Jotenki se Kortjärvelle jäänyt mönkö pääsi vaikuttamaan ettei Satanen ole startannut, vaikka ilmat hyvin suotuisat. Ollu vähän vetämätön fiilinki, ajoja kohtaan. Nyt ei saa sotkea tätä viimevuosien ajamattomuuteen sormia on välillä syyhynny ankarastikin.
Viime pyhänä päätin suorittaa kunnon ajosuorituksen, kun kaikki merkit viittasivat, että nyt on otollinen ajankohta. Lämpöä mukavasti, kuitenkin taivas pilvessä. Kalajokea kohti suhisi Satanen. Tuntui, että vanha herra haluaa näyttää ettei tässä Ducatit silmille hypi. Mehtäkylän kautta ajelin pienessä aamusumussa mukavasti kaartelevaa tietä. Nyt ei ollut mököä takapenkillä, mutta kauhistus.. Se oli hiipinyt kypärän sisään, eikä tämä sille riittänyt, piti päästä ajurin pään sisään. Todella sitkeä otus. Ei auttanut, vaikka lankaa pitkin vipeltänyt orava yritti piristää aamua, pään kivistys vain paheni. Näin en tätä suunnitellut! Alavieskassa annoin periksi, ja käännyin rannikkoa kohti. Niin oli mönkö ovela, että sekoitti manaus yritykseni heti alkuun, ei auttanut edes Turulla uhkaaminen. Toivorikkaana aloittamani ajelu päättyi jo runsaan sadan kilometrin jälkeen. Pari kolme päivää mönkö yritti häiritä normaalia elon rytmiä, kadoten sitten niin kuin oli tullutkin, salamyhkäisesti.
Seuraavaan ajoon laitan päänsuojuksen kypärän alle, suojus on tehty coretexistä, sehän estää kaiken ulkopuolelta tulevan, mutta päästää sisäpuolella olevat, myös mönköt taivaan tuuliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti