Jamaanveot vauhdissa!.22.5.2017

 Sykäräisissä ensimmäinen etappi.

 Pyörät antimuodostelmassa!

 Tarja ja Ducati.

 Grammo ja Anssu

 F Kasin laatikolla kylmä?

 Kaksi japsia ja yksi saku.

 Tässä toinen etappi, Halsuan keskustan huoltamo.

Kaikki ovat vielä laumassa.

Yllättävän helposti saatiin porukka kokoon, kaikille sopi maanantai ajelu. Systeemille kokoontuminen, Anssu tulisi mukaan Toholammilta. Tarja oli kiivennyt Garmmon kyytiin, Suzukin akku oli luovuttanut virtansa johonkin joutavaan.  Olin luvannut vetää porukkaa etappi ykköseen, Sykäräisten kahvilaan. Lämpöä oli täksi kevääksi suhteutettuna runsaanlaisesti, Mukavasti myötä aurinko lämmitti selkää. Toki tiesin, että myötäaurinko on tulomatkalla vastassa pahimmoitten. Ami poikkesi Anssun kautta, eivätkä muutkaan näkyneet taustapeilissä, syynä ei ainakaan vetäjän liiankova vauhti. Pohjapuolta ajelin ylhäisessä yksinäisyydessä. Kiireetöntä menoa, vieläkään eivät peltotyöt olleet päässeet kunnolla vauhtiin. Tie oli tyhjä. Arvelin, kun etappi on sovittu, porukka ennemmin tai myöhemmin kokoontuu yhteen. En ehtinyt kunnolla kypärää riisua, kun jo alkoi kuulua tuttua konepyörien käyntiääntä. Yksi oli ylitse muiden, Ducati kuivine kytkimineen. Oton viivästys johtui löystyneestä ohjaustangon tärinän vaimentimesta. Ihailimme hetken Oton komeaa pleksi viritelmää,  vihdoin kävelimme tuttuun kahvilaan, siellä mukavassa tunnelmassa joimme munkkikahvit, tai muut joivat, minä pelkän kahvin! Anssu siirtyi vetovuoroon, pudotin itseni, kuin kurki kurki aurassa  viimeiseksi. Kanalan kautta Halsualle saimme ajaa erittäin hyvää tietä pitkin. Halsualla pysähdyimme Nesteen pihalle, siinä porukka jakaantui, Otto ja Grammo lähtivät Kaustisen kautta Kokkolaa kohti, Anssu, Ami ja minä Köyhänjoen kautta Rahkoseen. Pysähdyimme Autiolla Alihaapalan kentällä. Heti on rakennuskin alkanut rappeutua, masentavaa edelleen. Anssu pyhkäisi Toholampia kohti, Amin kanssa Ullavan tielle. Nyt se aurinko sitten paistoi suoraan vastaan. Kälviällä ei paljoa liikettä näkynyt, joten jatkoimme kajaanitietä kasitielle. Rannikolla ei enää ilma ollutkaan niin leppoisaa kuin oli tähän asti koko matkan. Ami hurautti Systeemin kautta vanhalle tielle, minä käänsin kotiin. Hulppea reissu, ajo jäi entistä enemmän päälle!

Tankin pituinen fiilistely. 21.5.2017

 Ullavalaisten Ali-Haapalan korvaaja.

 Norpassa oli paljon sulaa vettä!

 Tässä meinasin jo vaatetusta vähentää, mutta laiskuus astui peliin.

 Kun suunnasta epäselvyyttä kannattaa ajaa suoraan.

 Viitta kyllä osoittaa läntee?!

 Mutta siitä alkoikin mukava soratien pätkä.

 Halkosaari (tanssilava) pilkottaa taustalla.

 Tässä toinen pähkäily vaatetuksen vähentämiseksi!

Lämpöä mukavasti, kävi yli kahdenkymmenen Itäkylän raitilla.

Aamusählingit selvitin jo puoli kymmeneen mennessä, koirat häkkiin, F Kasi tulille, jalat viimesen päällä säädetyille jalkatapeille ja tankille. Vajaa kymmenen litraa tämän vuoden toisessa tankkauksessa meni. Kirkon kautta kohti Karhin mutkia..... mutta, muistin, pitäisi tarkistaa vielä kerran ilman paineet, nyt oli tarkkuusmittari mukana, joten voin samalla kalibroida sen Systeemin uuden mittarin kanssa. Koivistonperän tien kautta kierto takaisin Systeemille. Edessä oli säädetyt 2.6 kg. Taka laitin 0,3 kg lisää joten takana 2.7 kg. Tarkkuusmittari ja Systeemin mittari olivat liikuttavan yksimielisiä lukemista! Kyllähän sen kolmesataa grammaa huomasi heti! Ei tule tarpeeksi painotettua varsinkin näissä läskikumisissa oikean ilmanpaineen tärkeyttä. Nyt oli mukava kallistella Karhin mutkat, hiekkaa ei enää pahemmin tiellä. Peitsolta Kälviää kohti. Tuuli oli navakkaa, mutta edellispäivien pistävä kylmyys loisti poissaolollaan! Hiljaisen Kälviän läpi rauhallista vauhtia, sama kiireettömyys jatkui Ullavaa kohti ajellessa. Nyt laitan pisteen jalkatappien säädöille, tästä en tiedä enää mihin päin pitäsi ruuvata. Leppoisa asento ja polkimet kohdallaan. Ullavalla pysähdyin ottamaan kuvan uudesta polttoaine jakelupisteestä. Halvat näkyivät olevan hinnatkin. Norpalle ajelin varovasti, tiessä olevat kuopat ovat kestotavaraa, niitä ei korjata, eivätkä itsestään katoa. Norpassa oli paljon vettä, navakka tuuli teki pientä aallonvirettä pintaan. Aioin ottaa muutamat Nikon kuvat järvestä, tavalliset patterit olivat sanoneet sopimuksen irti. Täytyi turvautua Nokialaiseen, ei siinä mitään, mutta olisi linssikin pitänyt pyyhkiä ennen matkaan lähtöä.... Jatkoin matkaa, mutta kun mitään reittisuunnitelmaa ei ollut päätinkin kääntyä takaisin. Lämpöä oli niin paljon, että harkitsin jo vaatteitten vähentämistä. Ullavalla käännyin vasemmalle, F Kasi otti mukavasti tuttuja mutkia, kun kallistelin hyvänlaista kyytiä. Jälleen tuli mieleen oikeat ilmanpaineet! Kaustisille päin käännyin, Halsuan risteyksestä vasemmalle. Köyhäjoella oli kylvöntöiden aloittelu jo pääsemässä vauhtiin. Nenä sanoi, että vielä ei kaikki tunkiot ole lietteellä, hyvä näin.  Halsualla oli hyvä meininki päällä, ihmisiä liikkeellä mukavasti.  Vieläkään en tiennyt, mihin reitti suuntautuu, päätin ajella liikennen ympyrästä suoraan. Ylikylän läpi menevä tie on hyvässä kunnossa, äkkiä tulikin kolmetoista ja sen tee risteys vastaan.  Pulkkiseen käännyin muutaman kilometrin päästä. Mukavaa loivamutkaista asutussa maalaismaisemassa kaartelevaa tietä oli juhlallista kallistella. Lämpö alkoi olla kesäisissä lukemissa. Vimpeliin käänsin seuraavaksi. Mutta Itäkylän kyltti houkutteli kääntymään länteen! Alkoi reissun soratie osuus. Sopivan vaihtelevaa alustaa ajelin muutaman kilometrin, kunnes Itäkylällä tie sai jälleen päällyksen. Lappajärvi ei henkäillyt kylmiä henkäyksiä, ehkä johtui siitä, että tuuli kävi järvelle päin. Pysähdyin Halkosaaren parkkipaikalle, muutamat kuvat. Takana oli ovensa sulkenut Kivitippu. Evijärvelle suhahdimme hetkessä, rajoituksen määräämä hidastus, taasen kapulaa kaakkoon. Voimakas sivuvastainen antoi ajamisen meininkiä, F Kasi hyrisi juuri niin kuin moottoripyörän pitääkin, voiman tunne kaasukapulan kiertoliikkeen takana.  Näppärä matkapyörä! Rannikkoa lähestyttäessä alkoi lämpömittari levottomasti laskea, vielä ei mitään kylmää tullut tuulen mukana. Kasitiellä oli normaali liikenne. Kokkolan ohi vilkkaasti! Marinkaisissa heitti, ei kylmää vettä vaan jäätävän kylmää ilmamassaa joka puolelle, onneksi Sinisalot selviytyivät voittajana, mutta muutos oli masentava.  Kesästä kun ajaa koleaan marraskuuhun pitää huumorintajun olla korkeaa luokkaa, etteikö yksi rumasana livahda julki... Kotona äimistelin yhä jäätävää viimaa, ei tehnyt mieli ottaa edes visiiriä auki. Onneksi reissu oli yhdeksänkymmentä yhdeksän prosenttisesti kesäinen ajelu, sellainen, kuin ajelun pitää olla!  Tankillisella selvisi reilusti tästä kolmensadan kilometrin matkasta.

Ajo alkaa maistua ajolta! 19.5.2017

 Eräs uhanalainen laji F Kasin takana.

Tuttuakin tutumpi taukopaikka.

Alkoi mittari pysytellä itsepintaisesti kymmenen asteen paremmalla puolen! Se tarkoittaa hyvänlaista ajokeliä, kun ilmakin tuntui melko pehmeältä, tielle vain. Ei tarvinnut edes turjustaa erikoisemmin. Jalkatappien koeajot jatkuvat vielä jonkin aikaa, tarkkaa puuhaa löytää juuri sopivat asetukset. Ehkä siinä on pientä fiilistelynkin makua. Pohjoiseen päin pilvisessä hapekkaassa ilmassa painelimme hyvää kyytiä, Himangalta Raution tielle, tällä pätkällä alkoi ajo aueta kevään jumista. Pöntiöstä Pahkalaan on ollut minun muistoon surkeaa polkua, Surkeus jatkuu. Pahkala - Rautio väli on jo paljon paremmassa kunnossa. Sitä olikin mukava päästellä. Rautiossa pysähdyin kuvaamaan purku uhan alla olevaa Nuorisoseuran taloa. Romukopasta löytynyt Nikon cop herätti mukavia nostalgisia muistoja jo MZ, tin ajoilta.  Monta keikkaa soitettiin viihtyisässä salissa. Sievin Asemalle oleva tie on edelleen hyvässä kunnossa, Laverdatieksi sitä voi kutsua. Sievissä liikenneympyrästä Toholammin suuntaan, tämäkin tie alkaa rapistua, oli muutama vuosi sitten hyvässä kunnossa. Tutulle mastolle käänsin pyörän. Säädin toista jalkatappia hieman eteenpäin. Vaikutus tuntui hyvältä. Toinen seuratkoon esimerkkiä. Himangalla lämpö kävi kahdeksassa asteessa, täällä jopa kaksitoista ja puoli! F Kasin, vaikka ei mikään hyper super sportti olekaan moottorissa on mukavaa voimaa ja voiman tunnetta. Kuutosella kun oikea käsi saa pienen kranmpin vaihtuu nopeus yllättävän nopeasti viihdyttävämpiin lukemiin, mutta vain hetken kokeiluja! Ei sakkoja tänäkään kesänä! Vaikka lämpö laski hieman Kannusta lähestyttäessä, se luonne oli hyvän oloista, vasta Alaviirteellä tuli mereltä tyypillinen kylmän piikki. Onneksi uusi Sinisalo  torjuu tehokkaasti joutavat hyökkäykset. Schubert sai suojata päätä kylmältä ilman kypärähuppua, vain Rukan kauluri oli apuna. Hyvin selvisivät urakasta. Kotona kahdeksan aikoihin, tästä se varsinaisesti ajokausi tuntuikin alkavan!

Pienestä se on kiinni. 10.5.2017

Tässä sentillä jatkettu poljinosa.

Nyt paikalle asennettuna, tippa loctitea jenkoihin!

Olen joskus pähkäillyt, miksei pyörien valmistajat kiinnitä enemmän huomiota hallintalaitteitten säätömahdollisuuksiin? Onhan kahvan säätöjä, vaihdepolkimetkin voi jotenkin säätää, jalkatapit jo vaikeammin?  Nyt olen hakenut F Kasiin minulle sopivaa ajoasentoa, aluksi suuremmilla toleransseilla, vähitellen pieniin yksityiskohtiin paneutumalla. Alun kysymys ratkeaa vähitellen siihen, että jokainen on yksilö, yksilö istuu viimassa ja tärinässä pari kolme tuntia kylmissäänkin, silloin pitää asetusten olla lähes millilleen kohdilla, että saavutetaan ihanne rentous ajossa. Tässä kuvassa on esimerkki kymmenen millin muutoksesta. Vaikutus oli pienen kokeilun jälkeen suuri, no Iltalehti, melkein "dramaattinen".  Vähitellen alkavat palaset loksahdella paikoilleen. Varsinaiset koeajot tapahtuvat ensiviikon puolenvälin jälkeen jolloin LÄMPENEE!
ps. Paikalle asennettuna mittailin geometrioita, nyt lähempänä Satasen suhteita, kuin F Kasin.

Lämpöpiikki hyödyksi. 5.5.2017

 F Kasi tutussa maisemassa.

Vähiksi ovat menneet jääröykkiöt.

Luvattu lämpöpiikki tuli sittenkin. Mutta sen pituus ei kestäisi kuin yhden päivän. Tottahan tämä oli. Neljätoista astetta näytti mittari kun laajasin varusteet pientä retkeä varten. Liikkuvan kuvan kamera kypärän leukaosaan! Viideltä F Kasi liikenteeseen, huomasin heti, että tankin kuva oli ilmestynyt mittarinäyttöön.  Eipäs ole pitkää matkaan poistamaan ko. varoitus. Laitoin kameran päälle, Sainsalon tie huippukunnossa. Systeemillä liruttelin vajaat kolmetoista litraa tankkiin, Kamera kävi koko ajan. Lähdin leppoisassa ajoilmassa  ajelemaan Ohtakarin suuntaan, mutta! Rekilän tienhaarassa kuului kopsaus, kamera katoisi näkökentästä. Siinä meni jo toinen action ajattelin. Antaa sitten olla viimeinen, kun eivät halua yhteistyötä. Kaksi autoakin tuli takaa, kun odottelin u-käännöksen tekoa. Ajoin vähän matkaa takaisin, mutta tiellä ei kameraa ainakaan näkynyt! Koetin kädellä, miten se on voinut tipahtaa, eihän se mihinkään ollut pudonnut, löysällä oleva ruuvi oli päästänyt kameran pyörähtämään alaspäin. Minkähänlainen kuva siitä syntyi? Varmuuden vuoksi panin actionin takalaukkuun, ajelin Ohtakariin kesäisissä tunnelmissa. Meri oli lähes sula, jäävuoristakin rippeet jäljellä. Lämpötila oli laskenut mantereen neljästätoista kymmeneen. Muutamat kuvat, jotka eivät poikkea edellisvuosien vastaavista juuri mitenkään. Action uudelleen kypärään, nyt kiristin kaikki pitoruuvit kunnolla kiinni. Vielä niin uusi juttu, että kokeilu jatkui kameran suuntauksessa. Pari kertaa nostin kulmaa ylöspäin. Jälkeenpäin katsoessani ei suuria eroja ollut. Ehkä pikkusormen leveys kypärän ja kameran välillä antaa hyvän ajokuvan. Mittarit näkyvät sekä tarpeeksi taivasta. Nopeasti unohtaa kameran olemassa olon, hiljalleen nautiskelin Karhin mutkat läpi, hiekkaa ei pahemmin ollut tiellä, eikä talvi ollut aivan kelvottomaksi pintaa muokannut. Mutta vauhtia pidin pari-kolmekymmentä kilometriä normaalia hitaampana. Ami ja Satu suhahtivat Hondalla vastaan enen Karhin mutkia, hetken ajattelin kääntyä perään, mutta tiesin, että u-käänös vie niin paljon aikaa, ettei saavuttamisesta tulisi mitään. Ajelinkin kasitielle, liikennettä ei paljoa ollut, mukavasti jytisteli F Kasi tuttua suoraa tietä pohjoista kohti. Nyt olisi pieni hiki selässä ajanut sään puolesta vaikka kuinka pitkästi, kuitenkin käännyin kotiin. Ajatus, vähitellen matkaa pidentäen tulee fiilingistä vieläkin parempaa. Kotona katsoin videot. Kameran kaatuminen oli hyvän näköistä, matka jatkui hieman kallistunein horisontein. Muuten koko matkan kuvanlaata erittäin hyvää. Mittasin sekuntikellolla, että onko kuvanopeus realistinen. Kilometrillä meni se aika, mihin se kului myös ajaessa.

Vapunaika on epävakaisen kylmää lähes joka vuosi. 2.5.2017

Pienen tilaston raappasin tuosta blogista vappukeleistä:

2008.  10-20 lämpöastetta. Hyvä ajokeli. Mutta puolivälissä toukokuuta tuli pahat pakkaset.
2009. 10 -15 lämpöastetta. Navakka kylmä tuuli.
2010.   7- 15 lämpöastetta. Sateinen ajelu.
2011.   4- 10 lämpöastetta. Hyytävän kylmä ajelu.
2012.   3-13 lämpöastetta. Kova kylmä tuuli kovia tulvia.
2013.   4-10 lämpöastetta. Kolea koko vapun aika.
2014.            Niin kylmä, ettei ajoja muutamaan päivään vapun seutuvilla.
2015.   5-15. lämpöastetta. Kova etelätuuli.
2016. 10-15. lämpöastetta. Siedettävä ajoilma.
2017.   6 -7  lämpöastetta. Hyytävä tuuli läns-lounaasta.
  Melkein joka vuosi on kuitenkin ilmat lämmenneet jossain vaiheessa. Niin tänäkin vuonna!

Vappuajelun alku Sjcamin linssin läpi katsottuna. 1.5.2017

Jäätä, märkää ja liukasta olivat ensimmäiset metrit vappuajelulla. Video on kokeilu miten onnistuu uudella kameralla. Kopio Youtuben kautta.
ps. Huonosti onnistui, jossakin vaiheessa videon laatu pääsee huononemaan ratkaisevasti verrattuna alkuperäiseen?

Vappuajelu koleassa säässä. 1.5.2017

 Riipan asema nököttää entisellä paikallaan.

F Kasista tullut pienen tuunauksen jälkeen entistä parempi matkapyörä!

Toissapäivänä jälleen lumi maahan, eilen suli pois, pieni yöpakkanen. Aamulla näytti, että tulee  kohtalaisen siedettävä päivä, mutta läns-lounaasta nousi kipeästi puhaltava tuuli. Se yltyi päivän mittaan voimakkaiksi puhureiksi. Mutta kun action kamera oli trimmattu valmiiksi, ei mitää syytä jäädä vappuajelusta paitsi. Laitoin yhden fleecin lisää ajotakin alle. Uudet saapikkaat jalkaan, kamera kypärään, ennenkaikkea jännitti jalkatappien, sekä vaihde-jarrupolkimien toiminta suhteessa toisiinsa. Elosuojasta lähtö piti ottaa varman päälle, liukas kura alustana. Sainsalontie oli hyvässä kunnossa, kakkosella kääntelin kasitielle asti. Kasilla etelää kohti, mutta vain hetken. Houraatin pysäkillä pysähdys, otin kameran irti kypärästä, en ollut vielä varma oliko viimekesän teippikiinnitys enää pitävä. Olihan se pitävä, sillä testasin lujuuden kävelemällä telineen ajon jälkeen lyspykone putkiin navetassa! Kamera takalaukkuun, hanskat käteen ja matkaan. Nyt tuli jälleen se selittämätön tunne ajamisen nautinnosta. Ajovarusteet pitivät kylmän täysin ulkopuolelle. Jalkatapit olivat heti oikeassa kohdassa. Olihan vasta toinen säätö meneillään. Ajoasento muistuttaa hieman Satasen asentoa, toki eroa on, mutta ei välttämättä huonompaan suuntaan! Istua voi jännittämättä, polvikulma ei liian jyrkkä ja ohjaustanko tuntuu olevan oikealla kohdlla.  Pyörä suorastaan lensi vastatuuleen, kuin uhmaten sitä. Peitsolta käännyin Kälviälle, sieltä Kannusta kohti. Riipan pysäkillä pysähdys. Retken ainoat kuvat. Ajamaan piti päästä äkkiä, sillä avokäsin ei ollut mukava olla, kun vielä visiiriäkin piti pitää ylhäällä kuvauksen ajan. Mutta ajossa unohtuivat nämä pikku murheet. Ajohaluja olisi ollut vaikka muille jakaa, mutta kamerakokeilu jännitti niin paljon, että käännyin Väliviirteen tielle. Mukavia mutkia, mukavia kallisteluja, ihmettelin ettei raju tuuli tullut ajoasun läpi. Kasitiellä kääntelin lailiseen nopeuteen kaasun, olihan siinä vaihteillakin osansa. Kotona todella tyytyväisenä sammutin F Kasin. Vaikka vappu on kylmä tällainen ajo lämmittää.