Kaksikymmentä viisi astetta, pilvistä, pieni tuulen vire. Nyt on ajoilma parhaimmillaan. F Kasilla liikkeelle. Tankin kautta täyttämään yli kolmensadan kilometrin aiheuttamaa vajetta. Neljä litraa satasella, on näköjään vakio!
Pohjoiseen lähti reitti. Himangalta Raution tielle. Pöntiön palanut teollisuuslaitos oli samassa tilassa kun keväällä sen näin. Ainalin tielle käännyin. Sorateiden parhaimistoa oli nyt tämä, joskus perunapeltoa muistuttava pätkä. Nautiskelin tasaisesta kyydistä, hyvää soratie pintaa on vaikea millään muulla korvata. Pysähtelin ottamaan kuvia matkan varrelta. Hieman kostea ilma oli helppoa hengittää, aurinko pysyi pilvien takana, tämä oli jo vähän liian hyvää ollakseen totta. Kannuksessa käännyin Kajaania kohti, Kukkonkylän risteykseen poikkesin. Jälleen mukavaa soratitietä muutama kilometri. Hieman tuli vanhat hyvät ajat mieleen, kun kakkoselta neloselle sutautuin kuin ennen vanhaa! Sievin asemaa kävin kurkaamassa, josko jotain olisi elonmerkkiä, samassa tilassa, kuin runsas kuukausi sitten. Ajelin sitten asemakylän läpi, se on leppoisa yhteisö.
Tällaisella ajelulla kannattaa, kun kylän läpi reitti käy laittaa pykälää isompi vaihde, pykälää pienempi nopeus kuin merkeissä ilmoitetaan. Tällöin kyläläiset suhtautuvat paljon myönteisemmin ohi juputtavaan moottoripyörään, voi joku hymyilläkin, joskus käsikin nousee.
Rautioon jälleen loistopintaa pitkin. Nyt pysähdyin pienelle levitykselle, ja kuorein ajotakin alta kaikki mahdolliset vaatteet pois. Ensimmäinen kerta tänä kesänä. Raution ohituksessa toteutin myös tuota edellämainittua tapaa. Mutta kukaan ei hymyillyt, eikä käsi noussut, miten olisi, kun ketään ei näkynyt. Käännyin Alavieskaan johtavalle suoralle tielle. Pari moottoripyöräilijää tuli vastaan. Alavieskasta pohjapuolta Kalajokea kohti. Taivaan rannalla näkyi tuulimyllyjä, toiset pyöri, toiset ei. Olen antanut kertoa itsellein, että jos tuulta on, kaikkien pitäisi pyöriä? Nyt oli mukavasti tuuli noussut aamusta.
Kasitietä huristelin hyvällä fiilingillä kotia kohti, joko tämä päättyy tähän? No, päättyihän se mutta...
En aivan käyntiin F Kasia jättänyt, mutta lähtö asemiin. Jospa pienen iltalenkin? Ohtakariin ajelin ensimmäisenä. Autoja oli tien varressä, mutta ihmisiä harvassa. Palasin mantereelle, lämpötila ero Ohtakarin yhdeksäntoista, kirkonkylän kaksikymmentä kaksi. Karhin mutkat tuntuivat mukavalta kallistella! Peitsolta Kälviälle, pilviä näkyi edessä. Voisi käydä katsomassa missä sataa? Ullavassa oli raja, mutta kun käännyin Kannusta kohti, pilvet jäivät oikealle. Tie oli kuitenkin saanut vettä lähiaikoina. Norpan järvellä pysähdys. Vettä näkyi olevan paljon. Pari kalastajaa selvitteli uistinten siimoja parkkipaikalla. Ajelin Kannukseen jälleen! Ympyröiden kautta Kajaanitielle. Nyt en ajanut Kälviälle, uusi pinta houkutteli Väliviirteen suuntaan. Tiesin, että tämäkin ajo jää päälle! Pakotin itseni kuitenkin ajelemaan kotiin. Molemmat sunnuntai lenkit olivat kesän parhaimmistoa! Huomenna vien satasen eturattaan Vianorille, saavat laittaa sisuskumin tubeles renkaaseen, hiljainen vaileneminen ei tunnu mukavalta, kun kyseessä on moottoripyörän eturengas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti