Yhden kuvan ajelu. 28.7.2016

Vaikka oli jo ilta, suoritin pienen rättisulkeisen tällä paikalla. Kauluri ja välipaita takalaukkuun!

Mukavat ajokelit jatkuu. Satasen etusta odotellessa laitoin F Kasin tien päälle. Tankin kautta Karhin mutkiin, sieltä harvemmin ajeltua reittiä Koskenkylää josta Vuolletta kohti. Sorapinta olisi ollut mukavaa rääpistellä, mutta pelottavan syviä teräväreunaisia kuoppia väijyi aina silloin tällöin, pari onnistui saamaan F Kasin ylitseen. Vuolteen päässä alkoi helpottaa, kun pinnalla oli vielä  pehmeä sorakerros, ajamisen laatu parani huomattavasti. Kajaanitiellä ei nyt kuoppia ollut, päämäärättömästi ajelin Kälviälle, josta takaisin Kannusta kohti! Nyt oli aivan sama missä ajoi, ilma ja ajon keveys korvasi uudet maisemat. Himangan kautta kasitielle. Lyhyt, mutta mukava lenkki. Yhden kuvan otin.

Tällaisella ilmalla ei hellekään haittaa. 24.7.2016

 Ainalin tiellä. Tällainen pinta voittaa monessa asiassa asfaltin.

 Suomessa on kauniita maalaismiljöitä.

 Hyvät soratiet jatkuivat. Kukon kylän mäki.

 Tämä lähes T-risteys tulee puskista. Onhan tuolla oksastossa stoppimerkki sopivasti piilossa.

 Tämän kesän ensimmäiset rättisulkeiset hyväpintaisen tien vieressä.

 Joku pyöri, joku ei pyörinyt.

 Kalajoen viljelysmaisemaa.

Kaksikymmentä viisi astetta, pilvistä, pieni tuulen vire. Nyt on ajoilma parhaimmillaan. F Kasilla liikkeelle. Tankin kautta täyttämään yli kolmensadan kilometrin aiheuttamaa vajetta. Neljä litraa satasella, on näköjään vakio!
Pohjoiseen lähti reitti. Himangalta Raution tielle. Pöntiön palanut teollisuuslaitos oli samassa tilassa kun keväällä sen näin. Ainalin tielle käännyin. Sorateiden parhaimistoa  tämä, joskus perunapeltoa muistuttava pätkä. Nautiskelin tasaisesta kyydistä, hyvää soratie pintaa on vaikea millään muulla korvata. Pysähtelin ottamaan kuvia matkan varrelta. Hieman kostea ilma oli helppoa hengittää, aurinko pysyi pilvien takana, tämä oli jo vähän liian hyvää ollakseen totta. Kannuksessa käännyin Kajaania kohti, Kukkonkylän risteykseen poikkesin. Jälleen mukavaa soratitietä muutama kilometri. Hieman tuli vanhat hyvät ajat mieleen, kun kakkoselta neloselle sutautin kuin ennen vanhaa! Sievin asemaa kävin kurkaamassa, josko jotain olisi elonmerkkiä, samassa tilassa, kuin runsas kuukausi sitten. Ajelin sitten asemakylän läpi, se on leppoisa yhteisö.
Tällaisella ajelulla kannattaa, kun kylän läpi  käy reitti,  laittaa pykälää isompi vaihde, pykälää pienempi nopeus kuin merkeissä ilmoitetaan. Tällöin kyläläiset suhtautuvat paljon myönteisemmin ohi juputtavaan moottoripyörään, voi joku hymyilläkin, joskus käsikin nousee.
Rautioon jälleen loistopintaa pitkin. Nyt pysähdyin pienelle levitykselle, ja kuorin ajotakin alta kaikki mahdolliset vaatteet pois. Ensimmäinen kerta tänä kesänä. Raution ohituksessa toteutin   edellämainittua tapaa. Mutta kukaan ei hymyillyt, eikä käsi noussut, miten olisi, kun ketään ei näkynyt. Käännyin Alavieskaan johtavalle suoralle tielle. Pari moottoripyöräilijää tuli vastaan. Alavieskasta pohjapuolta Kalajokea kohti. Taivaan rannalla näkyi tuulimyllyjä, toiset pyörivät, toiset ei. Olen antanut kertoa itselleni,  jos tuulta on, kaikkien pitäisi pyöriä? Nyt oli mukavasti tuuli noussut aamusta.
Kasitietä huristelin hyvällä fiilingillä kotia kohti, joko tämä päättyy tähän? No, päättyihän se mutta...

 F Kasi jäi odottavaan tilaan!

 Ohtakariin ainakin piti  päästä.

 Seijan ja Esan kämppä on vieläkin pystyssä!

 Olihan täällä vedestäkin nauttiva.

 Ullavassa oli pilvisen pimeää. Kuvasta erottuu joko Morris, tai Renault?

 Tällä pysäkillä arvoin, laitanko uudet sadevaatteet päälle vai ei. Vettä tihuutteli vähän. Jätin laittamatta.

 Ensimmäiset kuvat Norpanjärvestä tältä kesältä.

Ohi olin ajanut, mutta nyt vasta pysähdys.

En aivan käyntiin F Kasia jättänyt, mutta lähtö asemiin. Jospa pienen iltalenkin? Ohtakariin ajelin ensimmäisenä. Autoja oli tien varressa, mutta ihmisiä harvassa. Palasin mantereelle, lämpötila ero Ohtakarin yhdeksäntoista, kirkonkylän kaksikymmentä kaksi. Karhin mutkat tuntuivat mukavilta kallistella! Peitsolta Kälviälle, pilviä näkyi edessä. Voisi käydä katsomassa missä sataa? Ullavassa oli raja, mutta kun käännyin Kannusta kohti, pilvet jäivät oikealle. Tie oli kuitenkin saanut vettä lähiaikoina. Norpan järvellä pysähdys. Vettä näkyi olevan paljon. Pari kalastajaa selvitteli uistinten siimoja parkkipaikalla. Ajelin Kannukseen jälleen! Ympyröiden kautta Kajaanitielle. Nyt en ajanut Kälviälle, uusi pinta houkutteli Väliviirteen suuntaan. Tiesin, että tämäkin ajo jää päälle! Pakotin itseni kuitenkin ajelemaan kotiin.  Molemmat sunnuntai lenkit olivat kesän parhaimmistoa! Huomenna vien satasen eturattaan Vianorille, saavat laittaa sisuskumin tubeles renkaaseen, hiljainen vaileneminen ei tunnu mukavalta, kun kyseessä on moottoripyörän eturengas!

Tällaisella ilmalla ei hellekään haittaa. 24.7.2016

 Ainalin tiellä. Tällainen pinta voittaa monessa asiassa asfaltin.

 Suomessa on kauniita maalaismiljöitä.

 Hyvät soratiet jatkuivat. Kukon kylän mäki.

 Tämä lähes T-risteys tulee puskista. Onhan tuolla oksastossa stoppimerkki sopivasti piilossa.

 Tämän kesän ensimmäiset rättisulkeiset hyväpintaisen tien vieressä.

 Joku pyöri, joku ei pyörinyt.

 Kalajoen viljelysmaisemaa.

