sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Jo oli aikakin. 8.9.2019

 Niskankosken "kuohut" taustalla, pitkästä, pitkästä aikaa moottoripyörä kuva täällä.
 Entisen Ali-Haapalan mittarikenttä toimii jälleen, tuli nostalginen olo!
Kesää jäljellä, itikoita puhdistelin ennen Halsuan risteystä.

Turhaan on täällä ruotia, miksi tämä kesä meni ketuille. Siihen monta syytä, eivätkä ne murehtimalla muuksi muutu. Tahallaan ei tällaista katastrofia itselleen halua. Nyt on vahva usko, että homma alkaa pelittää, eikä sen tarvitse olla edes uskon asian, kamppeet niskaan kypärä päähän baanalle ja menoksi.
Tänä sunnuntaina ilma houkutteli lähtemään ajamaan, ajattelin, nyt jos koskaan, jos ei onnistu, se on siinä ainakin tältä kesältä. Kevytet kamppeet päälle, F Kasi käyntiin, siitä se lähti. Himangan kautta Kannukseen, Toholammille, olin kuullut aikaisemmin, että Ali-Haapalan kentältä saisi menovettä? Se piti itse todeta. F Kasi tuntui menevän kuin tuulispää, en halunut olla pahempana jarruna, äkkiä tulikin huonosti viitoitettu entinen kauppa ja polttoainemittarit näköpiiriin, jarruttelin vähän hätäisesti, en tiedä onko puskikko kasvanut peittelemään kääntymis näköalaa. No ei hätä tämän näköinen, hyvin ehdittiin kääntyä. Totta se oli, mittarit toimivat. Liruttelin muutaman litran tankkiin, vajetta ei ollut syntynyt kuin nimeksi, mutta symbolisena eleenä tämä. Jatkoin Kaustista kohti, tutulla visiirinpesupaikalla putsasin melkoisen itikka armeijan estämästä näkyvyyttä. Ennen Kaustista kääntelin Jylhän risteyksestä oikealle, alkupätkä ei houkutellut mihinkaan nopeusennätyksiin, eikä paljoa tie parannut kun jatkoin kirraaviin mutkiin. Jotenkin tuntui, ettei kannata pahemmin kanttailla. Olin systeemillä tarkistanut eturenkaan ilmanpaineen, vähän piti lisätä. Ajellaan hissukseen.
Pirttiniemen tiukassa mutkassa keula teki epämiellyttävän sivuttaissiirron, onneksi vauhtia ei liikaa, joten korjausliike pelasti tilanteen. Vieläkin vauhti hiljeni, selvä osoitus siitä, mihin muutama sata euroa tulee lähiaikoina katoamaan. Alavetelistä Kokkolaan on suoraa tietä, sillä huolet renkaista unohtui, vilkkaan liikenteen kasitie oli myös suoraa, pieni koukkaus kevyenliikenteen sillalle Perhon joen ylityksessä toi vaihtelua. Niin unohtui  Seljesen mutkatien liukkaudet ja käännyin Karhin mutakatielle. Hyvin meni sekin, kun tiesin varoa eturenkaan lipsumista. Kotona puoli neljän maissa, melkoisissa tunnelmissa!

Ei kommentteja: