Tarkistin vielä, että vaatetus olisi valmis ottamaan rankimmankin saderyöpyn. Taivas lupasi sitä.
Karvalassa käännyimme oikealle, järvi näkyi sumuisena upeasti vasemmalla.
Ksatanen piti tästä pätkästä, halusi, ettei autot estäisi etunäkyvyyttä.
Hujahdimme hetkessä Kanavankievarin risteykseen.
Risteyksestä suunta Kyyjärveä kohti. Eikä ennakoidusta sateesta tietoakaan.
Liikenne oli vilkasta, asuntovaunuja ja autoja paljon liikkeellä, olisiko karavaanareiden parveiluun jokin syy?
Moottoripyörällä liikkuessa ei niistä ole haittaa, ennemmin pitävät mielen virkeänä, kun on ohitustehtäviä.
Ihmettelin jälleen Ksatasen menohaluja, meni kuin paiskattu tietä pitkin, arvelin kovan myötätuulen auttava, kunnes ST-ykkösen liput kertoivat tylysti, että vastatuuleen menette, ja kovaan.
Pari taputusta tankkiin piti antaa.
Paletin risteyksestä vasemmalle, kolmetoista tie oli yllättävän vähä liikenteinen.
Perhon jälkeen pysähtyin samalle pysäkille, kun viime kesänä Mitsillä Karstulasta tullessamme.
Otin muutamia kuvia. Paikat eivät olleet muuttuneet miksikään.