määtän olevan ehkä samalla reitillä. Emme päättäneet kiirehtiä. Pitkitimme taukoa, ihailimme pyöriä jotka odottivat vain lähtökäskyä. Aikamme odoteltua päätimme, että Määttä kyllä saavuttaa meidät, koska aikatulumme oli todella venyvä. 18836 km. 5,9 l
Kuitenkin, kuin varkain alkoi nopeusmittari pysytellä itsepintaisesti satasen paremmalla puolella. Oikealla oleva Lappajärven ulappa näytti harmaan kylmältä, takaa tuleva tuuli ei pahemmin matkalaisia jäähdyttänyt. Lappajärven ja Alajärven välinen matka hujahti hetkessä, Pohjanmaan aukeat vaihtuivat Suomenselän suojaisiin metsämaisemiin.
Mitsin veto parani koko ajan. Jouduin pakottamaan itseni laskemaan nopeuden alle satasen, olimme Anssun kanssa sopineet, ettei yli yhdeksääkymppiä ajella. Anssulla ajokortti vasta toista päivää, itsellänikin ajotaukoa neljännesvuosisata. Nimestään huolimatta Lehtimäen metsät humisivat tuuheina kuusikkoina ja petäjikköinä.
Ähtäri sivuutettiin pienempää pykälää silmään heittäen, aurinko alkoi pilkistellä pilvien raosta. Oli hetki jolloin pyörästä ei kuulunut kuin tasaista huminaa. Nopeus meinasi jälleen ryöstäytyä toisensadan lukemiin. Hieman ennen Virtain kirkonkylää pysäytimme, notkistelimme jäseniä, olikin ajettu Anssun ja tämän kesän yhtäjaksoinen ennätys, satakaksikymmentä kilometriä.
Susnan ketju soi! Ajo oli kuivannut suojaamattoman vitjan ja alun perin liian kireällä ollut ketju narisi ikävästi pyörää liikuteltaessa.
Ketjurasva tietenkin kotona.
"Määttä!" Anssu huomasi Kanunin viilettävän kuuskutosta pitkin. "Taisi olla?"
Pyörät käyntiin ja pyrähdimme Virtain Nesteelle. Nyt oli hieman pidemmän tauon aika. Sämpylät ja iso kuuma kahvi teki olon lokoisaksi, Suzun ketjuun ostimme sprayta, tankit täyteen ja matkaan. 18956 km. 7.0 l
Valtatie 66 kutsui matkalaisia, kiire oli jäänyt jonnekkin, katselimme komeita maisemia,
Saimmehan ajaa Suomen kauneinta seutua pitkin. Kylmyys oli unohtunut, Mitsi tuntui kehräävän miltei tyhjällä käynnillä, muhkea petäjikkö suojasi matkantekijöitä. Melken liiankin äkkiä tuli Oriveden risteys eteen.
Käännyimme Tamperetta kohti. Ensimmäinen MZ merkki ilmestyi näkyviin. Ohitimme Oriveden ja pian käännyimme vasemmalle Säynäjärven lerintäalueen viittojen mukaan. Ensimmäiset Mitsit tervehtivät jo ennen reseptionia. Pysähdyimme sen eteen. 19043 km.
"Määttä Oulusta", mies jota olimme vartoneet pariin otteeseen otti meidät vastaan, olimme oikeassa porukassa.
Alun perin olimme päättäneet majoittua teltaan, kuitenkin kylmien jatkuessa soitin kuin kokeeksi viikolla leirintäalueen mökkivaraukseen, esittelin itseni. – Jopas sattui, Palolan Anneli oli langan toisessa päässä! Mökki löytyi hetkessä.
Kiireessä terveiset kotiseudulta, ja tavarat mökkiin. Ei kauan malttanut tavaroita järjestellä, kun kiire tarkastelemaan kalustoa. Oli tullut jo parikymmentä pyörää.
Oma tuntui hieman arkisen näköiseltä, muutaman rakennetun rinnalla. Olinhan löytänyt pyöräni Mäntsälästä vanhan liiterin perukoilta, sytytyslaitteitten kunnostuksen jälkeen vain ajanut. Joten ulkonäkö "hieman" arkinen.
Palasimme mökille,-- avain; siellä se ilkkui pöydällä. Ja juuri tämä mökki se, johon ei vara- avainta.
Siinä Annelin kanssa pähkäilimme aikamme. Onneksi löytyi iso nippu kaikenlaisia avaimia joita aloimme sovitella lukkoon, ihme, muutaman kokeilun jälkeen tärppäsi. Nyt oli tälläkin mökillä vara-avain. Hätäisen ruokailun jälkeen kalustoa katselemaan.
Aamulla jatkoimme siitä, mihin illalla oli jääty. Uusia ajajia ja pyöriä tuli jatkuvasti leiritä-alueelle.
Päivä vierähti iltapäivän puolelle liiankin nopeasti, sillä olimme suunnitelleet ajavamme vielä illan aikana kotiin.
Haikein mielin kamat kasaan, pyörät käyntiin, ja tielle.
Heti valtatielle saavuttuamme iski vastaan kova tuuli. Orivedeltä käännyimme jälleen kuuskuutoselle, nyt emme sillä kauan viihtyneet, vaan poikkesimme Keuruun suuntaan metsäisille tieosuuksille. Tuuli tuntui hellittävän vähän. Muutaman autonkin ohitimme. Keuruulla pysähdyimme, Anssu oli huolestuneen näköinen, "susnassa ei pysy vaihteet päällä"; Ajoimme Nesteelle, kahvit ja tankkaus. 19130 km. 9.0 l
Anssu osti vaihteistoöljyä, tuntui, että rattaat pölisivät kuivuutta. Pikainen vilkaisu Eljas Lönnrot laivaa, Anssua ei oikein kiinnostanut. Ajoimme muutaman kilometrin Multian suuntaan ja sopivalla pysäkillä aloimme vaihtaa Suzukin vaihteistoöljyä. Vaihtaa oli ehkä liiottelua, ei sieltä mitään öljyä tullut. Litran verran meni. Avaimet pussiin ja menoksi. Ihme ja kumma, vaihteet pysyivät päällä.
Meno maistui, korkeat kuusikot suojasivat tuulelta, mutkia, muutama mäki, Karstulaan tullessa hieno silta, jonka muistan nähneeni samanlaisena jo Ducatin satulasta. Karstulassa ystävällinen baarinpitäjä kyseli onko kylmä? Eihän meillä ollut kylmä. Kahvit ja tilkka öljyä riittivät. Ne lämmittivät. 19215 km. 0.55 l öljyä.
Kivijärvelle suuntasimme nyt matkan. Tie olikin sopivan mutkaista ajelutietä, kuoppia jonkin verran vauhtia hidastamassa. Muutama kuva järveä vasten ajokalustostamme ja taasen tielle. Nyt Kinnula suuntana. Kivijärvi oikealla puolella, karua metsää vasemmalla, tie hieman töyssyinen.
Muutama kilometri ennen Kinnulaa tie muuttui leveäksi, opastetaulut suurenivat. Tankkaus ja sämpylät Shellillä. 19292 km. 8.8 l Haikeina katselimme edessä näkyvää viimeistä sataakilometriä. Tuttua tietä, muutama mutka Kinnulan jälkeen, Lestinjärveltä rannikolle melkein viivasuoraa, hieman rapistunutta asfalttia. Pyörät käyntiin, matkan rasitukset, jos niitä edes oli, katosivat hetkessä, kun laskettelimme rannikkoa kohti. Tunnin huristelun jälkeen oli pakko vetää sammutin kiinni, virta pois, hana kiinni, laukut telineestä, taputus tankkiin ja uusi matka mielessä olimme kotona. 19414 km. Matkaa kertyi 724 km. Kulutus jäi kun jäikin alle viiden litran.
MATKAILUA MITSILLÄ JA SUZUKILLA
2000
Elokuun toinen valkeni kosteana, mutta lämpimänä. Erinomainen ajokesä jatkui elokuussa ajamaan houkuttelevana. Mitsi ja Suzuki jälleen lähtöön valmiina. Suzuki moottoriremontin läpikäyneenä ja Mitsi tulppa puhdistettuna.
Molemmat tavanmukaan toisella käyntiin, koirat saattelivat pienen matkan, kunnes reviiriraja pysäytti saattelijat. Happipitoinen ilma antoi pyörille heti lisäpotkua, Kokkolaan saavuimme hetkessä. Tankkaus. 22796 km. 3.2 l. Anssulla sadevarusteet vajaat, joten ostimme Citymarketista molemma halvat muoviset sadeasut. Puimme ne parkkipaikalla päälle. Omat coretexit olisivat kyllä riittänee, mutta punasiniset muovit näkyisivät tihkusumussa paremmin. Kokkolan jätimme taakse, käänsimme keulat seisemänsillan tielle tavoitteena Uusikaarlepyy. Kostea tie vilisi Mitsin Suzukin alle tasaisena nauhana. Ensimmäinen seitsemästä vilahti ohitse, eikä aikaakaan kun Pietarsaari tuttuine tuoksuineen jäi oikealle. Vielä parikymmentä kilometriä ja saavuimme erääseen Suomen pienimmistä kaupungeista. Nykarleby, tutummin nykaapi. Poiketen muista kaupungeista nykaapissa ei ole kolmioristeyksiä. Ei liikennettäkään juuri ollut, joten kaapin läpi ajo sujui vaivattomasti. Sitten suunta Ähtävää kohti. Kasitien ylityksen jälkeen alkoi pätkä joka jo seitsemänkymmenluvulla jäi mieleen. Aukealla mutkittelevassa tiessä on sopivia mutkia kallistella. Kauhavalla alkoivat Pohjanmaan aukeat, leppeä tuuli pudisti pilvet auringon edestä ja lämpötila alkoi kivuta hellelukemia kohti. Kuortaneella pysähdys pienelle levähdyspaikalle, sadevaatteet ja kengät pois, lipokkaat jalkaan ja syömään. Pyörät olivat saaneet matkalaisten peitteen, tiestä roiskuneesta vedestä ja siihen sitoutuneesta pölystä. Aurinko lämmitti mukavasti. Pienen tauon jälkeen tavarat kokoon ja kaksitahtiset käyntiin. Nyt nautiskelimme lämpimästä, leppeästä tuulenvireestä ja pyörien höyhenkeveästä menosta. Muutama kiireinen auto hätäili ohitse. Hikisistä kasvoista päätellen kiireellä oli syynsä. Alavuuden Shell seuraavana. Liittymästä ylös, pyörät tankille, ajurit tiskille. Virvoitusjuoma maistui. 23007 km. 11,7 l.
Alavuudella vilkaisu karttaan, olisiko järkeä ajaa Mänttään tai Mäntsälään? Valitsimme aluksi Mäntän. Tällaisella ilmalla ei huonoja teitä olekkaan, eikä tällaisilla pyörillä. Virroilla vasemmalle Jyväskylän tielle, oikealla, Vilppulaan.
Mäntän jälkeen juolahti mieleen käydä katsastamassa Kuorevettä ja puolustusvoimain lentokeskus Hallia. Komeita maisemia riitti, kun lähestyimme Jämsää etelästä. Pysähdyimme Nesteelle.23179 km. 9.9 l. 0.4 l. öljyä. Suzukista ei vilkuttanut. Rele löytyi Nesteeltä, mutta ei auttanut vikaan.. Taas tielle, suuntana Korpilahti, pitkiä aaltoilevia suoria, vauhti yhdeksänkymmentä, autoille tilaa ohitella, muutama ohitus meiltäkin. Korpilahdella oikealle, sillalla kakkonen päälle, ajelimme hitaasti maisemia katsellen. Parkkiin itäpuolelle, otimme kuvia, söimme v eväistä muutama haukku ja eteenpäin mäkiseen maastoon. Ajoimme Vaaruvuoren molempiin suuntiin. Käännyimme Rutalahtea kohti. Soratie oli hyväpintaista. Päijänne vasemmalla laskettelimme mutkia ja mäkiä pohjoista kohti. Vaikuttava kanjonimaisema pani pysähtymään, kamera esille.
Toivakan mäntymetsäiset kankaat, sileä tie nostivat jälleen nopeuden liki sakkorajoja. Kuopion tien vieressä olevasta grillistä ostimme herkulliset lihapiirakat, ruoka maistui myös keskiyöllä. Jatkoimme Lievestuoreelle. Kävimme katsomassa myös juna-asemaa jossa Virtasen Keijo piti kortteeria monta vuotta. Läksimme hiljalleen ajelemaan hämärtyvässä yössä Jyväskylää kohti. Moottoritiellä oli hiljaista, kaksi kaksitahtista suhisi Jyväskylää kohti. Pian oli Muuramen Shellin valot edessä, tiukka vasen, kuin sukkasilla nukkuvan Muuramen läpi. Savolaisten piha-aitta sai kaksi matkailijaa yövieraiksi varusteineen. Uni maistui. 23335 km. Aamu valkeni sumuisena. Kahvien jälkeen starttasimme usvan sekaan.Suunta oli nyt etelä. Korpilahden Neste oli auki. Tankkaus ja ilmanpaineiden tarkistus. 23347 km. 9,9 l. Nyt emme pysähtyneet sillan päässä vaan jatkoimme eilisiltaista reittiä. Vaaruvuori kevyesti yli. Laskettelimme kohti itää välillä ottaen takaisin nousuilla. Sitten oikealle kohti Sysmää. Nyt alkoi tie, jonka useta ulkomaalaiset moottoripyöräilijät ovat arvioinneet Suomen kauneimmaksi maisematieksi. Sysmässä oli kesäinen tunnelma, ihmiset hyörivät torilla, katselimme hetken meininkiä ja suuntasimme keulat Päijänteen eteläkärkeä kohti. Väli Sysmästä Asikkalaan on komeissa maisemissa Pulkkilanharjulla Piti pysähtyä katselemaan joka puolella siintelevää järvimaisemaa. Rantaravintolassa haukkasimme hampurilaiset. Ihmettelimme Päijänteen kirkasta vettä. Vääksyn kanavalla muutama kuva sulkulaitteitten toiminnasta, silta nousi keveästi ylös. Olimme jo sen ylittäneet. Teimme muutaman kierroksen Asikkalan maisemissa, kunnes eturattaat pohjoista kohti.
Ennen Kuhmoista liimautui peräämme jokin all round tyylin pyörä. Tiellä alkoi olla vesilätäköitä, katselin taivaalle, jos Padasjoella sataa pysähdymme. Ei satanut. Jatkoimme Kuhmoista kohti, allround roikkui perässä. Juuri kun kaarsimme Kuhmoisissa Shellille taivas repesi. Muutama salamakin välähti. Tankkasimme. 23565 km. 11,5 l. Viiden minuutin kuluttua sadekuuro oli jo ohi.
Jälleen Jämsän Nesteellä. 23600 0.5 l. öljyä. Suzukin pakoputken kiinnitysruuvi löystynyt. Vilkkuja emme saaneet toimimaa. Vielä kahvit ja tielle. Mielijohteesta päätin kääntyä Jämsänkoskelle johtavalle tielle. Siistiä seutua ja siisti kaupunki. Jämsänkosken jälkeen Suzukin valot sammuivat. Pysähdyin. Olimme sopineet, että jäljessätuleva sammuttaa valot jos pitää pysähtyä. Olimme kokeilleet vilkuttamista pitkille, vaikea havaita. Tämä oli osoittautunut toimivaksi. Suzukin pakoputken mutteri vaati kiristämistä. Koskenpään jälkeen maisema muuttui karummaksi, Jyväskylä - Keuruu tielle tulimme Suzukin ollessa ensikertaa matkan aikana vetojuhdan tehtävissä. Viittasin vasemmalle, Keuruulle. Anssulla oli huonot muistot edelliseltä reissulta. Nyt oli vaihteistoöljy oikeassa laatikossa. Kiertelimme hetken Keuruuta. Etelästä näkyi nousevan mustia pilviä. Käänsimme tuttua tietä Multialle. Juuri ennen Multialle tuloa, pilvi joka oli tehnyt strategisen koukkauksen vasemmalta, pudotti vetensä niskaamme. Onneksi ehdimme pienen huoltoaseman katoksen alle jossa tankkaus ja sadevaatteet päälle. 23723 km. 9.5 l. Sade lakkasi heti kun lähdimme tielle. Nyt oli suuntana Lohtaja. Näin luulin. Kuin varkain tökkäsi peukalo vilkun oikealle, Uuraisille menevän tien risteyksessä. Taivas kirkastui. Sadevaatteet pakkaukseen. Reipasta vauhtia kohti Uuraista. Uuraisista käännyimme Saarijärven tielle. Lannevedellä katselin esi-isieni asuinpaikkoja. Aurinko paistoi jo kirkkaalta taivaalta kun saavuimme Saarijärvelle. Ohitimme aikoinaan Suomen kuuluisimman pitäjän maineen saaneen nyt kaupungin, pysähtymättä. Nousimme oikealla mäen päällä olevalle Nesteelle. 23796 km. 4,3 l. Polkasimme tielle. Kello oli puoli kymmenen maissa illalla. Karstula, Kyyjärvi, Perho, Veteli, Kaustinen, Kokkola- pieniä hidastuksia, nopeusrajoitusten takia. Muutama kilometri ennen Lohtaja sammui Suzukin valo. Palasin takaisin. Suzukista oli tankki tyhjennyt. Ajoin suoraa kotiin, kanisteri kyytiin ja St1; seltä Suzukille kotiinpääsy bensat. Kesän istumisennätys 206 km täyttyi vauhdilla loppumatkasta. 24006 km. 13.9 l. yhteensä kilometrejä 1236. Keskikulutus 5.9 l.!
Suzukilla samoja lukemia. Mukavasti pelasivat pyörät, nähtävää oli paljon. Kannatti tehdä tämäkin reissu.
URJALAN MZ-KOKOONTUMINEN
2001
Pitihän sinne päästä. Elämäni toiseen MZ-kokoontumiseen. Anssu tietenkin Suzukilla mukaan.
Aamu oli edellistä vuotta huomattavasti lämpimämpi, pientä sateen uhkaa ilmassa.
Startit onnistuivat hyvin, tosin kevään koettelemusten opettamana en olisi pettynyt pienen säädönkään tarpeeseen. Nyt huitelimme hyvää kyytiä etelää kohti, aamukankeus alkoi häipyä. Olimme kunnostelleet pyöriä koko talven, syystä jostain, kunnostelun tuloksena pyörien laatu heikkeni vain parikymmentä prosenttia, joten tulokseen täytyi olla tyytyväinen. Ohitimme Kokkolan komeasti, jatkoimme optimistisesti Pietarsaareen, ohi, tiukka vasen ja Lappajärveä kohti. Pyörät pelasi kuin??
Koottuani pyörän keväällä, viimeisen päälle tarkasti, heti ensimmäisestä koeajosta lähtien tasan kaksikymmentä kilometriä ajettua tuli stop. Puoli tuntia pyörän jäähdyttelyä, pyörä käyntiin ja jälleen sama matka ja stop. Pientä päänvaivaa? Kaasutin? Ei ? Kipinä? häipyi.
Vihdoin vika löytyi, hiushalkeama sytytyksen tunnistin anturissa, joka pyörän lämmetessä laajeni ja esti virran kulun. Karri pelasti pulasta. Jälleen koeajoja, pyörä sammui, nyt parinkilometrin päähän, odottelua, käyntiin, nyt taittui yli kaksikymmentä kilometriä.
Kotiin, ja seuraavana päivänä uusi ajo. Jälleen samaan paikkaan simahti Mitsi. Odottelua, ja jälleen kävi. Nyt ei ollut kipinästä kiinni, bensaa tuli hanasta, kaasutin puhdas? Sattuma puuttui asiaan, tiesin jo odottaa pyörän sammumista kun lähdin ajoon, vaistomaisesti aukaisin tankin korkin, pifff. Olin maalannut korkin metallihohto mustaksi, tukkinut ilmareiän. Ei se muuta tarvinnut, puhdistin reiän huolellisesti, oli pahasti tukossa.
Tätä kirjoittaessa, helmikuussa, on Mitsi täysin iskussa, koko kesän ajojen jälkeen.-- Mukava tunne, tähän voi taas luottaa, meno alkoi kevetä, Suzuki pysyi myös mukana.
Evijävellä vähensimme jo vaatetusta, päivä paistoi lämpimästi. Lappajärvelle ajelimme tie työn alla olevaa pätkää, tuntui kuin olisi ajanut kuulalaakereilla, huolestuin. Lappajärven rannalla oleva huoltoasema oli auki, otimme kahvit ja suuret pullat, kävelimme tyytyväisinä ikkunapöytään josta näkyi uskolliset kulkujuhtamme.
Meinasi mennä kahvit rinnuksille kun katsoin ulos, Mitsin etuteleskoopin alla oli ainakin pari litraa Nesteen automaattivaihteisto öljyä. - Tuli mieleen mp-näyttely Kokkolassa, jossa Ducati osaston esittelijä kertoi liikkeessään olevasta Harrikasta, joka oli vuotanut öljyä jo toista vuotta, kertoi vaihtavansa astiaa viikottain, moottorisahamiehet ostaneet valuneen öljyn. - Nyt Mitsi vuoti! Matkaa ei moinen kuitenkaan saanut häiritä, polkaisimme pyörät käyntiin, kaunista järvenrantaa etenimme hyvää vauhtia. Kuortaneella valitsimme kaikkein mutkikkaimman tien, joka veisi meitä hyvän matkaa kohti määränpäätä. Tie mutkitteli ensin vasemmalle sitten oikealle taas vasemmalle,oikealle.. sitten kaunis kylä-aukea oikaisi tien loivasti kaarteilevaksi. Viitonen päälle, pieni taloryhmä edessä, jyrkkä vasen, ja nuotit kotona.
Kivikovat ZenZinit, vettä täynnä olevat takateleskoopit, tyhjä etuteleskooppi ja surkea kuski takasivat sen, että kylkimyyrystä tuli pitkä. - Kuoliko se- kuulin kolinan loputtua, kuin tyhjästä ilmestyneet kylän akat utelivat toisiltaan, pettymys akoille, väänsin pyörän pois päältäni, nousin ylös, ehkä heidän mielestä kuollut heräsi henkiin, koska häipyivät saman tien. En ole varma, oliko niitä kylän akkoja siinä? Pyörä oli sammunut rytäkässä, polkaisin, ei se käyntiin lähtenyt, Anssu työntämää, heti starttasi. Ajoimme muutaman kilometrin. Tarkastelimme vauriot, peilissä railo, jalkatappi vääntyntyt ja, ei muuta. Otin kartan esille, itsesuojeluvaisto käski valita suorempia teitä. Valitsimme sopivan reitin Urjalaan, ajelimme pääteitä leppoisasti. Kylkeä kivisti hieman, kyynärpää oli jäänyt tien ja parin kylkiluun väliin. Mutta ajo maistui, ja matka taittui.
Seinäjoella poikkesimme Speedy K moottoripyöräliikkeeseen, peilit joita oli hyllyllä eivät sopineet etz kiinnitykseen, Jatkoimme matkaa.
Matka hidastui kävelyvauhdiksi, kun Provinssirockin paikalle houkuttelema festarikansa kansoitti Tampereelle menevän tien usean kilometrin matkalta. Telttameri tien molemmin puolin oli loppumaton, kokokypärän sisään tunkeva jumputus ei jättänyt epäselväksi, että olimme rock festivaalien sydämmessä. Jalasjärven tiellä ruuhka hellitti, vaihteet läpi viitoselle, tunnelmaan sopiva matkavauhti, aurinko paistoi, olimme moottoripyörämatkalla.
Parkanosta poikkesimme Kurun tielle, ennen Kurua vastaan tuli customi jonka kuski osoitti taivaalle, eikä syyttä. Parikilometriä ajettuamme raju ukkoskuuro iski niskaamme. Lyhyt mutta märkä. Matka jatkui, ja pyörät alkoivat olla sopivan lämpöisiä. Ylöjärveltä ajoimme Turuntietä Vammalaa kohti, josta aioin kääntyä Urjalaan päin. Anssu oli toista mieltä, Suzukin toistalitraa suurempi kulutus ja parilitraa pienempi tankki olivat tehneet tehtävänsä ja pyörähdimme Vammalaan, lähimmälle huoltoasemalle. Loppumatka kaakkoon päin hujahti hetkessä ja Taikayön Camping kutsui matkalaiset sisäänsä. Jälleen sama leppoisa tunnelma kuin viime vuonnakin, pyöriä silmä määräisesti enemmän. Mökki kavereina Määtän pojat Oulusta ja Roveharju Mikkelistä. Mitsitietous ei näiltä kavereilta loppunut kesken. Pyttipannu piti enimmän hiuan poissa. Yö oli rauhallinen, lauantaina tuli lisää pyöriä, lippu nousi salkoon ja pyörät yhteiskuvaan. Vähitellen porukka alkoi hajaantua ja valmistautua kiertoajeluun.
Tässä vaiheessa piti jälleen alkaa vilkuilla kelloa, matkaa muutama sata kilometriä ja illaksi kotiin.
Haikeat jäähyväiset MZ-kokoontumiselle, keulat kohti Valkeakoskea.
Ilma oli kuumaa, ajovarusteet keveimmästä päästä. Urjalan komeissa maisemissa kaksi kaksitahtista eteni leppoisaa vauhtia. Tuskin olimme häiriöksi. Moottoritiellä mittari sataan ja matka joutui. Ylöjärvellä tankkasimme pyörät ja miehet.
Parkanon jälkeen pokkesimme Kihniöön, josta käännyimme Peräseinäjoelle menevälle tielle. Peräseinäjoella Wiljami nimisestä marketista (olisiko Ville Ritola antanut nimen) . Ostimme pienet käsieväät, jotka söimme tvh,n murskevaraston laitamilla. Muutaman kilometrin päässä oleva Provinssi Rock levitteli basso soundeja kuumaan kesäilmaan. .
Ennen Seinäjokea alkoi tie ruuhkautua, oli kaikenlaista kengänkuluttajaa, joillakin tämän maailman tapahtumat hukassa. Pujottelimme väkijoukon seassa ykkösillä, pari kilometriä päätöntä kansanvaellusta kesti. Vähitellen alkoi tie vetää ja saimme kuumentuneille moottoreille vilvoittavaa ilmavirtaa. Lapualla tankkasimme, pyörät olivat matkaa taittaneen näköisiä, kuitenkin täydessä iskussa.
Lapuan ja Kauhavan puolesta välistä käännyimme Ylivieska tielle, hyväpintainen tie vei hetkessä Kortesjärven kautta Kaustisille. Pieni tankkaustauko ja suunta Kokkolaa kohti. Lopun laskimme alamäkeä rannikolle, Kokkolasta pieni siivu, olimme kotona. Matkasta emme antaisi metriäkään pois, vaikka pieniä vastoinkäymisäkin oli.
JOUTSENLAULU
2002
Kymmenennen MZ-kokoontumisajon paikaksi oli juntta valinnut hyvissä ajoin Sumiaisten pitäjän, jossa juuri kymmenen vuotta sitten ensimmäinen kokoontuminen tapahtui.
Ei epäilystäkään ettemmekö lähtisi mukaan. Edellisvuoden kokemuksesta viisastuneena annoin Mitsin olla talven rauhassa, ajelin aina silloin tällöin, mutta varoin lähestymästä ratsua avain, tai ruuvimeisseli kädessä. Siksipä pyörä oli valmiina ja hyväntuulisena starttaamaan kesäkuun puolivälissä kohti keskistä Suomea. Anssu Suzukinsa kanssa lähti myös mukaan, armeijassa viimeisiä viikkoja viettävä sai helposti lomaa näin tärkeään tapahtumaan. Koska Sumiainen on tuossa nurkan takana, emme hätäilleet lähtöä, vaan hurautimme tielle vasta iltapäivällä. Pääsimme peräti kymmenen kilometriä, kun Anssu viittoili Himangan TB,lle. Kertoili kuulleensa jonkinlaista outoa ääntä moottorista.
Syytäkin oli tarkkailla outoja ääniä, sillä Suzukista oli kuutosvaihde poistunut käytöstä lomalta Kajaaniin mennessä.
Olin saattanut Anssun Kärsämäelle ja ajelin yötä myöten nelostietä alaspäin, annoin itseni valita Pihtiputaalta rannikolle lähtevän tien, sitä oli mukava hurrata Mitsillä alaspäin. Voiko moottoripyöräily olla näin mukavaa, ajattelin, pysähdyin Sievissä, ja kapulassa viesti,- Kuutos vaihde katosi Vuolijoen seutuvilla,- Kas kas, ajattelin, Mitsille riittää viisi, miksei Suzukille?
Nyt kaatelimme hieman lisää öljyä Suzukin vaihteistoon, ja matkaan. Ilma oli lämmin, ei tuulenvirettäkään, Kannuksen jälkeen iski armoton nukutus, leppoisa ilma, kevyesti vetävä pyörä, alkoi nukuttaa. Pokkesimme Toholammin Nesteelle kahville, ja väsymys katosi sinne. Hetkessä olimme ohittaneet Lestijärven, Kinnulan, jossa pieni tankkauspysähdys, ja käännyimme nelostielle. Josta Kuopioon menevälle. Sitä herkkua ei kestänyt kauan, kun jo vilkku oikealle, ja etelää kohti. Edessä jyrräsi armeijan kuljetuslavetti, kyydissä kaksi piippuinen panssarivaunu, sopivalla suoralla ohi. Ihmettelin kun Suzukilla tuntui olevan vaikeuksia seurata.
Ennen Konnevettä Suzukin valo sammui. Pysäytin, Anssu rullasi vierelle,- pitäis tankata. Nyt jo? Olimme tankanneet Kinnulassa, ajettu vasta vähän alkua. Ehdotin Konnevedellä tankkaustaukoa.- Emme vain löytäneet auki olevaa asemaa. Päätimme lähteä yrittämään Hirvaskankaan Essolle, joka on yön auki. Kello oli kaksikymmentä kaksi. Ajelimme varovasti, tarkkailin peiliä milloin valo sammuu. Sitkeästi tuli perässä. Sitten sammui, käänsin takaisin. Öljy taitaa olla vähissä,- hermoili Anssu. Tämäkin vielä. Tuijotimme molemmat epäluuloisina ilkeästi takaisin tuijottavaa öljysilmää, joka välähteli pirullisesti aina, kun pyörää vähän kallisti. Ei auta, otetaan riski, yritäetään Hirvaskankaalle. Meno muuttui entistä varovaisemmaksi, ajelin kahdeksaakymppiä, valo pysyi perässä. Kyllä helpotti, kun kaarsimme huoltamon pihalle, tankilla Suzuki joi viisitoista ja puoli litraa, tankin tilavuudeksi ilmoitetaan viisitoista. Öljytankki oli myös käytännössä tyhjä. Liruttelin Mitsin tankkiin muutaman litran, olisi aamulla tankki täynnä.
Nyt oli aikaa ajatella kokoontumisajoakin, olimme tullessa huomanneet opasteen tien vieressä, joten suunta takaisin, opasteen kohdalta vasemmalle, ja mukavaa soratietä mutkitellen kokoontumispaikalle.
Pysäytimme pyörät, ja olimme heti MZ-ajajia, Anssukin. Alkuseremonioiden jälkeen teltta pystyyn, MZ-lippis päähän, ja tutustumaan paikkaan. Toden totta, nuotiolla musisoitiin. Vanhaa iltmatunnelmaa toi puolenpullon kumarassa ollut väärämerkkinen kuski. Häiriö jäi vähäiseksi, taisi pojalla itsesuojeluvaisto sittenkin pelata. Siinä kuunnellessa vierähtikin puoli kahteen, vaikka soittivat hyvin yhteen.
Aamupalan jälkeen alkoi pyörien yksityiskohtainen katsastaminen, Mitsi kuskeilta eivät ideat lopu, onhan pyöräkin kiitollinen kohde pienille mausteille. Vaikka alkuperäisenä MZ lienee parhaimmillaan.
Yhteiskuvan jälkeen lähdimme kertoajelulle Valmetin tehtaalle Suolahteen. Traktoreiden kehitystä kuvaa viimeistä huutoa oleva Valtra, jos tässä tietokone valvotussa hirmussa olisi koon suhteen työkalulaatikko, mahtuisi sinne Suomalaisen traktorin maineeseen nostanut pikkuvalmetti kevyesti.
Mielenkiintoisen tehdaskierroksen jälkeen päätimme, ettemme seuraa letkaa, koska Suzukin öljynkierrätys toimi niin aktiivisesti, ettei tällainen jono-ajo soveltunut sille lainkaan. Siispä suorinta tietä kokoontumispaikalle. Ajelimmekin hyvää kyytiä, poistellen ylimääräisiä öljykertymiä Suzukin pakoputkien kautta.
Iltapäivällä Anssu osallistui työntämällä suoritettuun kiihdytyskilpailuun tullen toiseksi. MZ-tillä kilpaillut tuli toiseksi viimeiseksi, lohdutteli suzukimies tappiotaan. Hieman huolestuin, olisiko tämä enne Suzukin kulkutavasta kotimatkalla?
Seuraavaksi oli juhlallinen palkitsemis-muistamistilaisuus. MZ-lippiksen nosto kaikssa kokoontumisajoissa mukana olleille, taisi olla kymmenkunta tosi MZ-kokoontujaa.
Ilta vierähti pyöriin ja pyöräilijöihin tutustumisessa. Uni maistui, ja sunnutaina haikeat
jäähyväiset.
Hirvaskankaan kautta öljyä ja bensaa lisäten kotimatkalle. Suzuki piti huolestuttavaa rutinaa. Viitasaarella pidimme jäähdyttelytauon, Suzukin ketjuratas tuntui löysältä, eikä tehnyt mieli kuunnella kaikkea mitä sen uumenista kuului. Kuitenkin matkaan, ajoimme Keihärinkosken kautta, Kannus - Viitasaari tielle, josta käännyimme Pihtiputaalle, siellä tankkaustauko ja Suzukin kuuntelua, kestääkö?
Pienessä tihkusateessa ajelimme kotia kohti. Reisjärvi ohitettiin. Suzukin kestää. Lestijärvelle, huh!. Toholampi, Kannus. Nyt jo kävelisi kotiin. Ennen Alaviirrettä sammui valo taustapeilistä. Selvä, ajattelin, käännyin,- bensa loppu. Jo tutuksi tullut kanisteri kotoa, matkaa vajaa kymmenen, ja st- ykköseltä polttoainetta, Suzuki oli kuluttanut viisitoista litraa vähän yli sadan kilometrin matkalla. Vaivalloisesti Susna käynnistyi, nilkutteli kotia kohti,- pihalle simahti, toi kotiin, huokas, ja kuoli.
Jälkeempäin avauksessa selvisi menehtymisen syy. Kuutosvaihteen hammaspyörästä jäljellä vain sileä kehä, viitosvaihde melkein saman näköinen, metallilastua joka paikassa, sylintereissä leikkaantumisia, ym. Totesimme, että loppu oli tullut tuskattomasti, lyhyen, mutta ankaran sairauden jälkeen.
Nyt Suzuki on luovuttanut jo useita osiaan ympäri Suomen, jäihän siitä jotain ehjääkin jäljelle.
Tästä tuli Suzukin joutsenlaulu.
SUZUKIA OSTAMASSA 2002
Anssun Suzuki 250 gt sanoi palvelus sopimuksen irti Sumiasten MZ-kokoontumisesta tultaessa.
(joutsenlaulu). Alkoi vimmattu pyörän etsintä menehtyneen tilalle.
Keltainen pörssi oli ahkerassa käytössä.
Niin paljon oli Anssu Mztin kanssa liikkunut, että totesi sen varmatoimiseksi matkantaittajaksi.
Huomasin pörssistä, että Tampereella olisi myytävänä vain 12.000 ajettu MZ TS-78!
Armeijassa oleva Anssu antoi luvan hakea pyörän. Hintakin oli kohdallaan.
Anssun tyyliin kuului, ja kuuluu, että yhden pyörän hinta löytyy aina hihasta.
Pienillä pankkioperaatioilla pelaten oli Mztin ostoon tarvittava valuutta siirtynyt Anssun hihasta minun povitaskuun.
Pajerolla köröttelin peräkärry perässä Tampereelle juhannus alusviikolla. Puhelimessa sovimme myyjän kanssa treffit Hakametsän jäähallin parkkipaikalle. Sieltä mies löytyikin. Ajelimme hänen kotiinsa, ja sieltä löytyi MZ.
Ei ollut –78. Olisi pitänyt olla kuutiomoottori. Tämä oli nelivaihteinen TS. Kerroin myyjälle, ettei kauppoja tule. Kävin kuitenkin kokeilemassa, eikä sieltä löytynyt viidettä vaihdetta. Muuten aivan kelpo peli. Mutta tiesin, ettei Anssulle kelpaa. Soitin hänelle uutisen, ja lähdin ajelemaan tyhjä peräkärry perässä kotiin päin.
Juhannuksen jälkeen Anssu tuli vielä lomille, päätimme lähteä metsästämään pyörää oikein tosissamme. Valkealassa olisi MZ etz myytävänä. Vaikka matka olisi pitkä, emme epäröineet lähteä Pajerolla tien päälle.
Eihän kunnossa olevalle Pajerolle matka mikään olisi ollutkaan, mutta matkassa oli pieni ongelman: Pajero ei ladannut akkuja! Toki olin pitänyt verkkolaturia päällä niin kauan, että lähdimme täysillä akuilla liikenteeseen.
ST-ykköseltä Anssu osti vielä viimeisimmän keltaisen pörssin.
Päätimme ajaa Vetelin kautta Etelä-Suomeen, vaihtelu virkistää.
Anssu selaili pörssiä Suzukien kohdalta, löysi Iisalmesta yhden 450 gs soitti heti, mutta hinta tyrmäsi hankinnan.
Sitten hänen silmiin osui Suzuki dr 500. Suonenjoella olisi sorahirmu. Päätimme hylätä etelän suunnan, jatkoimme Jyväskylää kohti. Mansikkapitäjässä pienen kännykkäneuvottelun tuloksena treffasimme Suzukin omistajan veljineen. Tavallisen huolettomia kavereita.
Pääosan esittäjä oli maailmaa nähnyt, mutta karjaisi muhkeat soundit putkestaan. Kävin minäkin kokeilemassa, vähän vipotti ja puolsi sorateiden kunkku.
Remonttia olisi vaatinut heti runsaanlaisesti. Hylkäsimme yksimielisesti ko. yksilön.
Reiluun hylkäämiseen vaikutti tulomatkalla huomattu ilmoitus Suzuki 450 gs merkkisestä pyörästä Jäppilässä! Hintakin edullisempi kuin Iisalmen tapaus.
Ensin piti paikallistaa Jäppilä, joka olikin aivan Suonenjoen naapurissa.
Yhteys myyjään, ajo-ohjeita kännykän ja kartan avustuksella.
Mutta kun mansikkapitäjässä olimme, päätimme herkutella näillä pitäjän kuuluisaksi tehneillä kesän herkuilla.
Se oli utopiaa, kysyimme muutamasta paikasta ostaa. Eräs neuvoi yhdentoistakilometrin päähän joitain metsätietä, siellä kuulemma olsi myytävänä. Sitten tärppäsi, pysäkkipaikalla oli auto, jossa mansikan kuvia kyljessä.
Menimme kysymään ostettavia. Olisihan niitä ollut viidenkymmenen kilon konteissa, ostolisenssiä vastaan. Ei oo suutarin lapsilla kenkiä!
Jäppilään siis suunta. Kartta neuvoi korpeen! Mutkaisia. mäkisiä sorateitä päästelimme Pajerolla. Parit harhautus operaatiot jouduimme suorittamaan, ettei muita innokkaita Suzukin ostajia olisi iskeytynyt peesiin. Aina kuitenkin palasimme oikealle polulle. Vihdoin perillä. Paikka olikin romunkeräilijän unelma.
Selvisi, että pyörän myyjä oli romulaanilla töissä. Kun silmään osui jotain kiinnostavaa, kuskasi tavaran kotiin.
Siistiä keltaista Suzukia ei romulaanilta oltu tuotu. Hyvän näköinen pyörä. Heti startista käyntiin. Kävin koeajamassa, tuntui erittäin hyvältä. Anssun mielestä myös.
Hinta oli sen verran korkea, että jotuisimme puhuttelemaan pankki-automaattia. Sitä ei täältä korvesta varmaan löytyisi?
Jäppilä lähin paikka.
Aloimme tinkimisen. Tulihan sitäkin kautta tulosta. Sovimme, että käymme kirkonkylältä hakemassa puuttuvat valuutat. Samalla käymme syömässä, asia joka oli jäänyt tältä päivältä tekemättä.
Myyjä neuvoi tien kirkonkylään. Mutkia ja mäkiä jälleen mutta hieman lyhyempi reitti oli tämä.
Suzukin kunniaksi menimme oiken ravintolaan syömään.
Rahatukko automaatista ja takaisin.
Nyt oli myyjä ehtinyt ajattelemaan mitä tuli tehtyä. Oli katumapäällä aidosti. Mutta teimme paperit valmiiksi. Tallin perällä olevan Uralin raadon kunnostaminen olisi kuulemma lääkettä Suzukin menettämiseen.
Pyörä peräkärryyn, köydet tiukasti kiinni ja matkaan.
Pajeron akut alkoivat osoittaa hiipumisen merkkejä, vaivaisesti starttasi käyntiin.
Iltakin alkoi painaa päälle.
Olimme tulleet Suonenjoelta pitkänomaisen järven koillispuolta. Nyt myyjän neuvosta valitsimme lounaanpuolen paluumatkalle. Jälleen suunnistusta. Suonenjoella päätimme, ettemme pyri valtateille, vaan ajelemme pienempiä rauhallisempia teitä. Valoja ei voinut pitää päällä. Akut hiipuivat kiihtyvällä vauhdilla. Panimme radion kiinni.
Arvuuttelimme Pajeron sammutus systeemiä, toimiiko se mangneetilla, joka virran katkettua menettää tehonsa ja päästää sammuttimen kiinni!? Missä vaiheessa akkujen virta laskee niin paljon, että moottori sammuu.
Hämärässä ajelimme Rautalammin, Vesannon kautta nelostielle. Pimeällä autolla ei ollut hääviä ajella vilkkaassa liikenteessä nelosta pitkin. Onneksi ei tarvinnut pitkästi ajella kun sai kääntyä rannikkoa kohti.
Kellonkin valo alkoi hiipua. Kuitenki Pajero rouskutti eteenpäin.
Ilta alkoi hämärtyä. Hämärtymistä nopeutti raskaat pilvet, joiden alle ajoimme. Kinnulassa tie oli kosteaa, onneksi ei satanut. Tuulilasin pyyhkijät eivät olisi reagoinneet pyyhkäisykäskyihin.
Autoja tuli silloin tällöin vastaan, meinasi hirvittää. Hitaasti mutta varmasta taittui matka.
Kannuksessa emme uskaltaneet ajaa keskustan läpi, koukkasin Riuttasista vanhalle tielle, jota pitkin ajelimme kohti Kokkola-Kajaani tietä. Anssu alkoi torkkua.
Pelko Pajeron sammumisesta ei hellittänyt. Ajatus että se tapahtuisi keskellä Kannusta oli kammottava. Jouduin kääntymään Kokkolaan päin vähän reippaammalla vauhdilla, ettei sammuisi keskelle tietä. Katsoin peiliin, samalla Suzuki heilahti. Karjaisin – Suzuki kaatui!- Anssu pomppasi ylös. Liutin Pajeron puolittain jalkakäytävälle, syöksyimme ulos.
Peräkärryn pohja oli pettänyt sivujalan alla! Suzuki roikkui puolittain kyljellään köysien varassa. Työnsimme laudan jota pitkin olimme Suzukin kärryyn työntäneet jalan alle, kiireessä kiristimme köydet. Emme vanhenneet tällä paikalla.
Viimeinen etappi olisi edessä. Onneksi Väliviirteen tiellä ei enää ollut liikennettä. Kasilla sitä vastoin oli! Aina kun takaa tuli auto ajoin luiskaan. Edestä tulevia emme väistäneet. Kukaan ei räpyttänyt valoja. En tiedä huomasivatko meitä? Pari kertaa kuvittelin että Pajero nytkähti, sydän hyppäsi kurkkuun.
Kun sammutin Pajeron pihalla, olivat kädet hiestä märkinä, vaikka yö oli viilentynyt ja loppumatkan olimme ajaneet ikkunat auki.
Helpotus oli verrattavissa Haapaveden Kylpyläsaaressa sattuneeseen episodiin…. Lauantaitanssit alkoivat yhdeksän aikoihin. Olimme hyvissä ajoin paikalla. Kasasimme vahvistimia rauhalliseen tahtiin. Aina ei ollut näin paljon aikaa. Johtoja liitellessäni huomasin lattian tärähtelevän. Vilkaisin tanssilattian yli, vilkaisin toisen kerran! Hulkin ja Tarzanin risteytys oli kävellyt istumaan tanssilattiaa kiertävälle penkille meitä vastapäätä.
Sieltä tuo kolossi tarkkaili kiinteällä katseellaan kun kokosimme laitteitamme. Klaus oli jäänyt niille jalansijoille tuijottmaan suurinta miestä mitä koskaan olimme nähneet. Päätin keventää tilannetta, koska tuo tuijotus teki siitä painostavan. – jos tuo tulee pyytämään … käskemään! soittakaa tico tico kaksinkertaisella nopeudella, me teemme sen. – Yksinkertainenkin nopeus olisi ollut liikaa. Mutta kauhu olisi antanut sormille siivet.
No, huonona pilana se ei tunnelmaa keventänyt. Päinvastoin. Lattia alkoi jälleen täristä, ja nyt molossin suunta oli meihin päin! Tuumailin, että jos hän tuohon suuntaan etenee, hän menee suoraan rumpuen yli, talloo ne päreiksi, ja jatkaa takaseinästä läpi.
Kauhukseni suunta muuttui, ei Eeroa kohti, vaan minua. Kuvittelinko vain, että ämpärinkokoinen suu muotoili lausetta johon kuului myös sanat tico-tico?
Jähmetyin paikalle. Kyllä, minua hän katsoo…. – Terve, hän sanoi pehmeästi, oletteko soittaneet koskaan Fleedwood Macin Albatrossia? - To toToki, vastasin, soitetaan tänäkin iltana.- )Matkan onnistuminen sai mielet virkeiksi, köydet irti, Suzuki alas. Kello oli vähää vaille kaksi. Ensin ajoi Anssu, katosi kesäyöhön mukavan papatuksen säestämänä. Sitten tuli minun vuoro. Yllätyin uudelleen positiivisesti Suzukin ominaisuuksista. Tässäpä mukava matkapyörä Anssulle. Niin kuin tulikin olemaan.
IMATRA
2002
Pariviikkoa se kyti, ajatus lähteä Imatran muistoajoihin. Tulisi paikattua seitsemänkymmenluvulta asti mieltä kaihertanut "musta aukko". Etkö ole ollut Imatran ajoissa?
Ajot eivät olisi samat, mutta matka on säilynyt yhtä pitkänä, eivätkä tielinjauksetkaan pahemmin niistä ajoista muuttuneet. Ajot olisivat heinäkuun viimeisenä viikonloppuna.
Matkan suunnittelimme suoritettavaksi Mitsillä. Anselmilla MZ- kokoontumis- ajon kotimatkalla menehtyneen Suzuki GT tilalla uusvanha Suzuki GS.
Aikaisin lauantaiaamuna olimme valmiit. Keväästä asti oli ollut lämmin, ja lämmintä jatkui. Olimme varustautuneet yöpymiseen teltassa, joten retkivarusteita kertyi. Ajelimme Kokkolan kautta kasitietä etelää kohti, Edsvö,ssä pysähdyimme Tankkaamaan. Huoltoaseman vieressä sijaitsevassa Motelli Polariksessa oli aikoinaan yöbaari. Ajoimme eräänä kevät yönä Markun kanssa muutaman sadan kilometrin lenkin, aamuyöstä alkoi lämpötila lähennellä jo nollaa. Ppysähdyimme tulomatkalla silloin Motonova nimeä kantavaan yöbaariin. Täysin kohmeessa molemmat. Ihmettelin Markulle Yamahan tulppien kestävyyttä, miten ne nyt olivat kestäneen Laverdan, mielestäni reipasta vetovauhtia, kun aikaisemmin tuppasivat tuhoutumaan jo muutaman kymmenen kilometrin matkalla.- En uskaltanut ajatella sellaista, tuumasi Markku, yksin kylmään yöhön jääminen ei olisi kiinnostanut..
Nyt ei ollut tulppahuolia, ei edes varatulppia mukana.
Tuumittelimme Anssun kanssa sopivaa reittiä, löytyisikö vielä ajamatonta polkua.
Valitsimme Evijärvelle menevän tien, Italialaisille myyty Nautorin veneveistämö jäi oikealle kun ajelimme itää kohti. Evijärvi, Lappajärvi, Alajärvi, Ähtäri, Lehtimäki, tutuja paikkoja, nyt nopeasti ohitettuina. Myllymäellä pisti silmään Keuruun tiellä jyrkästä noususta varoittava liikennemerkki. Uteliaisuus heräsi, millä vaihteella?
Muistelin kuitenkin, että olisimme hamassa nuoruudessa jossain näillä main työntäneet keikkabussia jyrkän mäen nyppylän ylitse, olisiko sama mäki? Jälleen varoituskyltti. Ja sitten, päällyste päättyy.
Ei olisi saanut päättyä, koska seuraavat liki viisikymmentä kilometriä olivat hikisen ikimuistoiset. Emme vieläkään tiedä, mikä härveli oli edellämme mennyt, ja mennyt äsken koska autojen jälkiä ei juuri näkynyt. Mutta tämä härveli oli jättänyt jälkensä, kai joku kultivaattorin tapainen oli repinyt tien auki liki kymmenen sentin syvyydeltä, joten ajoalusta oli soran, sepelin, saven ja hiekan muodostama lelluva, vesisänkyä muistuttava patja.
Huolta aiheutti massassa vaanivat terävät sepelin palaset. Kakkonen tuntui isolta vaihteelta, jurrasimme eteenpäin, ei kuitenkaan tullut mieleen kääntyä takaisin. Olihan se mäkikin nähtävä. Tuskastuttavan taistelun jälkeen tulimme varoituksissa mainitun mäen alle, eikä se ollut tämän rääkin väärtti. Olihan lopussa pieni jyrkkä osuus. Nyt hieman alkoi tympiä reitin valinta. Hiki virtasi ajopuvun alla, kun mutkittelimme liukkaalla alustalla.
Kaikki päättyy aikanaan, niin tämäkin koettelemus. Ennen Keuruuta tie muuttui leveäksi asfaltiksi ja kumit ehjinä jatkoimme tasaista taivallusta.
Keuruulla pidimme pienen ruokailutauon, mukana olleet eväät saivat kyytiä, vieläkin hikiset ajajat ottivat pienet levot. Nyt suunnistimme Jyväskylää kohti, jatkoimme Vaajakoskelle, Toivakkaan. Leivonmäellä pysähdyimme, tankkasimme. Samaan pihaan ajeli kolme brittipyörää Trimph, Ariel sekä kuin pakasta reväisty BSA. Katselimme aikamme näitä viisi - ja kuusi kymmenen luvun tuotteita, monimutkaisilta näyttivät MZ n rinnalla.
Sadepilviä kerääntyi pikkuhiljaa taivaalle, joten päätimme nostaa kytkintä ja jouduttaa matkaa. Tielle päästyämme huomasin kauhukseni, ettei pyöräni mennyt mitään. Kierroksia kyllä neljä ja puolituhatta ja viitosvaihde päällä. Taitavana mekaanikkona selvisin nopeasti shokista ja päättelin nopeusmittarinvaijerin katkenneen. Olipahan yksi jarruttava tekijä poissa pelistä. Vaikka ei sitä huomannut. Pysähdyimme hetken kuluttua, tiirailemaan karttaa. Tietyökartta ei ole mikään paras ratkaisu oudoilla seuduilla suunnistamiseen, joten jouduimme turvautumaan enemmän vaistoon, olkoon kartta vain osviitan antaja. Hartolan jälkeen käännyimme vasemmalle, ja kuin ihme, alkoi vastaan tulla samoja paikan nimiä kuin kartassa. Näitä seuraillen ajauduimme vähitellen lähemmäksi määränpäätä. Oli Suomenniemeä, Mäntyharjua, Savitaivalta. Jossain vaiheessa oli muutama kilometri soratietäkin, tämä oli ajettavaa, jopa nautittavaa vanhanaikaista tiiviiksi tallautunutta polkua. Maisemat olivat komeita, ja tyytyväisinä, ettemme olleet eksyneet, tulimme Lappeenrantaan johtavalle isolle tielle. Siellä olikin liikennettä, eikä ajokulttuuri mitenkään kehuttavaa. Kuitenkin pyörät hyrisivät tyytyväisinä, kun sai antaa kaasukättä hieman vankemmin. MZ n rinkimittari näytti viittätuhatta tasan, olin jo autuaasti unohtanut mitä nopeusmittari näyttäisi.
