Ratjussa hehkutettiin Kalajoella olevan kova salamasota ja vesisade. Ksatanen joutilaana elosuojassa, eikä minullakaan mitään pientä ajelua vastaan. Kylänrajalla näyttikin lupaavalta, tummia pilviä edessäpäin. Hurjassa myötäisessä kiidimme Ksatasen kera Kalajokea kohti, johon runsaan kymmenen kilometrin jälkeen saavuimmekin. Ei salaman salamaa, pilvet alkoivat kuivua kokoon, Hiekkasärkillä tavallinen loma meinki menossa. Ksatanen tykkää vastatuulesta, tämä on huomattu jo aiemminkin, kulku on vakaata, voimaakin riittää. Kotiin hipseimme kuivana kuin korput. Se siitä sateen etsimisestä.
Annas olla siinä seitsemän maissa alkoi kerääntyä todella mustia pilviä taivaanrannalle, näistä ratju ei kertonut mitään, joten oma apu paras apu. Ksatanen tielle äkkiä. Kasitiellä piti heti pysähtyä kuvailemaan, Isollanevalla toisen kerran. Nyt oli reitin valinnan aika. Ehkä Ohtakarin suunta. Kirkolla oli jalkapallo ottelu menossa, ilma pimeni nopeasti, otin muutamat kuvat. Synkät pilvet söivät valon kameran linsiltä tyysti eikä kuvista meinannut tulla tolkkua. Ensimmäiset pisarat visiiriin. Ajelin Ohtakaria kohti, Grammo ja Tarja pyöräilivät pyörätietä vastaan. Lätin kohdalla alkoi sade. Käännyin takaisin Lokaniitun risteyksessä, olin löytänyt sateen. Kivimäkeen olivat jo pyöräilijät ehtineet kun tavoitin heidät, mikäs leppoissassa ilmassa kastua! Sade jäi kuitenkin taakse, kasitie kuiva. Ajelin Marinkaisiin, sieltä vanhaa tietä takaisin. Asfaltti maakarit paikkailivat tietä vaikka sadetta ripsotteli. Mutta kuuman öljysoran ja sateen yhteinen tuoksu on mukavan kesäinen yllättäin! Nyt paikkauksessa oli jotain rotia, harja-auto tasoitti ettei jäänyt surkeisiin kasoihin kuten parit edelliset yritykset. Koivistonperäntietä ajelin takaisin, sade taisi jäädä vanhan tien merenpuolelle, mitä vähän paikkaajien päälle ripotteli. Löytyihän se sadekin, mutta vaati kaksi reissua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti