Tärkeintä on matka, ei päämäärä! 19.8.2016

Kaikki oli valmiina mukavaa ajosuoritetta varten. Ostettu uusia asusteita, sekä tietenkin viihde-navigointi elekroniikkaa. Voisihan sanoa, että Amin Deauvillekin oli yksi hankinta matkaa varten. Documentteja lipuista mökkivaraukseen asti, myös tällainen paperi oli saatu!

Perjantaiaamun oli pyörä pakattu tarpeelisilla ja tarpeettomilla tavaroilla melkein ääriään myöten. Kahdeksalta ajelin Amille, josta lähdimmekin heti Kaustista kohti.

Ami oli Ruotsalossa jo kameran kanssa valmiina.

 Anssu tuli kun  tankkasimme, suoraa Toholammilta Nesteelle. Huomasimme heti komean anatomisesti muotoillun repun pojan selässä. Ilmavirta ei pahemmin tuollaista väskyä väristä. Olimme jo Amin kanssa pukeneet uudet sadeasut Nikulassa, tuntui, että vettä tulee kohta taivaan täydeltä. vähäiseksi jäi kuuro. 

Tässä Kaustisen Nesteellä. 

Joimme kahvit  ja tankkasimme pyörät. Lähdimme Veteliä kohti nyt kolmen kimpassa. Seuraava etappi Neste Alajärvellä. Ennen Veteliä meni hermo synkkää taivasta katsellessa, puin pysäkillä sadevaatteet uudelleen päälle. Pojat ottivat riskin! Vimpeliin päin kääntyi letka. Ajo oli vhän nihkeää nenä meinasi tiputtaa ja sen niistäminen on kypärä päässä hankalaa. Kuitenki matka joutui joutuisasti, Alajärven Nesteellä tankkasi Anssu. Pojat jäivät virittelemään stereoita korvanappeihinsa, huikkasin heille, Että Menkijärjven kautta Kitusen Kievariin. Lähdin hiljalleen ajelmaan. Toppasin Kuortaneen risteyksessä, poikia ei näkynyt! Kun etappi selvillä, en kauaa viipynyt vaan jatkoin matkaa. Menkijärvellä tööväsin vielä vähän aikaa, ajo ei oikein kulkenut, joten nämä tauot tulivat hyvään tarpeeseen. Poikia ei näkynyt! Ajelin kuuskutoselle, mukava hyväpintainen tie antoi hieman fiilinkiä hommaan, kuitenkin tunsin, ettei näin voi jatkua. Alan kohta olemaan turvallisuusriski itselle ja muille. Ehkä kuumettakin alkoi nostamaan. Kuitenkin suuremmitta ongelmitta ajelin Kituseen. Pojat olivat jo siellä! Ölivat ajaneet Ähtärin kautta. Turhaan odottelin. Kerroin, että palaan takaisin, saavat, joutuvat jatkamaan matkaa kahdestaan Imatralle. Eihän se tiimille käynyt! Sanoivat, että porukka pysyy yhdessä, onhan tämäkin jo moottoriopyörä matkailua. Ami tarjosi tukevat sapuskata, kahvi päälle virkisti huomattavasti. Olin ajatellut painella suorinta reittiä Lohtajaa kohti. Nyt tuntui, ettei sinne niin kiire olisikaan. Mutta Imatralle en lähtisi riskeeraamaan. Päätimme ajella Alavuuden kautta Keskiselle. Sateen uhka oli edelleen olemassa, Tuumasimme, jos sataa, saavat uudet ajokamppeet näyttää kykynsä. Aamun viidestätoista asteesta oli lämpö kohonnut jo yli kahden kymmenen. Lähdimme tielle. Kuuskusi oli muuttunut näiden parin tunnin aikana mukavaksi ajoalustaksi. Vanha kunnon ajofiilinki oli tullut takaisin. Alavuudelta käännyin Tuuria kohti. Jäin pyörävahtiin Keskisen  pihalle. Ei siinä tarvinnut yksin olla.. Parkissa oli muutama moottoripyöräkin. Aurinko paistoi täydeltä terältä. Annoin sen lämmittää kunnolla, saattoi pientä hikeäkin pukata, vaikka istuin rauhassa. Heräteostojen kera pojat tulivat, suunta olisi nyt Soini! Päästin pojat edelle Soiniin Lehtimäelle kääntyvässä risteyksessä. Kerran pysähdyimme tarkistelemaan reittiä. Olin jälleen nokkamiehenä. Valot katosivat peileistä! Jälkeen päin kuulin, että olivat vaihtaneet pyöriä kokeilu mielessä. Soinissa tankkasimme. Ajoimme Alajärven Nesteelle jossa pidimme kahvitauon. Nyt oli reitti F Kasin eturattaan varassa! 

Soinissa tällaisia lukemia.

Alle neljän litran keskikulutuksella F Kasi taivaltelee.

Nämä ovat Kitusen Kievarista.

Siellä oli paljon väkeä aterioimassa ja muuten kuluttamassa aikaansa.

Palasimme Kyyjärvi - Vaasatielle, ajelimme sitä muutaman kilometrin Kyyjärveä kohti, käännyimme vasemmalle  Paalijärven tiellä. Tätä olikin mukava kallistella Vimpeliin asti. Vimpelissä jatkoimme pikkuteitä Sahin kylän läpi. Vähän aikaa ajelimme Lappajärven viereistä päätietä, Halkosaaren risteyksen jälkeen muutaman kilometrin kuluttua käännyimme Lassilan kylälle. Tällä tempulla ohitimme Evijärven, tulimme Ylivieska - Kauhava tielle melkein Inan risteyksen kohdalle. Paikattua tietä painelimme Teerijärven risteykseen, oihitin Kallen meijerin risteyksen jälleen "vahingossa" . Jatkoimme tuttuja reittejä Lohtajalle, pienen pieni yhteenveto, sitten Anssu ajeli Pitkäänpauhaan, Ami Ruotsalolle. 

Vaikka tavoite jäin kauaksi, oli loppumatka yhtä juhlaa, onko niin, että kun joku tauti jyllää, ja sitten helpottaa, on jo se kontrasti niin suuri, ettei pieniä murheita edes huomaa. Ajotiiminä, Anssu, Ami ja hmm... meikäläinen on passeli. Voimme ajella omia reittejä etappeihin, taasen porukka-ajossa säilyvät etäisyydet kiitettävinä. Hyvä Pojat!

Tässä oli jo havaittavissa jonkinlaista empimistä reissun täysmittaiseen suorittamiseen...

Sinisalon sadetesti. 11.8.2016

 Ruotsalontien risteyksestä kuva.

Varmuuden vuoksi toinen kuva samasta paikasta.

Pilviseltä näytti Kokkolan suunta. Joutilasta aikaa, uusi Sinisalo vielä kokeilematta tositilanteessa. Alle en laittanut kuin tee- ja jussipaidan. Pilviä kohti ajelin vanhantien kautta hieman kosteaa tietä. F Kasi ihmetteli miksi näin hiljalleen. No syy oli huolimattomuus. Olin irrottanut binlckin kun ilmat olivat kuivia ja lämpimiä. Nythän visiiri heitti heti huurut sisälle, ei auttanut kuin pitää puolittain auki. Kerrankos sitä sattuu. Kippon mäen alla otin todisteeksi parit kuvat edessä näkyvistä sadepilvistä. Kännytkkä takalukkuun. Kukkaron annoin olla "kuivassataskussa" pitihän sekin koestaa. Vitsarin Shellin kohdalla alkoi sataa. Ensin  varovasti sitten kiihtyvänä ropinana. Kokkolassa näyitti, että Vaasan suunta olisi kosteampi kuin Jyväskylän. Arvio oli oikea. Vettä tuli kaatamalla, käännyin Öijaa kohti Kruunupyystä, ja merta lähestyessä sade senkuin yltyi! Nyt oli Sinisalo tosi testissä. Harmitti parjatun binlockin puuttuminen, kypärän sisään virtasi kylmää kosteaa ilmaa! Tähän en ollut tottunut Schuberthìn aikana lainkaan. Ja kylmä meni suusta sisään, alkoi muistuttaa entisaikojen vuotavien kypärien aikaa! Mutta F Kasi kallisteli märällä tiellä vakaasti seitsemän sillan tien risteystä kohti. Arvuutin, missä kohti sade loppuu kun lähden paluusuuntaan. Vitsarin Shellillä loppui, mutta pieni häntä seurasi vielä entisen Englundin motellin kohdille. Siitä eteenpäin oli tie kuiva. Lämpötila reissulla heittelehti yhdentoista ja kolmentoista välillä. Kotona tarkistin miten Sinisalo testin selvitti. Vuotoja en löytänyt, ja pinnan kuvuminen alkoi heti. Näyttäisi, että kuivaa paljon nopeammin kuin vanha Sinisalo. Muutaman tunnin sadeajoa varten ei tarvitse muoveja vetää päälle!

Investointeja. 9.8.2016

 Anssu investoi tällaiseen nostopöytään. On lenheeti ruuvailla ilman selkävaivoja.

Leppäkorven Timppa soitti olevansa Oulun reissua tekemässä, Emc.llä varhais syksy ale. Hyppäsin kyytiin ja niin tarttui uudet Sinisalot mukaan.
Viisitoista vuotta tuli edellisille Sinisaloille täyteen. Päätin, että niille pitää antaa hieman joutoaikaa, ja investoin EMC,n kaupasta uudet Sinisalot. Ei mitkään huippurukat, mutta aivan käyvät ajovermeet. Noin puolta painavammat kuin edelliset. Jospa nyt taasen potkii jo hyvässä hapessa olevaa ajomotivaatiota vieläkin enemmän eteenpäin!

Ja tässä vanhat palvelijat hyvässä kunnossa vielä. Ei niiden kyyti tähän lopu, aina silloin tällöin ulkoilutan näitä vanhoja palvelijoita.

Jamaanviveot kesän ensimmäisellä retkellä. 3.8.2016

Tarkkaavainen lukija huomaa muutoksen tuossa yhteisömme nimessä. Kaksi kirjainta  vi  tarkoittaa, että Ami on hyväksytty täysvaltaiseksi jäseneksi herrasmiespyöräilijät Jamaanviveot kerhon jäseneksi.

 Systeemiltä aioimme lähteä Amin suunnittelemalle reitille.

 Kunhan saadaan ensin viihde elekroniikka pelaamaan!

 Pöntiön teollisuuskompleksin palon jälkiä puolen vuoden päästä tapahtumasta.

 Korpelan patosillalla.

 Otolla on komeat henkselit!

 Kunnioituksesta mykkinä ihailimme patoluukun vesiryöppyjä....

 Melkein sävy sävyyn ovat pyörät. Harmittelin, kun jätin Satasesta laukut kotiin!

Tässä uusi täysvaltainen kerhon jäsen.

Kaksi vanhaa var.... motoristikonkaria, perustajajäseniä!

Tämän kesän ensimmäinen Jamaanviveot ajelut venyivät elokuun puolelle. Olimme Oton kanssa tehneet pienen kokeilureissun keväämmällä, mutta siihen se olikin jäänyt. Nyt päätimme sisään ajaa uuden jäsenen Amin! Honda Deauvillejä oli siis kaksi lähdössä liikenteeseen. Koska ovat keppivetoisia, valitsin minäkin kardaani Satasen matkan taittajaksi.
Jotta sisäänajo sujuisi mallikkaasti, päätimme, että noviisi suunnittelee reitin ja johtaa ajoa! Systeemillä alkupiste. Ilma oli ajoon sopivaa, sateen uhka väistynyt taivaan rannalle. Kuudelta olimme tankeilla, joista pyörien tankkeihin täydennykset. Pohjoiseen suunta. Ensimmäinen pysähdys Pöntiön palaneen tuotantolaitoksen raunioilla. Siitä jatkoimme "johtajan" perässä Rautiota kohti. Minä olin jälkijoukon, samalla Hondista putoavien osien valvoja ja kerääjä. Hmm... tuo jälkimmäinen virka oli ainakin nyt yhtä tyhjän kanssa.
Ennen Rautiota poikkesimme Niemelän kylän kautta menevälle mukavalle päällystepätkälle. Sehän tulee takaisin Raution taajaman jälkeen Sieviin menevälle tielle. Siinä pikku pysähdys, suuntana Sievin Asemakylä. Ennen Vanhankirkon risteystä poikkesimme pienelle soratie pätkälle. Pinta oli hyvässä kunnossa. Vanhankirkon Kajaanitien risteyksessä päätimme kääntyä Sievin Abc.lle kahville. Ami tarjosi. Pienen tauon jälkeen tielle. Nyt Toholammin suuntaan. Muttaman kilometrin ajettua, huomasin, että kypärän remmi oli jäänyt auki. Pysähdyin laittamaan kiinni. Ami ja Ottokin olivat huomanneet yhden kadonneeksi taustapeileistä, odottelivat pienellä levikkeellä. Matka jatkui! Jämäsän kautta ajelimme Riuttasiin, siitä vielä Korpelan padolle, jossa kuvia. Kannuksesta Asematien kautta Kajaanitielle. Kunkaalta Ami näytti kääntyvän Vuolletta kohti. Hmm.. hyvä ratkaisu. Sorapinta oli täälläkin hyvässä kunnossa. Päätin vinkata Vuorisalon kohdalla Amille, että kierretään Äijälän kautta. Tämäkin tie oli mukavassa iskussa.  Leppoisaa maalaismaisema ajelua muutama kilometri. Täällä tuli päähäni kuningasajatus! Enhän minä mitään enduroa tarvitse, Sataseen hieman rouheammat renkaat alle, on niitä raskaampiakin "seikkailupyöriä".  Ensikesänä kolutaan sitten ne päälystämättömät tiet joita vielä löytyy!! Siinäpä mukava projekti. Systeemillä niputimme erittäin onnistuneen reissun pakettiin. Tankkasimme melkein täydet tankin Amin kanssa. Satanen 8.5 litraa, Deuville 6.4. Sylinterimäärä ratkaisee kulutuksen.
Kiitoksia matkaseuralaisille mukavasta reissusta!