Lappeenranta jäi tiensivuun. Ennen Imatraa ajoimme Nesteen huoltamolle, jossa tankkaus. Häpeäksi täytyy tunnustaa, että jouduin turvautumaan Suzukin matkamittarin lukemaan saadakseni ajopäiväkirjaan ajetut kilometrit.
Itsekin haukkasimme kohtuullisen maukkaat sämpylät kahvi liukasteena. Pian jatkoimme matkaa hämärtyvässä illassa, yllättävän myöhäisessä vaiheessa alkoi näkyä Imatra tiekylttejä. Annoimme pyörien rullata, rauhallista neljä, neljä ja puolituhatta kierrosta viitosella, vauhtia.
Imatran leirintäalueen viitat tulivat yllättäen. Pientä jarrutusta, en ollut vieläkään tottunut, siihen ettei takaa kuulunut GT Suzukin pakoputkien kakofonista räminää, ja levyjarrun vihlovaa kirskuntaa. Tämä GS oli enemmän herrasmiesmäisen oloinen, supsutti ruohonleikkurin ääntä muistuttavalla jupinalla, eivätkä jarrutkaan kiljuneet.
Leirintäalueen portista sisään, maksoimme kaksikymmentä euroa luvasta pystyttää teltta kuivalle kankaan syrjälle. Pesu ja vessatilat olivat hyvää tasoa, ei moittimista.
Teltan pystytys kävi näppärästi, nyt ei Anssunkaan tarvinnut valmistautua yöremonttiin jota GT joskus vaati, keltainen GS tuntui pelaavan. Melkein kuin MZ! Aamulla, ei niin aikaisin, mutta aamulla kuitenkin, teltta kasaan, aamutoimet, ja Imatraan tutustumaan.
Sateen uhka ilmassa ajelimme kaupunkia pitkin ja poikin, tietenkin piti kilvanajoratakin kiertää pariin kertaa, sekä tarkistaa patoluukkujen pitävyys. Jotain pysyvää tässäkin ajassa, Imatran kosken sillalta näkymä padolle oli, kuin suoraan viisikymmenluvun maantiedon oppikirjasta, ei mitään muutosta.
Moottoripyöriä liikkui runsaasti, kaikenmerkkisiä, yllättävän paljon myös muualla kuin Japanissa valmistettuja. Mitsejä emme nähneet. Yksi urhoollinen savutteli Jawalla muiden mukana.
Vähitellen aloimme hivuttautua sopivalle paikalle, pannaksemme väliaikaisen leirin pystyyn. Löytyikin hyvä paikka, peltoaukeaman keskeltä, läheltä rataa. Pienet sadekuurot pitivät goretexit yllä, ei ollut varaa vähentää vaatetusta, vaikka lämpötila olisi sen sallinut. Pyöriä kierteli jatkuvasti rataa, muutama Laverdakin joukossa.
Sitten huomasimme tutun hahmon lähestyvän äänettömästi tukikohtaamme, - Keijo,- Anssu tokaisi. Virtanen kaarsi paikalle. Kanuni ei äänellään häirinnyt. Tervehdimme ja pyysimme asettumaan taloksi. Vähän ajan päästä turva-autoja alkoi kiertää rataa sen oloisena, että jotain alkaa tapahtua. Huikkasimme erään järjestysmiehen luoksemme, hän kertoi, että leiripaikkamme on hyvä, ainut puute voi tulla siinä, että kun rata suljetaan olemme motissa kello kahdeksaantoista saakka.
Jopa myrkyn lykkäsi, kamat kasaan ja siirryimme radan toiselle puolen josta löytyi pyörille parkkipaikka. Nopeasti se täyttyi muistakin kaksirattaisista.
Paraatiajo oli ensimmäisenä ohjelmassa. Komea näky kun satoja pyöriä ajoi yhtenä ryppäänä rataa pitkin. Pyöriä oli niin paljon, ettei ehtinyt kuin muutaman nimetä joukosta. Paraatin jälkeen siirryimme varikon jälkeiseen mutkaan, jossa seurasimme muutaman lähdön, sitten hivuttauduimme varikkoa kohti, Keijo aikoi piipahtaa tuttuja tapaamassa, sanoimme näkemiin, ja palasimme pyöriemme luokse, josta oli myös hyvä seurata vanhojen tTT pyörien komeaa menoa. Pienen tauon jälkeen Imatran valtias Agostini ajeli muutaman kunniakierroksen uudella Agustan siviilimallilla. Tunnelma oli herkkä.
Tämän jälkeen oli aika sanoa hyvästit Imatran muistoajoille, polkaisin Mitsin käyntiin, Anssulla jo sähköstartti Suzukissa.
Suunnistimme Joensuun opasteita seuraten valtakunnan rajaa mukailevalle valtatielle. Muutaman kilometrin ajon jälkeen poikkesimme pieneen rantakahvilaan, jossa myöhäinen aamupala maistui.
Taivas tummeni koko ajan, Parikkalasta kun käännyimme Savonlinnaan päin, alkoi sataa, satoi oikein kunnolla. Tie oli valkoista vaahtoa, matka maistui. Emme paljoa hiljentäneet vauhtia sateen takia, ehkä olisi pitänyt, tuntui vain niin helpolta meno.
Ennen Punkaharjua loppui veden tulo, ajoimme harjun kuivassa kelissä, jälleen muistui koulun maantiedon oppikirja ja kuva harjumuodostelmasta, ei sekään ollut miksikään muuttunut.
Harjun jälkeen jatkoimme hyväpintaista tietä, ajo oli kevyttä puolipilvisessä lämpimässä säässä.
Savonlinnaan tulimme komeaa siltaa pitkin, Olavinlinna jäi vasemmalle, harmaalta vanhus näytti. Kaupunkielämä oli vilkasta, ajelimme mäkiä ylös ja alas, kunnes aika poistua kaupungista.
Mikkeliin johtavalle tietä jatkoimme taivallusta. Tämä tie ei kuulunut pitkästi reittisuunnitelmaan, joten käännyimme Rantasalmelle johtavalle tielle. Pekka Lipposen pitäjässä juotimme pyörät. Otimme suunnan Varkautta kohti. Joten tielle taas. Rantasalmen ja Varkauden väli oli leppoisaa kaartelua, tuli mieleen, että tätähän ajaisi vaikka kuinka pitkästi. Mukavia mutkia, hyvä pinta, kyllä Mitsikin tykkäsi. Luulen, ettei Suzukikaan pannut pahaksi, koska seurasi uskollisena perässä. Varkauden torilla mukavan näköinen ruokapaikka odotti meitä, pyörät parkkiin mukulakiville, ja tilaus sisälle.
Kysäisi ohimennen myyjältä saisiko pyöriä tuohon jättää, kyllähän se laetonta on, mutta ei se mittään, jättäkeehän vua. tai jotain sinne päin.
Harvemmin ovat jättihampurilaiset tuntuneet loppuvan niin nopeasti ja aivan liian aikaisin kuin nyt, emmehän olleet käytännössä syöneet mitään koko päivänä. Katselimme pyöriä, noiden varassa on kotimatkamme onnistuminen, ei pienintäkään epäilystä etteikö onnistuisi.
Sitten jälleen tien päälle, mutta vain hetkeksi, pyörien juotto oli unohtua, Varkauden ulkopuolella oleva TB toimi juottopaikkana.
Seuraava etappi olisikin Jyväskylä, josta Muurameen yöksi.
Ajelimme Jyväskylää kohti, useat T-risteykset selvitimme kunnialla, jopa eksymättä. Ilma alkoi hieman viiletä, keli kuitenkin mitä parhain. Aurinko paistoi vastaan, kuitenkin jo niin matalalla, että metsänreuna sen usein peitti. Hankasalmella pysähdyimme Jari nimisessä huoltamossa, ostimme tuliaisia kotiin vietäväksi. Pieni neuvottelutauko, mitäs jos ajettaisiin kotiin?
Sopii, ajetaan kun ajamaan on tultu, painutaan suoraa rannikolle. Se oli päätös.
Niinpä pistimme pykälät silmään, ja moottoripyörät alkoivat imeä tietä, seurailin rinkimittarin neulaa, kun se itsepäisesti pysytteli lähempänä viittätuhatta kuin neljää ja puolta. Hyvin vetivät pyörät, Jyväskylä ohitettiin ja Hirvaskankaan Essolle pysähdys.
Kuumaa kahvia, kylmää bensaa, nämä lääkkeinä lähdimme jatkamaan. Ajoimme parikilometriä eteenpäin ja pienellä pysäkillä pistimme lähestulkoon kaikki mukana olleet vaatteet päälle.
Anssu vähän ihmetteli, vielä oli lämpöä ilmassa.
Päätimme ettemme pysähdy ennen kotipihaa, jos ei pakko. Edessä pyöreästi kaksi ja puolisataa kilometriä moottoripyörämatkailua.
Niin lähdimme. Käännyimme Kokkolaan johtavalle tielle; kylmä vyöhyke iski vastaan!
Nyt tarvitsimme kaikki vaatteen jotka olivat päällämme. Tunne oli epätodellinen, olimme lähteneet Imatralta, toiselta puolen Suomea iltapäivällä, ja nyt lähestyimme jo toista laitaa.
Ilma viileni koko ajan, kun lähestyimme Kyyjärven ja Perhon rajaa. Veikkasin kahta, kolmea plussaa, soista nouseva sumu teki ilman pistävän kylmäksi. Tasaisesti pyörät kuitenkin toivat meitä, olihan niillä alamäki, ja happipitoinen ilma siivitti menoa.
Kaustisen liikenneympyrä ohitettiin puolenyön maissa. Ilma alkoi lämmetä, pistävä sumu joka muistutti olemassaolostaan tunkeutumalla kypärän alta kasvoille häipyi, ja lämpimiä aaltoja alkoi tulla tiheämmin ja tiheämmin.
Vaikka ei ollut varsinaisesti kylmä, tämä ilman lämpeneminen virkisti kummasti, katselin ympärille hämärään yöhön, taivas oli tummassa pilvessä, tiellä näkyi kosteita kohtia, vettä oli tullut aivan vasta. Ajelimme Kokkolaan, jyrkkä mutka oikealle ja tuttu kasitien otti kulkijat huomaansa. Kuuntelin miten Mitsi reagoi tähän pitkään matkaan, onko muutoksia, kun takana on yli kaksisataa kilometriä pysähtymättä, ei mitään, sama tasainen kaksitahtisen sointi, ja kuinka herkästi vastasi kaasuun, kun nostin kierrokset neljästä ja puolesta yli viiden tuhannen, ylärajaa ei tuntunut tulevan lainkaan. Hillitsin kuitenkin vauhdin normaaliksi.
Vähää vaille yksi yöllä olimme kotona. Pyörät sammuksiin.
Hieman kankean oloiset kuskit aukoivat hiljaisuuden vallitessa pakkausten nyörejä, matka Imatran muistoajoihin oli takana, myös tämä matka alkoi siirtyä muistoihin.
ILOMANTSI MZ-KOKOONTUMINEN 2005
selittämätön mysteeri.
22.10.2007
MZ-tin huoltokirja antaa tarkat ohjeet kaikista huoltotoimenpiteistä. Esimerkiksi vaihteisto öljyn vaihtovälistä. Sitä en ole koskaan noudattanut. Olen vaihtanut öljyt pari kolme kertaa kesässä, vaikka yksikin olisi riittänyt.
Niin tein nytkin, kun valmistelin Ilomantsin kokoontumiseen lähtöä.
17.kesäkuuta 2005 kello 9.00 paikallista aikaa polkaisin retkivarusteilla kuormatun MZ ETZ, tin käyntiin lämpimässä, melkein helteisessä säässä.
Olin pessytkin pyörän. Muita huoltotoimenpiteitä edellä mainitun öljynvaihdon lisäksi en ollut tehnyt. Ei MZ niitä tarvinnut.
Reittivalinnan päätin tehdä tien päällä. Kuitenkin niin, että menen eri polkuja kuin tulen.
Nyt suunta vakiintui Kannuksen – Kinnulan kautta nelostielle. Josta Kuopiota kohti.
Keiteleellä pysähdyin tankkaamaan.
Katselin pyörän lämpömittarista lukemia +30 astetta! Vähensin vaatetta ajopuvun alta minimiin.
Siinä puuhastellessani kaksi Triuppi kuskia paukuttelivat myös tankille. Toinen pyöristä kolmipyttyinen.
Mukavat öljyn tuoksut levisivät kuumaan ilmaan, kun koneet huokasivat kuumissaan pitkän ajorupeaman jälkeen. Kokoontumiseen olivat kaveritkin menossa, Pyhäsalmelle brittiralliin.
Ostin pari limsapulloa varalle ja polkaisin tielle. Ajelin vähän matkaa takaisin päin päästäkseni Tervoon – ja Karttulaan johtavalle tielle.
MZ vaihtoi jotenkin raskaasti, kun pykälsin pienempää risteyksessä? Mitäs nyt? Karttulassa pysähdyin. Taasen vaikeuksia vaihteitten kanssa. Ajattelin, että olin vain huolimaton saappaalla sohiessani. Pankkiautomaatilla nostelin vähän seteleitä myöhempää käyttöä varten. Kuopio – Iisalmi moottoritieltä käännyin Joensuuta kohti. Nyt aloin huolestua, kytkin ei irrottanut juuri lainkaan. Riistavedellä tankkasin, säädin kytkinvaijeria kahvan säätöruuvista. Auttoi jonkin verran.
Joensuusta suunnistin Ilomantsia kohti.
Koverossa lirutin tankkiin vajaat kymmen litraa bensaa.
Kytkin oli tehoton.
Joensuusta lähtiessäni olin muutamassa liikennevalossa ollut vaikeuksissa, kytkimen painuessa kädensijaan kiinni ilman irroittavaa vaikutusta. Olin säätänyt vauhdissa viimeiset säätövarat vaijerista, ja päässyt kunnialla valoista läpi.
Nyt pysähdyin, otin moottorin kyljessä olevan pyöreän levyn irti, säädin kytkimen alapään melkein ääriasentoon.
Tämä auttoi taasen vähän. Iltaa kohti ilma viileni hieman, ja vaihteitten käyttö alkoi muodostua siedettäväksi. Olisi pitänyt hälytyskellojen soida!
Nopeasti unohtui kytkin, kun leiriydyin mukavalle kangaskaistaleelle Möhkön leirintäalueella. Äiti Venäjä oli muutaman kilometrin päässä.
Sääsket pysyivät loitolla ohovin avulla. Ruoka oli hyvää, mukavaa katseltavaa ja kuunneltavaa riitti pitkälle aamu yöhön.
Aamulla jatkoin siitä mihin yöllä olin jäänyt, uusiakin pyöriä tuli paikalle.
Lauantai kului leppoisasta, mutta yhden aikaan kokosin kamppeet ja polkaisin tielle.
Kytkin toimi kuin kello!
Reittiä olin katselellut jo leiripaikalla, joten sen suhteen ei ollut huolta. Ilomantsin läpi huristelin pohjoista kohti.
Enon jälkeen helle purkautui rajuun ukkoskuuroon. Uimaharjulla alkoi sade vähän hellittää. Aurinkokin alkoi vilkuttaa pilvien lomasta. Lieksassa tankkasin, join pulla kahvit ja tien päällä jälleen. Taasen oireli kytkin. Mutta olin jo oppinut niksit eliminoida sen irroittamisvaikeudet lähes minimiin. Ajossa oli juhlan tuntua. Pielisen kierto itäpuolelta oli hyvä ratkaisu. Nurmes näkyi komeasti ilta-auringon valossa. Kuopioon johtavalta tieltä käännyin Rautavaaraa kohti. Yllätyin maisemien jylhyydestä, mäet olivat mahtavia, annoin MZtin laulaa mäkiä nousten ja laskien. Tunnelma oli korkealla. Rautavaaran ohi pysähtymättä. Sonkajärvellä katselin hämmästyneenä tavattoman laajaa tuorerehu vainiota. Kaadettu varmaan kymmeniä hehtaareita tuoretta nurmea. Kaukaisuudessa näkyi korjuukalusto jo töissä. Täällä viimeksi olisin kuvitellut näkeväni noin suuren nurmiaukean. Tie jatkui mukavan kumpuilevana Kuopio – Iisalmi tielle.
Iisalmella en malttanut ohittaa perinnepäivien kylttiä. Parkkeerasin pyörän koivun juurelle ja aloin katsella vanhoja traktoreita, työkoneita. Oli jokunen moottoripyöräkin näytillä, ja kaikenlaisia laitteita pitkiä rivejä. Aikani kierreltyä jatkoin matkaan. Taasen kytkin toimi moitteettomasti!
Vieläkään en osanut tehdä johtopäätöstä miksi? Vaikka hieman alkoi takaraivossa raksuttaa.
Kiuruvedellä ostin tuliaiset ja tankkasin.
Nyt olikin viimeinen etappi edessä. Tulomatka oli ollut jo tähän asti laadukasta moottoripyöräilyä, eikä tunne himmentynyt vähääkään tällä viimeisellä etapilla. Pyhäjärvi – Haapajärvi meni sakkorajoilla, jos nopeudesta puhe. Haapajärvellä hidastin vauhtia, ajelin nautiskellen Nivalan kautta Ylivieskaan. Pähkäilin hieman Kalajokea seuraavaksi etapiksi, mutta aurinko paisteli niin tiukasti vastaan, että käännyin Kannukseen johtavalle tielle.
Kotona sammutin Mztin kymmenen yli yhdeksän.
Välillä huolta aiheuttanut kytkin oli unohtunut melkein kokonaan loppu matkalla.
Seuraavana päivänä päätin katsoa, mistä kiikastaa.
Pyörä keskituelle, ihmettelin, kun aina niin kuiva moottorin alusta oli öljyinen. Huolestuin todella.
Työnsin kanisterin puolikkaan alle, päästin vastoin kaikkia neuvoja kylmät vaihteisto öljyt astiaan.
Odotin hiljaista valumista. Olin varma, että kun aukaisen kytkimen puoleisen moottorikopan näen siellä jotain, jota en haluaisi nähdä.
Mutta yllätys tulikin kun sain tyhjennyskorkin auki. Öljytilassa ollut aine tuli veden lailla astiaan.
Turhaan olisin lämmittänyt moottoria.
Öljyn viskoosi oli veden luokkaa! En uskonut silmiäni. Laatumerkkinä tunnettu öljy oli vetistynyt Keiteleelle mennessä, kahdensadan kilometrin jälkeen.
Moottorin jäähtymiset olivat saaneet öljyn sen verran kokoontumaan, että kytkin toimi ajoon lähtiessä aina normaalisti.
Traktorin öljynvaihdossa oli jäänyt astian pohjalle muutama litra tavallista vaihteisto öljyä, kaatelin 0,9 litraa laatikkoon. Ajovarusteet päälle, Kälviä – Kannus- Ylivieska – Kalajoki, annoin kapulaa riskinlaisesti, halusin saada moottorin kuumaksi. Kytkin irroitti niin kuin MZ ETZtin kytkimen kuuluukin, ja on irroittanut siitä lähtien moitteettomasti, kun kahvasta olen puristanut.
IKAALISTEN MZ- KOKOONTUMINEN 2006
neljän (kuuden) joen kautta takaisin
Ikaalinen, Hämeenkyrö, Viljakkala, juurevia perisuomalaisia paikkakuntia. Ikaalisiin oli suunniteltu MZ-kokoontuminen –06. Kun ajajat joitain suunnittelee, se myös toteutuu jämptisti.
Ikaalisiin suunnittelin minäkin lähtöä. Määttä Oulusta oli puhelinyhteydessä ja kertoi, että Kemijärven Jorman kanssa pudottelevat etelään kohti Seinäjoen kautta.
Perjantai aamuna vaihdoin uuden Mezlerin vanhan takakumin paikalle. Otin muutamat kuvat lastatusta pyörästä. Jälleen Määtältä ilmoitus, -lähtö on vähän myöhässä.- Ei minullakaan ollut mihinkään kiire. Yhden maissa käynnistin pyörän. Ajokeli oli lähes täydellinen, lämpöä yli kaksikymmentä astetta, pientä pilven harsoa taivaalla. Kokkolan ohitin vauhdilla, jatkoin samaa kyytiä risteykseen, jossa luki Alajärvi. Kesäistä tietä nieli MZ nopeusrajoituksia noudattaen, melkein. Lapualla tankkasin. Katselin ympärillä, josko Määttää ja Jormaa näkyisi. Turhaan tähyilin. MZ-ajot ovat samana viikonloppuna kuin provinssi rock Seinäjoella. Pieni hidaste kun väistelin juhlijoita parin kilometrin matkalla. Tie vapautui kun kääntyi Tamperetta kohti. Jos oli MZ oireillut huonon öljyn vuoksi viime vuoden MZ-kokoontumis reissuilla, niin nyt oli kaikki unohdettu.
Pyörä meni kuin siivillä. Liikennettä oli paljon, vaikuttiko kuuma ilma siihen, etteivät ajolinjat kaikilla nelipyöräisillä pysyneet aivan asiallisissa kantimissa?
Jalasjärven jälkeen ohittelin muutamat autot, kun huomasin kaksi moottoripyöräilijää etenevän auramuodossa jonkin verran hitaampaa vauhtia kuin minä. Olin tavoittanut Maurin ja Jorman.
Iskin kantaan. Vauhtini putosi seitsemään- kahdeksaan kymppiin. Nelosella ajelin kaverusten takana, kaukana!
Näköalapaikalta kauhistelin autoilijoiden käyttäytymistä hitaampia motoristeja kohtaan. Tukka rapisi Schubertin sisällä pystyyn, kun hikinen perheen pää painoi poikien ohi, kotteron kylki kytkinkahvoja hipoen. Kauhistuttavin tilanne sattui Parkanon kohdilla, rekan ängetessä ohi kohdassa, joka oli kavennettu keskikorokkeella. Luulin jo, että auton sivu raappaa Jorman mukaansa.
Taisi Jormakin säikähtää, kun muutaman kilometrin ajettuamme nosti oikean käden kääntymisen merkiksi. Kurvasimme pienelle lepopaikalle.
Helle pakotti riisumaan ajotakit päältä. Parkkipaikalle pysähtyneestä autosta saapasteli nuorehko mies poikansa kanssa, juttusille tuli. Kertoi omistavansa Suzukin ”goldwingin”. Ovat perustaneet kerhonkin johon kuuluu lähes kaikki suomalaiset ”suzukiwingit”. Tunnin verran siinä henkeä vedettyämme aloimme valmistautua lähtöön.
Mutta ei se niin helppoa ollutkaan. Jorman ES oli toista mieltä.
Jorma oli sitä mieltä, että lähdetään. Ei siinä Essin auttanut panna vastaan, kun guru purki pari kertaa kaasarin ja putsasi tulpan muutamaan otteeseen. Käyntiin oli lähdettävä.
Köröttelimme Ikaalisiin tasaista nelosen vauhtia.
Perillä olimme puoli kahdeksan tienoilla.
Teltta pystyyn. Joululahjaksi saamani itäsaksan lipun asetin teltan päälle, ettei kukaan erehtyisi Mztin valmistusmaasta. Kukaan ulkopuolinen!
Aamusella ennen lähtöä oli sähköpostissa viesti: MZ-ajajien apua tarvitaan. Englantilaisen ajajan MZ on väsynyt Turun satamaan, ja tarvitsee huoltoapua.
Itse en paljoa voinut auttaa, panin viestiä eteenpäin.
Nyt Ikaalisissa selvisi, että kaveri on apua saanut, tehnyt laiturilla koneremontin, ja tulossa jo tännepäin.
Komeita pyöriä oli kasapäin. Ajajat tuttuja. Viereiseltä tanssilavalta kuului nykymusiikille tyypillisesti basson jytke ja laulusolistin epätoivoiset karjahdukset hänen yrittäessä saada äänensä kuuluville. Ajat, jolloin haitari haikeesti soi ovat menneet. Molempi parempi?
Untani jytke ei häirinnyt. Aamupalalla oli virkeätä porukkaa.
Engelsmanni oli tullut jo illalla. Pyörä oli toiminut taasen mallikkaasti. Kädet poika oli saanut mustiksi!
Erikoisuutena rallipaikalla oli Rotaxin moottorilla varustettu Mztin tähtimalli. Ajettavaksi tehty keräilyharvinaisuus.
Aamu oli lämmin, kevyttä usvaa nousi läheisestä järvestä. Otin vielä muutamat kuvat lähtövalmiiksi pakatusta pyörästä.
Lämpötila kipusi lähelle helle lukemia.
Puoli kymmeneltä ajelin Ikaalisten läpi. Sain ajaa aivan yksin. Tampere Vaasa tiellä liikenne vilkastui. Muutaman kilometrin ajelin Vaasaa kohti, kunnes poikkesin Jämijärven viitan houkuttelemana, mutkikkaalle kesäisessä maalaismaisemassa polveilevalle tielle.
Jämijärvihän on jäänyt mieleen lentokeskuksesta. Mitään lentotoimintaa en kuitenkaan havainnut.
Lasse Pihlajamaan haitarimuseon kyltin kohdalla väänsin vaistomaisesti kaasua!
Kankaapäähän ajelin Niinisalon kautta.
Nesteellä join aamukahvit, otin kevyen villapuseron pois ajotakin alta. Vain t-paita olisi enää vähennettävissä.
Olin katsellut kartasta, että mukavan lisän kotimatkaan tekisi neljän (kuuden) joen kautta ajelu.
Niimpä jätin Kankaanpään ja suunnistin Hokajoelle jossa tankkasin. Vaikka maisemat olivat karun oloisia, ei se ajoa haitannut. Isojoki seuraavana etappina päästelin Mztillä metsäisiä taipaleita hyvillä mielin. Samoin kuin Honkajoella otin Isojoen kirkosta kuvan. Karijoki poikkesi hieman reitiltä. Jos olisin autolla ollut liikkeellä Karijoki olisi jäänyt näkemättä. Jälleen kuvasin kirkon. Karijoki – Kauhajoki välillä sain kallistella kiveriä mutkia toisensa perään, mikäs ajellessa kun pyörä kääntyili juuri sinne minne halusin.
Kauhajoella hain jonkin aikaa kaupungin kirkkoa. Kunnes totesin vanhoja teollisuus siiloja muistuttavan teelmän kai olevan etsimäni! Onneksi puut peittivät teelmää niin paljon, että kehtasi kuvan ottaa.
Nyt loppuivat peräkkäiset joet, sillä Kurikka tuli Kauhajoen ja Ilmajoen väliin. Ilmajoella pysähdyin, olihan päiväkahvien aika.
Tuttua tietä Seinäjoelta kasitielle Kokkolaan, jossa tankkasin ja ostin tuliaiset! Kotona olin puolineljän aikoihin. Jos olet viitsinyt lukea tämän teelmän siitä selviää, miksi ajan moottoripyörällä. Sellainen pieni erikoisuus matkalla. Mztin keskikulutus jäi 4.1 litraan!
LAPINREISSU
2006
Ensimmäinen päivä
Renkaan vaihtoa ja vesisadettaAnssun työesteiden takia kuukauden verran vireillä ollut suunnitelma kierrellä Lappia siirtyi ja siirtyi, kunnes elo-syyskuun vaihteessa Anssu uskalsi jättää Kemiran pystyssä pysymisen tuuraajan kontolle.
Nähtäväksi jää, miten pörssi, ja amerikkalaiset eläkeläisjärjestöt tähän poissaoloon suhtautuvat.
Tiistaina olivat pyörät pakattu tarpeellisilla ja tarpeettomilla retkivarusteilla.
Telttaa emme ottaneet mukaan, jos ei mökkiä löydy, yövytään vaikka sillan alla.
Himangalla tankit täyteen, taivas oli harmaa, mutta lämpöä riittävästi.
Ajoimme Raaheen, josta pienen etsiskelyn jälkeen löytyi rengasliike, ja sieltä BMW ,n etu ja takarengas.
Raahen Nesteen takapihalla Anssu suoritti vaihto operaation, katselin vierestä, ja keittelin kahvit joutessani.
Näppärästi uudet renkaat solahtivat paikalle, rattaat kiinni, ilmaa täytteeksi, ja olimme valmiit jatkamaan matkaa.
Kempeleellä tankkaus, uutta moottoritietä Oulun suuntaan. Kuusamoa kohti oikealle, taivaalla riippuvat pilvet odottivat kärsivällisesti kunnes pääsimme niiden alle.
Vettä tuli maahan asti. Pudasjärvellä pysähdyimme, ravistelimme enimmät vedet päältä, ja baarinpitäjän kauhuksi saapastelimme sisään.
Kahvit ja jäätelöt nautittuamme poistuimme vesilätäköt pöydän alla muistona käynnistämme, -sateeseen.
Ennen Taivalkoskea alkoivat porot kiinnostumaan vetisestä asfaltista, olivat kuitenkin rauhallisia.
Taivalkoskella tankkasimme, bemarin kulutus vaati hieman tiheämpiä pysähdyksiä mihin olin tottunut.
Maisemat alkoivat kumpuilla, vaikka pitkiä olivat suorupeamat.
Ajaminen alkoi tuntua aina vain paremmalta, kilometit lyhenivät, saivat nollia perään, sade siivitti moottoreita vallattomaan laukkaan.
Kuusamossa kävimme lisäämässä evästarvikkeita, vaikka emme olleet niitä vielä edes vajentaneet.
Seitsemänkymmen luvun alussa olimme Kuusamon kyläpahasessa usein keikalla, jopa yökunnissa. En tunnistanut enää paikkoja, marketit olivat vallanneet kylän keskustan.
Kello oli vasta yhdeksäntoista kun kurvasimme leiritäalueelle, mökki löytyi helposti, alueen vouti harrasti kuulakynien keräämistä, parikymmentätuhatta kuulemma jo täynnä.
Ihmetteli mikä pyörä minulla on, ei ollut nähnyt koskaan moista?
Evästimme itsemme omatekoisella illallisella. Vähitellen alkoi uni vaatia vaakasuoraan asentoon, katselin vielä kartasta huomista reittiä, vaikkakin tuttuja teitä, ensi kertaa ajaisin niitä nyt moottoripyörällä.
Toinen päivä
Poroja, tuntureita,
kallista bensaa ja autioita taipaleita.
Sade jatkui koko yön, aamu valkeni harmaana, kosteana, mutta taivaalta vettä ei enää tullut.
Aamukahvi maistui hyvältä, ja pyörien pakkaus sujui ripeästi. Mitsi vaati tulpan vaihtoa. Vanha ruostunut oli saanut yöllä vettä juureensa niin paljon, ettei halunut enää kipinöidä. Malttamattomina polkaisimme pohjoista kohti.
Rukalla pyörähdimme ihmettelemässä hurjaa rakentamisbuumia. Otin muutaman rinnenousukuvan bemarista videolle. Komeasti kaikui boxerin jytinä kallioista takaisin.
Sallassa pysähdyimme tankille, ja kiertelimme vähän aikaa kylällä, erikoisen näköinen kirkko sallalaisilla.
Sallan pohjoispuolelle perustimme leirin, teimme reissun ensimmäisen ulkoilma aterian.
Jälleen ihmettelimme pienen Trangian kykyä kuumentaa vesi niin nopeasti kiehuvaksi, oli hyvin sopiva pienen kokonsa vuoksi tällaiselle retkelle.
Reitti hipoi melkein rajan pintaa, Kelloselän risteyksestä käännyimme luoteeseen, Savukoskea kohti.
Täällä porot eivät tyytyneet maleksimaan luiskissa, vaan törmäilivät tielle, olivat kai ottaneet hirviltä mallia.
Jarruttelimme muutaman kerran kumit savuten, en pitänyt sillä hetkellä noista elukoista.
Savukoskella emme vanhenneet vaan ajoimme tankille Sodankylään.
Joimme varhais iltapäiväkahvit tankkauspaikassa, pari viragoa odotteli kuskejaan ulkopuolella.
Sodankylän pohjoispuolella tuli poro tielle kun olin sen jo ohittanut, vastaan tullut volvo teki paniikki jarrutuksen. Seurasin peilistä kun poro lipsahti kyljelleen volvon viereen, säikähdin Anssun puolesta koska auto oli väärällä kaistalla, sai kuitenkin ohjattua takaisin. Ehkä abs jarruista oli apua.
Koukkasimme saariselän keskuksen kautta.
Kaunispäälle vedätimme laajoja ”serpentiinejä” ylös. Ikuistimme maisemia vähän aikaa, ja taasen vauhdilla alas.
Ivalossa tankille, ja kohti Inaria. Bensa oli kallista!
Ivalon ja Inarin välinen tie on todella komeissa maisemissa.
Katselimme oikealle avautuvaa inarin järveä, mutta porot keskeyttivät useita kertoja maisemien ihailun.
Inarin jälkeen Kaamanen, hiljaista oli Kaamasen Kievarin ympärstössä, jatkoimme matkaa.
Tie Karigasniemeen kulkee kuivaa ylänköä pitkin, aution näköistä seutua.
Juuri kun meinasin pysähtyä, ja arvella Anssulle -, että nyt jos pyörä pettäisi olisimme varmaan kauimpana ihmis asumuksista mitä Suomessa voi olla….. niin pienen mäen nyppylä takaa paistoi kaksi postilaatikkoa, ja talojen katot tien vieri pusikosta.
Karigasniemellä oli jo enemmän liikettä, ajomme muutaman kilometrin tenon vartta pohjoiseen, ja yövyimme erähenkisessä majatalossa. Palvelu oli hyvää ja saunakin kuului kuvaan.
Tenossa ei ollut vettä juuri lainkaan, olisi ehkä kahlannut Norjan puolelle.
Kolmas päivä.
Koukkaus Norjaan, soratietä, muutos suunnitelmaan,
pitkähkö pävätaival.
Aamulla tankkasimme kylällä, ja ajoimme sillasta naapurimaahan.
Tie kaarteli maalaismaisemassa, lehmiä oli laitumella, kakkos aivn teko käynnissä.
Karasjoella pysähdyimme sillan korvaan, kuvasimme ja venyttelimme viimeiset unenrippeet utuiseen aamuun.
Ylitimme nätin sillan ja keulat kautokeinoa kohti.
Keli oli kosteaa, vaikka varsinasta sadetta ei tullut, paksu vesisumu tarttui visiiriin, eikä edes vauhdin nosto sitä poistanut.
Tie nousi ylänköä kohti, tuuli tuntui ravistelevan joka puolelta, puut alkoivat kutistua, ja pitkiä matkoja ajoimme aivan puuttomassa maisemassa.
Pysähdyimme pari kertaa kuvaamaan, ja oikomaan jäseniä.
Toisella pysähdyksellä soi puhelin, Juha soitti että teidän lehmät ovat menossa kasitietä kohti.
Huh, eipäs sitä Norjasta voi paljoa auttaa, hälyyttelin kuitenkin kotiväkeä ajomiehiksi, ja tilanne olikin nopeasti hallinnassa.
Kautokenoon tullaan mäkeä alas, pysähdyimme rinteelle josta sai hyviä kuvia kylästä.
Matka Suomen rajalle ei ollut enää pitkä, ajoimme pysähtymättä Enontekiön kirkolle, jossa tankkasimme.
Muutama kilometri Peltovuomaa kohti ajettuamme perustimme leirin, ja pidimme parintunnin syömätauon.
Ajoimme Peltovuoman, jossa kuvaustauko, kautta Raattamaan, siellä arvuuttelimme mitä kautta Sirkkaan? Päätimme valita reissulle myös soratien pätkän.
Kuutisenkymmentä kilometriä ajoimme Päijänneajoa, sateen kostuttama savivelli oli liukasta, ja maalasi kengät ja lahkeet enduromallisiksi.
Levillä pysähdyimme hetkeksi, katsoimme karttaa, päätökseksi tuli ajaa Kittilä kautta Kolariin, josta Ruotsin puolelle ja leripaikkaa voisi sieltä ajatella.
Kittilä - Kolari väli oli kaunista seutua, aurinkokin juhlisti tätä pätkää, reitin valinta oli hyvä.
Kolarissa tankkasimme, ja aloimme tuumia uudelleen reittisuunnitelmaa, voisimmehan ajaa niin pitkälle kun ajohaluja on, ja pysähtyä sitten. Tankkasimme Torniossa, pysähdyimme Kemissä ostimme vähän lapin tuliaisia.
Taukokartanolla Ruukissa Anssu tankkasi, laskin, ette MZ tarvinnut lisää bensaa. Kalajoella lyhyt pysähdys, kotona olimme pilkkopimeässä klo puoli kaksitoisita yöllä.
Päivämatkat olivat hieman epätasaisia, ensimmäisenä päivän vajaat 500 km, toisena vajaat 600 km ja viimeisenä vähän yli tuhannen km.
Pyörät toimivat kuten tällaisella matkalla pitääkin.
AIKAMATKA
2001 ----- 1970
Kellon lähetessä puolta seitsemää illalla, päräytimme kaksitahtiset Anssun kanssa käyntiin. Pieni epäröinti ennen kasitielle nousua kumpaan suuntaan. Ehkä tuulenvire vasempaan poskeen sai ajatukset kääntymään oikealle, sinne kääntyivät myös MZ ja Suzuki. Lämmintä riitti, vaikka aurinko katseli maisemaa jo viistosti pyyhkäisten, nostaen varjot esiin. Kuin arvaten aikeemme ei vielä niin matalalla, että olisi pilannut ajonautinnon häikäisemällä silmiä visiirin läpi. Kokkolaan tultaessa ensimmäiset liikennevalot olivat pimeinä. Vääntynyt valopylväs viestitti mitä oli tapahtunut. Koukkasimme lasinsirujen ohi. Käännyimme Jyväskylän tielle, loiva alamäki houkutteli vauhdin kahdeksaan kymppiin. Hätäinen vilkaisu mittariin ja vielä hätäisempi jarrutus. Ei sakkoja tänä kesänä. Vasemmalla autoliikkeitä. sekä automaaliliike, josta olin ostanut MZ,n tankin sisämaalin. Ohitimme autoliikkeitten jälkeen muutamat teollisuushallit, konkurssit käyty jokaisessa vähintään kerran läpi.
Alaveteliin, jota myös neekeriveteliksi kutsutaan matkaa viisitoista kilometriä. Hetkessä Seljesen viitta näkyi edessä. Vilkku vasemmalle, pois yksitoikkoiselta kolmeltatoista, läpi rehevän kylän. Perhonjoki vasemmalla. Vanha puukaide suojana. Kokko treffenit aloitettiin Seljesen matkailualueella seitsemän kymmenluvun alussa. Ohitimme paikallisen erikoisuuden, tomaattiautomaatin. Kymppi sisään, makeita tomaatteja vastineeksi. Alkoi kumpuileva, mutkikas ajotie, tämä seutu poikkeaa tyypillisestä Keski- Pohjalaisesta maisemasta. Vesistö ja mäkiset maisemat tuovat mieleen Keskisen Suomen tiet.
Ajelimme hiljalleen kun kuulin kännykän soivan. Kaija ilmoitti että ovat Seljesen! Leirintäalueella Pajerolla, josta akku tyhjänä. Jopas sattui. Perillä pukkaismme Pajeron käyntiin, pienessä mäessä. Ostimme vielä jäätelöt ennen matkan jatkumista.
Seuraavaksi suuntasimme Kaustiselle, Perhonjoen pohjapuolen tie on mutkainen, jotkut mutkat tulevat "syliin," tie pitää hereillä.
Käännyimme oikealle, Kaustiselle menevälle tielle, tutut liikenneympyrät ja ajoimme Nesteen pihaan. Tankkasimme pyörät muodon vuoksi.
--- Laitetaan öljyäkin - Anssu sanoi. Tiesin, että Suzukin öljynkulutus ei aina noudattanut ajettuja kilometrimääriä, joten ostimme molemmat litran nesteen kaksi tahti öljyä. Kaatelimme öljytankit täyteen, purkkeihin jäi vielä mukaan otettavaksi.
Kaustiselta suunta Toholammille. Aurinko oli vielä hyvän matkaa metsänreunasta, lämpöä parikymmentä astetta. Pari kertaa vilkaisin alas vastaavatko pyörät tiehen lainkaan, kevyesti meni. Ohitimme Köyhänjoen risteyksen. .........
Nyt iski vilu, pelkkä muisto sai vilunväreet kulkemaan uudelleen lävitse.
--- Tulimme Köyhänjoen uuden tanssipaikan avajaisista, hieno, Mäntymajaksi ristitty kylätalo oli saanut tulikasteen, väkeä kovasta pakkasesta huolimatta pilvin pimein, järjestysmiehillä huoli uudesta vastalakatusta lattiasta, tupakointi kieltoa valvottiin tarkasti. Aikanaan tanssit loppuivat, kamoja kasaan. Heti ulos mennessämme huomasimme, että ilma oli äitynyt todella ankaraksi pakkaseksi. - kestävätkö pakkasnesteet? - Taisivat jäädä aika laimeiksi. - Kuskina oleva Puutio vastasi lievää huolestuneisuutta äänessä. Käyntiin Plymouth Fury 2 lähti mukisematta, natisten alkoi ylikuormitettu peräkärrykin liikkua. Tulimme risteykseen josta käännytään Tohlammille päin, - Puutio, lämmintä! - Pojat, ei tule lämmintä .-???
Jatkoimme matkaa. Ennen niin lämmin ja mukava matkustusauto oli kylmä kuin hollitalli. - Lämmityslaite on jäässä -. Synkkä ja autio tie oli remontin alla, joten liikennekin olematonta. Lähin asutus muutaman kilometrin päässä. - On pakko pysähtyä, muuten jäätyy koko syyläri - Auton valot tulivat näkyviin edestä, Puutio ulos, pysähtyihän se kun mies seisoo keskellä tietä. - Hyphää kyythin, haethan nestekaasulaithet ja sulatethan auto-. Niin häipyivät tulosuuntaan.
Plymouthissa kylmä… Olimme istuneet, urkuri Eero, basisti Manne ja rumpali Klaus jo jonkin aikaa pikapakastuksen aloittaneessa amerikanraudassa.
Kamojen kannossa tullut hiki oli kuollut ohuiden patojen selkämyksiin. Olin huikannut nestekaasumiehelle heidän lähtiessä, - paljonko asteita? - Kaksikymmentä kuusi -. Se riitti meille. Tarkistelin varusteitamme, Manne ja Klaus täysin kesäisissä, silkkipaita ja pieni puuvillatakki sekä kireät farkut. Eerolla ja minulla oli jonkinlaiset toppatakit päällä. Tunnelma oli kolkko ja kireä. Pojat takapenkillä olivat vailla huumorintajua. Heillä, jos meilläkin oli kylmä.
Pukkasin Eeroa, - nyt lähdetään, odottakaa täällä -.
Ulkoilma tuntui siedettävämmältä, kuin kalsea muovinen auto. Aloimme kävellä. Koska tie oli remontin alla, haaveena oli löytää jokin petrooli - tai naftatynnyri josta voisi saada jotain nuotioapua. Muutama tynnyri tuli potkittua, ja todettua tyhjäksi. Kävelimme yhä eteenpäin. Halakoja! - Huusimme yhtäaikaa. Kuin meitä varten, oli tienvieressä vähintään kymmenen motin kokoinen koivuhalkopino. Varmaan tietä levennettäessä hakattu ja halottu. Ainakin kaksi vuotta vanhoja, totesimme, kun vähäisessä lumessa kahlasimme pinon viereen.
Tuohta irti, sitä riitti, Eerolla sytkä, tuli tarttui kuivassa pakkasilmassa ahnaasti tuoheen. Hetkessä roihusi valtava nuotio valaisten lähitienoot. Ladoimme haloista kunnon istuimet ja niitä riitti maahankin ettei tarvinnut matalilla kengillä seisoa kylmässä lumessa. Lähetimme äänettömät kiitokset halot omistavalle isännälle.
Notkistuneina pistimme hölkäksi ja kirmasimme pakastimena seisovan keikka auton luokse. - Jätkät, nyt lämmittelemää!- Menkää ihte.- Nykäisimme puolijäätyneet muusikonalut tielle. Nyt jouduimme pakottamaan lievässä hypotermiassa olevat jääkalikat liikkeelle, Maanittelu kaikui kuuroille korville. - Jääkää siihen sitten. - Se tehosi. Kävely sai niin paljon poikiin eloa, että Manne kysyi - Mihin? - Tuonne. - Viittasimme korkealle loimottaviin liekkeihin. Jopas tuli poikiin eloa.
Nuotiolla revimme kaikilta kengät ja sukat pois, paistoimme itseämme joka puolelta. Nuotio on lievä ilmaisu, pätsi kuvasi paremmin valtavaa valkeaa. Metrisissä koivuhaloissa on energiaa. - Auto. - Eero hätäili, - antaa tulla, hätä ei lue lakia. - Auto tulikin, hiljensi. Puutio pisti päänsä ikkunasta, - on pojilla praasu - Tuu sitten hakehen. -
Saimme lämmitellä kauan, halkoja kului, ja juttu alkoi elää. Pojat kertoivat nukahtaneensa autoon. Olisivatko heränneet, jos ei olisi herätetty? Elämä alkoi voittaa. Jos, olisi ollut ohikulkijoita, olisi seuraavan päivä lehdessä lukenut kissankokoisin kirjaimin juttu menninkäisistä, jotka hyppelivät loitsuja manaillen jättimäisen nuotion ympärillä.
Tuli Puutiokin, kauhisteli roihua ja asteli tyytyväisenä lämpimään, kylmää oli ollut sulattaa jäätynyttä putkistoa. Amerikan autossa lämmityslaitteen metalliset putken oli vedetty moottoritilan yli paikasta, johon kylmä viima pääsi esteittä puhaltamaa.
Kärry perään ja tielle.
Autossa vasta valkeni totuus, tämähän on, jos mahdollista vieläkin kylmempi, kuin lähtiessä. Sulatus ei ollut onnistunut aukaisemaan lämmityslaitteen kennoa.
Päätimme ottaa riskin ja jatkaa matkaa. Lämpömittaria seuraten näytti siltä, että vesi kiertää jäähdyttimessä.
----
Nyt lähes kolmekymmetä vuotta tuosta taphtumasta, käännyimme Anssun kanssa
Ullavalle ja Kälviälle johtavalle, kangasharjuja halkovalle hyväkuntoiselle pikitielle. Kiersin hieman kapulaa, viitonen päälle.
Vetoa tuntui riittävän, en viitsinyt vaihtaa pienempää vaihdetta loivasti kohoavaa harjunkuvetta edetessämme. Tämä rikkoi kylläkin kaksitahtisen ajon periaatteita. Pienen notkelman jälkeen tie kaartui vasemmalle ja edessä näkyvä poikittainen harjumuodostelma ylitettiin kolmosta ja nelosta käyttäen.
--- Kylmästä oli tullut pysyvä olotila. Hengitys kulki kosteana huuruna, tiivistyi tuulilasille, painottui kuskinpuoleiseen näkökenttään. Yritin raapia Puutiolle aukkoa jäätyvään lasiin. Tylsynyt muovilätkä ja siihen roiskuva jäähile tuntui ilkeältä kohmeisissa sormissa. Tässä ei voinut katsella pleksin yli, oli tyydyttävä näkymään umpeen jäätyvän lasin läpi. Aukko joka uhkasi umpeutua jatkuvasti ei ollut paria kämmenen painallusta suurempi. Vauhti oli pudonnut alle kahdeksankympin, tarinat olivat jäätyneet aikoja sitten. Laskin, että tällä vauhdilla olisimme puolen tunnin kuluttua lämpimässä. Pienen notkelman jälkeen tie kaartui vasemmalle ja edessä näkyvä poikittainen harjumuodostelma aktivoi tuulilasia pyyhkivän käden hätäilemään antaakseen ajurille enemmän näkötilaa. Vääntävä kuutonen ei tarvinnut pienempää vaihdetta selvitäkseen tulevista mäen nyppylöistä, valot peilailivat kuulaalle taivaalle.
Sokaiseva valo ilmestyi tyhjästä. Joku ampui tykillä auton sisällä, rekyyli heilautti sitä oikealle, kuski sompasi henkensä kaupalla, raskas peräkärry yritti parhaansa saadakseen Plymouthin keulan osumaan Ullavan Yhteismetsä ry,n omistamiin ikihonkiin. Puutiossa heräsi ankara kapinoitsija, ratti pyöri villisti kokeneen taksisuharin käsissä, kuusi ja puolikierrosta laidasta laitaan teetti töitä, eivätkä maalaistaksit käyneet talvisin jäärataharjoituksissa. Kuitenkin hän onnistui. Auto pysähtyi, nopeasti ulos ja jälleen palasimme tulosuuntaan. Juoksimme, kunnes tapahtumapaikka alkoi lähetä, askeleet hidastuivat. Kammottava tunne romuksi litistyneen auton vieressä lojuvista verisistä matkustajista hidasti vauhtia edelleen. Hiivimme eteenpäin. Pysähdyimme, kuulostelimme, - Joku huusi, rahiseva ääni oli viimeisiä henkosia vetelevän. Uudelleen.. Pidätin hengitystä. Huuto loppui… Vilkaisin kavereita, eivät olleet huomanneet. Jatkoimme eteenpäin. Matalat tien penkat olivat rikkomattomat.
Puutio puhui ensin. -Täsä se paukahti. - Taivaalta tulevassa kelmeässä valossa näkyi penkassa kohta, johon peräkärry oli tehnyt pitkän viillon auton heilahtaessa sivusuunnassa. - Se on kauempana. - Nyt hieman varmemmin jatkoimme taivallusta. - Se oli Cortina? - Mistä sinä sen tiedät? - Näin - Höpö höpö. - Valkoinen Cortina. - Totta kai. - Mannen vakuuttelut alkoivat hermostuttaa.. Umpijäisten ikkunoiden takaa ei autoja nähnyt, saati tunnistanut.
- Ei täällä mitään ole? - Olimme jo pitkällä. - Jätitkö parkit päälle? - Taisi jäädä käyntiinkin? - Näin oli. Plymouth hörskytti melkein keskellä tietä pitkät päällä, takaovi auki. Puution himmeän taskulampun valossa näimme mitä oli tapahtunut. Furyn koko kyljen ylittävässä koristelistassa oli parin metrin matkalla toisesta autosta lähtenyttä maalia. Valkoista! - Se oli valkoinen Cortina. -
Loppumatkalla ei palellut, hysteerisiä sanoja tulvi yhtä aikaa, jokainen halusi kuvata tunteitaan. - Tuntui selvästi kuin kylki painui sisään polveni kohdalta. - Mulla meni korvat lukkoon. - Jutut paisuivat, kohta alkoi hysteerinen nauru, taputimme Puutiota olkapäille kuin mustalainen hevosta. Hai kyllä on hyvä kuski! Tottahan olikin, että sitkeä rattityö oli pelastanut Eero Palon yhtyeen häiritsemään vielä monta tanssikengän kuluttajaa. - Se oli valkoinen Cortina. - Suu kiinni. -
---- Muisto vääntävästä kuutosesta oli nostattanut nelosen päälle, havahduin, kolmonen, pyörä hyökkäsi halukkaasti männikköistä harjua, nelonen. Pysähdyimme Ullavan kirkolla. Ei siksi, että olisimme pitäneet kahvi - tai limsa tauon. Emme pitäneet, koska täällä sellaiseen ei ole mahdollisuutta. - On pieni kirkonkylä. - Anssu manaili visiirinsä takaa. - yhdeksänsataa henkeä koko pitäjässä. - Kälviän tai Kannuksen kautta? - Kälviän.
Pyörät käyntiin.Tie oli kapeaa ja kohtalaisen mutkaista. Asutusta tien varressa niin paljon, ettei RR -nopeudet houkutelleet. Kälviän kirkolle tullaan pitkää harjun kuvetta.
--- Vihdoin olimme Eeron appelan pihalla, heitimme filtin Plymouthin konepellille. Ja siirryimme koputtelemaan Nikulan ovea.
Voihan tavaton. Täällähän on jäätynyttä porukkaa, Anttooni, äkkiä tuli takkaan. - Ei meillä kylmä ole, kalisimme. ------
Hetkessä hujautimme Kälviän läpi, Peitsotien mutkat kallistelimme lämpimässä illassa.
Kasitiellä käänsimme kapulaa vähän reippaamin, kotona olimme muistelumatkalta noin kymmenen aikaan illasta.