Kaksikymmentä viisi astetta, pilvistä, pieni tuulen vire. Nyt on ajoilma parhaimmillaan. F Kasilla liikkeelle. Tankin kautta täyttämään yli kolmensadan kilometrin aiheuttamaa vajetta. Neljä litraa satasella, on näköjään vakio!
Pohjoiseen lähti reitti. Himangalta Raution tielle. Pöntiön palanut teollisuuslaitos oli samassa tilassa kun keväällä sen näin. Ainalin tielle käännyin. Sorateiden parhaimistoa oli nyt tämä, joskus perunapeltoa muistuttava pätkä. Nautiskelin tasaisesta kyydistä, hyvää soratie pintaa on vaikea millään muulla korvata. Pysähtelin ottamaan kuvia matkan varrelta. Hieman kostea ilma oli helppoa hengittää, aurinko pysyi pilvien takana, tämä oli jo vähän liian hyvää ollakseen totta. Kannuksessa käännyin Kajaania kohti, Kukkonkylän risteykseen poikkesin. Jälleen mukavaa soratitietä muutama kilometri. Hieman tuli vanhat hyvät ajat mieleen, kun kakkoselta neloselle sutautuin kuin ennen vanhaa! Sievin asemaa kävin kurkaamassa, josko jotain olisi elonmerkkiä, samassa tilassa, kuin runsas kuukausi sitten. Ajelin sitten asemakylän läpi, se on leppoisa yhteisö.
Tällaisella ajelulla kannattaa, kun kylän läpi  reitti käy laittaa pykälää isompi vaihde, pykälää pienempi nopeus kuin merkeissä ilmoitetaan. Tällöin kyläläiset suhtautuvat paljon myönteisemmin ohi juputtavaan moottoripyörään, voi joku hymyilläkin, joskus käsikin nousee.
Rautioon jälleen loistopintaa pitkin. Nyt pysähdyin pienelle levitykselle, ja kuorein ajotakin alta kaikki mahdolliset vaatteet pois. Ensimmäinen kerta tänä kesänä. Raution ohituksessa toteutin myös tuota edellämainittua tapaa. Mutta kukaan ei hymyillyt, eikä käsi noussut, miten olisi, kun ketään ei näkynyt. Käännyin Alavieskaan johtavalle suoralle tielle. Pari moottoripyöräilijää tuli vastaan. Alavieskasta pohjapuolta Kalajokea kohti. Taivaan rannalla näkyi tuulimyllyjä, toiset pyöri, toiset ei. Olen antanut kertoa itsellein, että jos tuulta on, kaikkien pitäisi pyöriä? Nyt oli mukavasti tuuli noussut aamusta.
Kasitietä huristelin hyvällä fiilingillä kotia kohti, joko tämä päättyy tähän? No, päättyihän se mutta...

 F Kasi jäi odottavaan tilaan!

 Ohtakariin ainakin piti  päästä.

 Seijan ja Esan kämppä on vieläkin pystyssä!

 Olihan täällä vedestäkin nauttiva.

 Ullavassa oli pilvisen pimeää. Kuvasta erottuu joko Morris, tai Renault?

 Tällä pysäkillä arvoin, laitanko uudet sadevaatteet päälle vai ei. Vettä tihuutteli vähän. Jätin laittamatta.

 Ensimmäiset kuvat Norpanjärvestä tältä kesältä.

Ohi olin ajanut, mutta nyt vasta pysähdys.

En aivan käyntiin F Kasia jättänyt, mutta lähtö asemiin. Jospa pienen iltalenkin? Ohtakariin ajelin ensimmäisenä. Autoja oli tien varressä, mutta ihmisiä harvassa. Palasin mantereelle, lämpötila ero Ohtakarin yhdeksäntoista, kirkonkylän kaksikymmentä kaksi. Karhin mutkat tuntuivat mukavalta kallistella! Peitsolta Kälviälle, pilviä näkyi edessä. Voisi käydä katsomassa missä sataa? Ullavassa oli raja, mutta kun käännyin Kannusta kohti, pilvet jäivät oikealle. Tie oli kuitenkin saanut vettä lähiaikoina. Norpan järvellä pysähdys. Vettä näkyi olevan paljon. Pari kalastajaa selvitteli uistinten siimoja parkkipaikalla. Ajelin Kannukseen jälleen! Ympyröiden kautta Kajaanitielle. Nyt en ajanut Kälviälle, uusi pinta houkutteli Väliviirteen suuntaan. Tiesin, että tämäkin ajo jää päälle! Pakotin itseni kuitenkin ajelemaan kotiin.  Molemmat sunnuntai lenkit olivat kesän parhaimmistoa! Huomenna vien satasen eturattaan Vianorille, saavat laittaa sisuskumin tubeles renkaaseen, hiljainen vaileneminen ei tunnu mukavalta, kun kyseessä on moottoripyörän eturengas!

Seinäjoelle ja takaisin. 22.7.2016

Kaverukset vetivät henkeä Jokiniemen mp liikkeen pihalla. Lämpöä reilusti.

Ami päätti ajella Suomen eteläisimpään kohtaan, Hankoon! Viikon moottoripyörä ajoharjoittelulla kunnioitettava päätös. Kun aikaa oli, lyöttäydyin alkumatkaan mukaan. Aamulla yhdeksän aikaan Ruotsalosta starttasi kaksi pyörää etelää kohti. Seitsemää siltaa Pietarsaareen, joka kuitenkin ohitettiin kiireen vilkkaa. Pännäisen mutkatien hiivimme huonoon asfalttiin sovitetulla nopeudella. Mysingillä tankkasimme. Kolmesataa kilometriä oli tankkia vajentanut kaksitoista litraa.
Lämpimässä säässä jatkoimme matkaa. Tuumasin, että  poikkeamme Riistapirtille aamukahville. Oli kiinni! Jepuan mutkatien kallistelimme koko pituudeltaan, pitäisikö sanoa, Jepuan-Voltin Ala-ja Ylihärmän mutkatien? Ennen Kauhavaa liityimme isontien liikenteeseen. Asuntovaunut ja autot olivat lähteneet joukolla tien päälle! Lapualla vihdoin joimme aamukahvit! Siitä  Nurmoon. Pienen haeskelun jälkeen löytyi kaksi moottoripyörä liikettä. Toisesta teimme pienet heräteostokset sadehaalareiden muodossa. Toisesta emme löytäneet mitään ostamisen arvoista.(Harrikkaliike). Nyt oli aika  päästää Ami etelään kohti, matkaa sen verran kuitenkin jäljellä. Sastamalan laittoi ensimmäiseksi etapiksi navigaattoriin. Minä laitoin Top Soundin. Kielet sieltä löysin Music Maniin. Seuraavan naviginnin jätin F Kasin hyvän suuntavaiston tehtäväksi.  Mennään sinne minne sen keula osoittaa. Muutaman mukavan mutkatiepätkän ja T-risteyksen jälkeen olin Ylistarossa. En pysähtynyt, mutten hätäillytkään. Koko päivän oli ajo maistumut mahtavalta, ja sama fiilinki jatkui. Olin jo kotona ajatellut jättää binlockin pois kyydistä, mutta en saanut aikaseksi. Pysähdyin pienelle taukopaikalle ja irroitin sen. En  jättänyt kyydistä vaan laitoin takalaukkuun. Näkyvyyden muutos oli dramaattinen, ja kun tie muuttui mukavan mutkaiseksi annoin F Kasin jopa hieman kallistua niissä. Jossakin kohtaa jopa raapaisi kenngän syrjä  asfalttia. Ylihärmän liikenneympyrän kautta kohti kaksi ykköstä. Täälläkin tuntui olevan liikennettä vaikka muille jakaa. Sehän ei menoa haitannut. Kasitiellä autoja liikkuin vilkkaasti molempiin suuntiin. Tänään näkyi varmaan ajettua kilometriä kohti eniten moottoripyöriä, mitä olen reissuilla nähnyt. Käsi sai olla jatkuvasti pystyssä. Karhin mutkien kautta kun ajaa kotiin, vaikka takana jo neljäsataa kilometriä, merkitsee se sitä, että reissu on ollut erittäin onnistunut. Illalla piti vielä laittaa F Kasi käyntiin, kun jäi vähän ajo päälle!

Tuttu lenkki tutuissa maisemissa. 18.7.2016

Pitkälle meni tänä vuonna ensimmäinen Gertrusbron visiitti.

Tästä kohti on joskus kevät ajossa otetussa kuvassa jäätä.

Tutun puun hymystä kuvia monelta vuodelta.

Vehmautta riittää tälläkin parkkipaikalla.

F Kasi malttamattomana kokeilemaan Pennäisten mutkia.

Lämmintä alkaa painaa kaakosta Suomeen. Samalla viikonlopun kesteus on muisto vain. Lämmön vastapainona ilma hieman kovahkoa. Mutta aivan loistava ajokeli. Tielle F Kasilla, aikomus Satasella, oli vai onneton saanut etukuminsa vajaaksi.
Karhin mutkien kautta Marinkaisiin, josta Kokkolaan ohi eteläpuolelta. Ennen Kruunupyytä Öijan risteyksestä oikealle, suuntana Öija! Aurinko klimasi hieman puiden välistä kun kallistelin loivia mutkia rauhallista matka vauhtia. Gertrusbrossa pysähdys. Ei ole tänä kesänä vielä tuota tullut tehtyä. Aivan samanlainen kuin jo monta edellistä vuotta, on tämä pysäkki ollut.
Jatkoin kolmen! liikenneympyrän läpi tutulle parkkipaikalle, muutamat kuvat ja kokeilemaan millaiseksi Pännäisten mutkatien pinta on kehittynyt. Salaisena toiveena, että olisi tehty Väliviirretien Kannuksen pään temppu, uusi pinnote. Ei ollut, entinenkin huonompi vuosi vuodelta. Nyt piti mutikitella koska mutkan keskelläkin joutui väistämään monessa kohtaa routavauriota. Kasitielle kuitenkin selvittiin. Kotiin päin suuntasi F Kasi matkan. Jälleen piti ihmetellä pyörän monipuolisuutta, kun vaaditaan tulisuutta sitä löytyy, mutta hetkessä muuttuu mukavaksi matkan taittajaksi. Erinomainen valinta! Kotona olin mukavan, puolitoistasataa kilometriä pitkän lenkin jälkeen puoli yhdeksän aikana.

Klassinen ilta-ajelu.17.7.2016

 Laitetaan tähän poseerauskuva Hondasta. Tuskin Bemarit siitä itseensä ottaa....

 Bemareitten kavereiksi on näköjään valikoitunut noita D hymypyöriä. Tässä klassisessa kuvauspaikassa Ami, Deauville ja F Kasi.

Toholammilla liruteltiin tankkeihin menovettä.

Kalajuhla päivä oli kostean sateinen. Ajokelinä mainio. Kuitenkin pysyttelin koirien kanssa neljänseinän sisällä melkein iltaan asti. Sitten iski ajovimma päälle ideasta Jarin synttäriajo. F Kasi tulille ja Ruotsaloon. Ami oli valmis heti ideaan. Ajelimme Biscopin mutkiin, sieltä Seljesen tielle, pinta tässä tiessä saisi olla hieman parempi, kun mutkat kuitenkin valmiina. Ali-Haapalalla totesimme pysähtyneisyyden jatkuvan. Ei mitään toimintaa. Ami lähti vetämään letkaa, tavoite Toholammin kylmäasemilla tankkaus. Ajelin hiljalleen perään. F Kasi hyrisi tyytyväisenä sileää asfalttia pitkin. Ami olikin jo tankannut kun saavuin paikalle. Pieni hidaste matkalla, kun huomasin Toholammin paloaseman pihalla ison joukon .... poliiseja. Onneksi olin pykältänyt jo pienempiä vaihteita niin paljon, että viidenkymmenen rajoitus meni kuuden seitsemän kympin vauhdissa. Yksitoista litraa valutin Vihannissa tankatun bensan päälle uudelta Seo aemalta. Kirjain asema sai olla jouten, korkeamman hinnan takia. Ami lähti vetämään letkaa Lohtajaa kohti, vaikka aurinko meinasi paistella likaisen visiirin läpi, oli matkassa fiilingin tuntua. Kannuksessa "oikaisin" Asematielle, Ami ajoi suoraa Kajaaitielle, vaikka tuntuu että Asematie oikaisee, se tekee kaikkea muuta, joten Hondan  takavalot olivat jo Vaenmaan kankaan päällä kun tulin Kajaanitielle. Matkan yllätys seurasi, kun käännyin Alaviirrettä kohti.  Kurjassa kunnossa oleva tie oli päällystetty uudelleen. Eikä millään paikkapäällysteellä, vaan koko tien leveydeltä. Kokkolan rajalla vaihtui vanha päällyste, joka onkin säilynyt kohtalaisen hyvänä. Puoli yhdeksän jälkeen olimme juhlapaikalla, ja aloimme juhlia mukavan ajoreissun jälkeen Jaria!

Pyörähettihin Oulussa.11.7.2016

Kaverukset ihmettelee Venäläistä kaksifooninkista kopteria Taukokartanolla.

Tuli puhelu, että  F Kasin starttikatkaisija olisi paikalle panoa vaille. Mukava pointti asiassa, katkaisija olisi Oulussa, jonne saa ajaa moottoripyörällä!
Maanantai-aamuna kymmeneltä tien päällä. Ami tietenkin lähti Deuvillellä kokeilemaan hieman pitäempää siivua. Ensimmäinen etappi Kalajoen Shell. Josta ilman mitään manöövereitä jatkoimme Tupoksen abc,lle. Ami ajoi noin kilometrin verran edellä koko matkan. Abc,llä visiirin pesu. Siirtymän Emc,n huoltoon teimme F Kasin johtamana. Pyörä huoltoon, katselemaan heräte ostoksia. Kertyikin Amille kännykän pidin ja kauluri. Itse ostin syksyä varten kypärään uuden visiirin sekä pinlocin. F Kasille uuden ilmanputsarin. Pyörä olikin jo valmiina uusine katkaisijoineen. Tielle taas. Moottoritiellä pientä männännostoa. Hyvin se kävi Deuvilleltäkin. Taukokartanolla söimme kunnon aterian ja kahvit päälle. Raahesta koukkasimme Vihannin tielle. Vähän matkaa ajeltua vaihdoimme pyöriä. Lepposasti Honka kuljetti taas. Ennen Vihantia vaihto takaisin. Vihannissa tankkasin. Oulainen ja Ylivieska ohitettiin lennossa. Ylivieskasta Niemelänkylän kautta isolle tielle, jota pitkin Kalajoelle. Ilma oli melkein helteistä. Oli mukava taas nähdä valopiste takana.
Kotona ennen viittä. Pyörät olivat vain hieman kuumissaan, hienosti pelasi Deauville. Samoin F Kasi!

Honda päivitystä. 8.7.2016

 Tyytyväinen omistaja ja Deauville -02

 Koko suku syynäämässä!

Tarkasti kun katsoo, näkee aloituskilometrit. Pätee myös ensimmäiseen öljyn- ja putsarin vaihtoon.

Honda tuli sukuun! 1.7.2016

 Raaheen tuli Oulun ukko vastaan Deuvillellä.

 Näistä sisäänajo kilometreistä on hyvä lähteä taittamaan taivalta.

 Melkein Satasen punainen.

Hyvin herrasmiehen oloinen on Deuville.

Vielä seitsemänkymmentä luvulla tämä ei olisi onnistunut.  Honda Kinnusten sukuun. Mutta nyt on ko. merkki päässyt pannasta jo aikoja sitten. Laatu on erinomaista ja muutkin ominaisuudet huippua. Deauville on kevyt katettu matkapyörä V kaksi moottorilla. Kardaaniveto, sekä mukavan matala. Ami sai tiedon tällaisesta helmestä eilen, pitihän siitä kauppoja lähteä hieromaan. Ami meni Nissanilla, joka jäi sille tielle, tuli Volkkarilla, minä sain kunnian ajaa Deuvillen kotiin. Satoi lämmintä vettä melkein koko matkan. Huonommalla pyörällä olisi voinut olla jopa tympeä ajella kasitien vesisuihkuissa. Ei Hondalla. Oli todella positiivinen kokemus. Siinä Amille mukava matkapyörä.