Jatkoimme matkaa. Kaustisilla ajoin Nesteen tankille, siellä oli Zetoreita komeassa rivissä, otin kuvia.
Kuvia ottaessani tuli vanhempi mies puhuttelemaan, oli ostanut K-75 keväällä, ja kyseli katteen vaikutuksia ajoon. Omassaan vain pieni muovi pleksi.
Kehuin ukolle katetta, ja sanoin, että löytyy seitenvitoseen myöskin kaikenlaisia pleksejä ja katteita.
Aikoi harkita vakavasti. Emäntä tosin oli hieman poissaolevan näköinen?
Jälleen rannikkoa kohti, myötätuulessa? Mitä vielä, etuoikea vastaista näyttivät liput jotka olivat aivan vaakasuorassa.
Taputin taasen tankkiin pari kertaa.
Pitänee sanoa, että bisgobin mutkat jälleen.
Matkaa kertyi yli neljäsataa viisikymmentä kilometriä, tiet olivat enimmäkseen märkiä, pilvet raskaina taivaalla, olisi ollut mahdollisuus saada kunnolla vettä.
Tuuli voimistui päivän mittaan kohtalaisen kovaksi.
Hieman ristiriitaisen huomion tein kun lähdin Kanavan kiervarista ajamaan valtatietä Kyyjärveä kohti.
Sitä ennen olin tullut mutkaista kapeahkoa moottoripyörälle sopivaa polkua Kauhavalta asti, vauhtiakin kohtalaisesti, nähnyt vajaat kymmen autoa. En nyt aivan jurriin vaipunut sillä välillä, mutta oireita oli.
Siis moottoripyörä tiellä! Vaasa – Kyyjärvi tie on leveää, suoraa, loivia mäkiä sisältävä vilkkaasti liikennöity valtatie.
Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että siinä tiellä tuli päivän parhaan fiilikset, jotka jatkuivat kotiin asti…
Ehkä asiaan vaikutti, että olin ajanut tänäviikonloppuna jo kuutisensataa kilometriä, joten ajon helppous oli nyt se idea.