Ajomotivaatiota etsiessäni sunnuntai aamuna juolahti mieleeni, kun katsoin ulos jossa raskaat pilvet uhkasivat sateella, kumman näen tällä ilmalla ensin? Auringon tai nykymoottoripyöräilijän.
Arvelin, että molemmat ovat hyvin piilossa.
Ajattelin kuitenkin, voihan joku tosimotoristi olla liikkeellä, ja lopettaa reissuni lyhyeen, koska ideana oli kääntyä takaisin, kun etsitty näkyisi.
Valitsin siis auringon.
En ole katsonut sääkarttoja lähipäivinä, joten täysin summassa lähdin ajelemaan.
Idea oli mielestäni hyvä. Voihan olla, että pilviverhot peittävät lähes koko Suomen.
Lähdinkin jo yhdeksältä sillä mielin, ettei ole kiire takaisin.
Annoin tuulen ratkaista suunnan, se kuiski taka vasemmalta, kun käänsimme Kokkolaa kohti.
Emme tietenkään menneet Kokkolaan, vaan bisgopin mutkatielle.
Siitä Jyväskylää kohti, vielä ei olisi tarvinnut moottoripyöräilijoiden vuoksi palata takaisin.
Ilma oli hyvin kosteaa. Vähän jopa raa` an oloista.
Sokojan risteyksestä käännyimme oikealle, mutkaista hieman kuoppaista tietä viiletimme Sokojan kylätalon ohi, pieni pätkä soraa, jonka jälkeen alkoi taasen öljyinen sora.
Lentokentän kiitoradan päässä pysähdyin, otin muutamat kuvat. Jälleen tuttuja teitä eteenpäin. Ennen Kaustinen – Pietarsaari risteystä tuli kaksi moottoripyörää vastaan, joten vailinta oli oikea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti