Pientä Tapanimyrskyä. 26.12.2015

Pitkänpauhan mökin nurkalta kahenmaisa Tapanin päivänä.

Se on ottanut tavaksi liikutella vettä Tapaninpäivänä aina muutaman vuoden välein. Kovasti luode nytkin ploosasi. Korkealla ollut vesi on alkanut laskea, kun lounaistuuli on kääntynyt lännen kautta luoteelle.

Voisiko paremmin viettää...26.12.2015

Tässä näkyy määränpää ja aihe!

Anssu keksi loistavan idean elokuun toiseksi viimeiselle viikonlopulle, ripeänä miehenä laittoi idean jo hyvään vauhtiin. Tiedossa mahtavaa ajoa  Ducatilla ja Satasella, tai F Kasilla. Kylläpäs fiilinki nousi!

Aaton-aaton käynnistys toi joulutunnelman. 23.12.2015

 Satanen höyrää, F Kasi jytisee.

 Kirkkaat valot tuovat tunnelmaa.

 Kukaan ei ole ajanut syksyn jälkeen Satasella....

 Eikä F Kasilla, turvallinen paikka on vanha navetta!

 Kuvassa sekavan näköinen varasto, mutta kovan siivoamisen seurauksena alkaa paikat kohta kiiltää!

Puolituntia tämän kuvanoton jälkeen, alkoi päivä pidentyä. Jos se lasketaan siitä, kun aurinko on "korkeimmillaan" horisontista.

Vähän plussan puolella lämpö, joulun aaton-aatto, nyt pitää laittaa pyörät käyntiin. Navetan hämärässä starttasin molemmat tekemään joulutunnelmaa, tämähän vastasi fiilingissä melkein keväistä ajelua. Kyllä oli musiikkia taas korville Satasen suhina ja F Kasin jytke.
Alimmaisessa kuvassa 22.12 on päivä kääntymässä pitempään suuntaan, siis siihen oikeaan suuntaan. Nyt vain odotellaan.

Kaksipäivää kaamoksen loppuun. 20.12.2015

 Commeri viettää rauhallisia eläkepäiviä metsän siimeksessä.

Tummukin vartio sitä vähän aikaa.

Nyt on useaan otteeseen toistettu, että juhannuksena oli kylmenmpi kuin tämän joulun alla. Tottahan se. Leppoisassa säässä haeskelimme Tummun kanssa joulukuusta, hanget eivät haitanneet kulkua, puut näyttivät tavallista vihreimmiltä. Talvi antaa vieläkin odottaa itseään. Huomenna voisi painella pyörien starttinappuloita!

Lunta joulukuun neljäntenä. 4.12.2015

 Kuusiaita kerää lunta.

 Voi olla, että keräävät sähkölinjojenkin lähettyvillä, myös koivut!

 Jouluvalot ovat nyt jouluvalojen näköisiä.

Miten käy, kun ennustusten mukaan ensiviikolla tulee vettä, tuleeko katolle kertynyt lumi suoraan lamppujen päälle?

Tässä tällainen sääpäivitys, ilmat vaihtelevat kurakeleistä lumikeleihin. Mutta uusi ajokausi lähestyy vääjäämättä. Äkkiä laskettuna 116 aamua!

Arvata saattoi. 27.11.2015

Ei lumi kauaa maassa viihtynyt, lämpöaalto ja vesisade pyyhkäisi lumet osan taivaan tuuliin, osan maan uumeniin. Vaikka nyt on vähän pimeää, on tämä paljon mukavampaa, kuin sotkea lumen kanssa. Tässähän vaikka pyörillä tien päälle. Viidestä kahdeksaan astetta lämmintä!

Kyllä se on uskottava. 23.11.2015

Näkymä vintin ikkunasta toissaöisen lumimyräkän jälkeen. Nytkin seitsemän astetta pakasta, vaikka luvataan huomiselle ja loppuviikolle lauhtuvaa. Saapi nähdä?

Tässä noin viikkoa myöhemmin otettu kuva. Montakohan muutosta tapahtuu ennen kevättä?

Tänään se tapahtui! 21.11.2015

Lumi tuli rytinällä maahan, tai siellä missä se katkoi puita ja oksia. Maahan sitä kertyi 15_20 senttiä. Pakastakin on nelisen astetta, ettei mistään räntäsateesta kyse.

Vuoden turhin kuukausi alkoi fiilingillä!. 1.11.2015

 Siihen on jätetty pyörän tultava aukko.

 Ohtakarissa oli aurinko jo matalalla.

 Antoi terävää, mutta tilanteeseen sopivaa valoa.

 Tämä puoli oli miltei tyyni. Kalsossa päin vaahtopäitä.

Matalalla on jo aurinko, pyörän kellon, joka aina kesäajassa mukaan 16.30 talviaika tuntia aikaisempi.

Edellisessä blogissa oli otsikkokin sitä luokkaa, ettei ajamaan enää. Mutta pitihän sitä marraskuun puolella kokeilla miltä se tuntuu. Hyvältä tuntui. Lämpöä lähes kymmenen astetta, tuuli tuli tasaisen kovaa, mutta oli leppoisaa. Tavalliset ajovarusteet päälle, F Kasi oli tyrkyllä, joten vedin pois sokkeloita polkua koneiden labyrintista.  Tankille ajelin, olihan täytetty sekin fraasi, ettei tyhjällä tankilla talvea oteta vastaan. Tiedä häntä, onko mitään virkaa? Päätin käydä Ohtakarissa vajentamassa hieman piripintaan tullutta tankkia. Siellä tuuli vielä pajon enemmän kuin maalla, mutta kun suunta maalta, ei meri käynyt mitenkään erikoisesti. Takaisin ajellessa mietein reittiä, aurikon oli pahimmoitten matalalla. Kasitielle tulin, käännyin Kokkolaa kohti. Mutta eihän sitä vielä kotiin. Marinkaisten kautta vanhalle tielle, mukavaa matkavauhtia Karhin mutkat. Hieman hillitsi lisää tien vieressä norkoilevat hirvenpyytäjät. Syksystä huolimatta tunnelma oli mahtava, mitä jos tämä oliis tapahtunut keväällä! Marraskuussa en ole ajanut sitten Suzukin ensimmäisen vuoden. Silloin ajokausi jatkui tammikuun yhdeksänteentoista päivään! Ehkä senkin takia, että Suzuki oli ainoa kunnon kulkuneuvo. Ajellessa tätä reissua kypsyi mielessä pieni lupaus pyörille. Ensi ajokautena niiden kuorma on  F Kasin tankillisen verran kevyempi!

Tämävuosi nipussa. 26.10.2015

 Vuoden 2015 pohjoisimpia kohtia, Pykeijan ravustuskylä Norjassa. Tie kaartui vielä tästäkin pohjoisemmaksi, kunnes Siktakurrassa suuntasi etelää kohti.

 Itäisin paikka Neidenin koskella Norjassa.

 Eteläisin paikka Joutsa.

Vähän lännemmässäkin kuin Lohtaja.Pietarsaaresta  etelään. Voi olla että Nyykaapissa kävimme Oton kanssa  lännempänä. Tämä kuva toissavuodelta.

Näin se on nähtävä, että   rikkonainen ajokausi on  lopussa, pyörät vakituisesti navetan suojassa. Ei paha, viime vuonna laittelin jo kuukautta ennen talviteloille. Pientä on ollut pyöritys. Vajaa kuukauden Usan reissu rikkoi aika lailla ajorytmiä, ilmatkaan eivät aivan suosiollisa olleet alkukesästä. F Kasi enimmäkeen liikenteessä, Satasen Delvacilla parannut starttivika piti sen rokuulissa syksyyn asti. Mutta nyt molemmat odottavat malttamattomina muutaman kuukauden kuluttua alkavaa uutta ajokautta. Kilometrejä F Kasi nieli 6004 km. Satanen 969 km. Näin ajateltuna ajamattomat kilometrit ovat vasta edessäpäin. Toki ajetutkin antavat mukavia muistoja. Kaksi pientä reissua teimme, Norjaan kesäkuussa ja Keski-Suomeen elokuussa. Tuunaamista en tiedä kummassakaan pyörässä olevan, jos ei sitten pleksejä ala taasen kokeilemaan?. Toivottavasti meri jäätyy ensi talvena, tietää paljon lämpimämpää kevättä kun jos sulana koko talven.

Pyörien pesu 24.10.2015

 Pyörät kuivauskäynnillä.

 Komeat valot molemmissa.

 Varmuuden vuoksi vielä loppulukemat

Molemmista pyöristä.

Viime yönäkin kävi jo pakkasen puolella, huoli painepesurin ja vesijohtojen jäätymisestä sai niin paljon valtaa, että päätin vihdoin pestä pyörät talviteloja varten. Sen jälkeen vesihuollon purkaminen talven ajaksi. Lämmitys ja kuivauskäytön aikana otin vielä muutamat kuvat.
Mutta mistä sen tietää, vaikka vielä jommalla kummalla tulisi ajeltuakin, jos ilmoja piisaa? Sitten vain kostealla rätillä pesuhommiin.
Ei tullut sunnuntaista ajoilmaa. Jos keväällä tällainen sää, niin vauhdilla baanalle. Nyt syksyllä ei motivaatio siihen riittävä. Vaikka tulihan sitä trampattua tuvassa mittarilta ulkoportaille, jos sittenkin. Yksi kielteinen pointti. Rapakkoinen Sainsalontie, olisi mennyt hyvät pesut hukkaan. Mittareista puheenollen, Satasen mittareiden luettavuus on niin hyvä, ettei varsan monitoiminäytöt siihen kykene.

Toimisikohan tämä nosto, ajelu yhdeksän vuoden takaa.

https://www.youtube.com/watch?v=W_4vpbYp4FM

Syntymäpäivä ajelu kolmen päivän viiveellä. 17.10.2015

 Satanen tankilla.

 Huono kuva hyvästä pyörästä.

 Oli pakko pysähtyä, tallentamaan tämä näkymä.

 Tässä Satanen virallisella syntymäpäivä poseerauspaikalla.

Kaksituhatta kahdeksan otettu kuva.


Kaksituhatta kolmetoista otin tämän kuvan.  Huom. katteet ovat jo pois.

 Joko nämä lukemat enteilevät ajokauden loppua?

Tai sitten eivät?

Tasan yhdeksän vuotta sitten teimme tai Muukinon porukka teki ajovideon Satasesta ja Mz,istä. Siinä vilahti myös Vilho Satasen kyytillä.  Video on hyvä, muistoja herättävä. Oksasen pojat olivat hurjalla päällä kameroiden k anssa, jälkeenpäin oikein hirvittää.
Satasen syntymäpäivä on neljästoista lokuuta 2017. Silloin se kotiutui Perkkiöön, silloin pysähdyin  Riipan kankaalla, päivä oli viidestoita päivä. Sen jälkeen olen muutaman kuvan ottanut samalla paikalla, aina neljästoista päivä lokakuuta. Kaikkina vuosina ei ajokausi ole yltänyt siihen asti.
Tänä vuonna kylmähkön kesän jälkeen on syksy suosinut ajamista, vaikka syksyn ajot ovat aina fiilingiltään jäljessä kevään ajoista, ei niitä malta jättää tekemättä. Tänään päätin viedä Satasen poseerauspaikalle. Ilmakin suosi aietta.  Lämpöä yli kymmenen, leppeä, mutta voimakas tuuli. Tankin kautta piti kurvailla, olihan tripissä jo yli kolmesataa kilometriä, kuitenkin ihmettelin, että tankki niin tyhjä, veti yli kahdeksantoista litraa? Käänsin kasitielle, ja pieni häiritsevä nykäisy, aina silloin tällöin. Mutta tasaista oli meno, Nykäisytkin loppuivat, tuntui että pyörä tiesi päivän tärkeyden. Olihan se yhdeksän vuotta sitten ollut filmitähti ja tehtiin muutakin historiaa. Vilho kiipesi omien sanojensa mukaan ensimmäisen kerran elämässään moottoripyörän kyytille. Mies joka ajoi Jawalla lähes satatuhatta kilometriä ei ollut koskaan takapenkillä! Minä kyllä Vilhon kyytillä lukemattomia kertoja, jopa Suzukilla olimme niin liikenteessä. Nostalgisissa muistoissa ajoin Kannusta kohti, Tuli tunne, että kaikki on kohdallaan, tästä ei tarvitse lähteä mihinkaan, vain moottoripyörällä ajanut tietää mitä tarkoitan. Pysähdyin, halusin tallentaa tutun näkymän, mikä edessäni on näiden tunnelmien tulkkina.  Riipan kankaalla otin kuvat, kurvasin jopa kohtalokkaan pysäkin kautta. Pari kertaa pieni nykäisy kotimatkalla. Aloin miettiä miksi? Viimeksi kun teki tämän, oli vuoto konrollinippojen korkeissa. Nyt ei. Mutta, mutta. Satanen oli ruiskuttanut bensaletkun irtoamisen seurauksena bensat letkusta tyhjäksi useita kertoja, kun yritin nilkuttaa kotiin Sivukarin tienhaarasta.  Kotona otin akunkengän irti, jätin virran päälle,
F Kasi oli odottavan näköisenä. Kaksipyttyinen käyntiin, uusi fiilinki nousi heti. Karihin mutkat kallistelin. Satasen akunkenkä kiinni, käyntiin sekä tielle! Sama reitti kuin F Kasilla. Toki se että ruiskun ohjelma haki koko ajan mistä on kysymys vaikutti näköjään myös normaaliin käyntiin, yksi vaikutus selvisi jo tankilla, ruisku yritti syöttää liikaa bensaa, "kun letku irti".  Pitihän sitä antaa männännusua kun Satanen sitä vaati, toki hilliten nopeutta, mutta onhan pyörässä vaihteet. Ihme moottori tuo Satasen on! Oli mahtava ajaa pyörä F Kasin kanssa lomittain navetan keskikäytävälle. Jos talvi tulee, ne ovat odottamassa, mutta pesun ehdin kyllä vielä ennen kylmenemistä tehdä molemmille,  eikä ole kirkossa kuulutettu, vaikka ajelisin vielä monta kertaa molemmilla tänä vuonna!

Syysajelukin voi olla mukavaa. 11.10.2015

Syksyinen mutta ajankohtaan nähden lämmin ilma.

Autumn leaves.

Isolla Harjulla F Kasista poseerauskuva. Aurinko jo niin matalalla, ettei kuvaajan varjoa saanut  eliminoitua.

Tässä Peitson ja Kälviän väliseltä harjulta.

Ylivieska-Eskola  tieltä Rautioon menevän tien pinta on ollut parivuotta loistavassa kunnossa, hiekka- harjulle tehty tie kestää hyvänä kauan päälystämisen jälkeen.

Tasan ei käy onnen lahjat. Torvenkylältä kasitielle menevä tie on päinvastainen esimerkki edellisestä.

Tässä kypärävarustus, jonne syksyn viimat ei yllä. Päänsuojus ja kauluri täydentävät Schuberth,in täydellistä tiiviyttä.

Pyörät käynnissä kuvausta varten. Tästä ne lähtevät pesuun, jos kelejä, niin ajoonkin vielä tänä syksynä.

Sama tuttu paikka kuin viimetalvenakin.

Viikolla olleet kymmenenasteen pakkaset veivät uskon, että vielä ajamaan pääsisi. Mutta näin vain kävi. Lähes kymmenen lämpöä, sekä mukavan tuntuinen ilma muutenkin antoivat siihen mahdollisuuden. F Kasi oli jälleen lähempänä ovea. Sen kraappasin mukaan, tai paremminkin, se kraappasi minut. Kirkon kautta Karhin mutkiin, Peitson kautta Kälviälle. Mitään reittisuunnitelmaa ei ollut. Ajo tuntui  mukavalta, vaikka olisi ajanut kilometrin suoraa edestakaisin.  Ei kuitenkaan aivan tällaista, Kannuksen kautta Eskolaan, sieltä Rautioon johtavalle tielle. Erikoismaininta Schuberth,in tiiviydestä, päänsuojus, kauluri ovat kova yhdistelmä. Välillä joutui jopa raottamaan visiiriä, kun meinasi tulla kuuma kypärän sisällä.  Pahkalasta erehdyin Torvenkylän tielle, surkeassa kunnossa aina vain. Kasitie tuntui peilisileältä sen jälkeen. Näin syksyllä vastaa yksi itikka visiirissä yhden moottoripyörän näkemistä reissulla, niin kävi nytkin. Itikka tuli Eskolassa, moottoripyrä ajeli kasitiellä, kun sille käänsin.  En viitsinyt ohittaa pienikuutioista pyörää. Joka tähän aikaan on pyörällä liikenteessä ansaitseen sellaisen kunnioituksen,  kun nopeuskin oli aivan sopivaa, ajelin perässä. Tuo itikkateoria pitää kesälläkin, kuka niitä laskemaan, kumpiakaan parhaimpana sesonkina.
Kotona laiton Satasenkin käyntiin, oli mukava saada kuvat käynnissä olevista pyöristä.
Kaikki loppuu aikanaan, nyt en tarkoita ajoja, vaan minun ja viisitoista vuotta palvelleen Sinisalon ajopuvun yhteistä matkaa. Hyvin palvellut puku pääsee huilaamaan, edessä ostosreissu Kokkolaan. Mutta tämän vuoden ajot ajan vanha palvelija päällä.

Enteileekö kuvat talventuloa? 5.10.2015

 Tähän ei edes Valio pystynyt, taisi olla Kocums tai Ponsse.

 Keväällä oli F Kasi merenrannassa.

Syksyllä Satanen Lestijoen sillalla.

Nyt tuntuu, että pohjoisen ploosaus käy lämmön päälle, povaavat niin viileää, että pyörät saavat pitää rokulia. Eri asia, onko pitkä tai lyhyt rokuuli?

Ei malta lopettaa ajamista tälle syksylle! 3.10.2015

Kallio kurvaa tottisosuutta.

Olen ajellut tänä syksynä pieniä lenkkejä useita, kaikkia niitä ei täällä näy. Pyöränä  viime aikoina Satanen.
Lauantai puhalteli vielä Valion jälkipuhureja, lämpötila noin kymmenen astetta. Koleahko oli ilman laatu. Kuienkin ajamaan piti päästä. Jos kylmältä kykenen, voin piipahtaa Kalajoen koirakisoissa. Nyt oli jälleen F Kasi vuorossa. Tankin kautta kasitielle. Suunnittelin ajavani niin pitkästi, kuin kohtuullisesti tarkenee. Kilometrit alkoivat tuntua aina vain mukavimmilta taittaa. Ei häirinnyt käynnissä oleva hirvenpyyntikään. Torvenkylän risteyksessä tiesin jo, Kalajoki olisi voitettu kanta. Katselin kun koirat tottelivat vaihtelevalla menestyksellä ohjaajiaan. F Kasi kyllä totteli ohjaajaansa kun käänsin paluumatkalle. Meno oli riemukasta, ei kylmästä tietoakaan, pyörä paukutti nautittavasti eteenpäin. Autot olivat  perä-edellä vastaantulijoita. Kuitenkin vauhti pysyi sallituissa rajoissa. Ajelin suoraan Pahojen kentälle, jossa tottistreenit. Kotiin jopa viivytellen noin neljän aikana. Jos ei puukkoja ja puhtareita ala tulla taivaalta, ajot jatkuu.....