Se sitten talvella harmittaa kun ei tullut silloinkaan lähdettyä. Ens talvi meneekin todella harmittavissa merkeissä. Näin nyt, kai tälläkin jokin tarkoitus. (ajattelis fatalisti) Siinäpä ajattelee, harmitellaan sitten kunnolla. Hirvittävä myrskynrytäkkä päällä, ainakin säätieteilijöiden mukaan, sekaan vaan Ksatasella.
Taisin ajaa koko matkan siinä kuuluisassa myrskyn silmässä, kun rytäkästä ei tietoakaan.
Kun ajelin Kälviää kohti, mietein mitä tähän ajokeliin ja tunnelmaan pitäisi lisätä, että paranisi, en löytänyt yhtään asiaa. Norpanjärvellä tämän kesän ensimmäistä kertaa, mutta järvi oli jotenkin väritön ja nuutunut, hoippuiko lämpöhalvauksen partaalla, vai onko rehevöityminen taas alkanut?
Kannukseen johtava tiekin tuntui pahan kuoppaiselta, näin johdannaisvaikutukset manipuloi mieltä. Ennen Kannusta unohdin Norpan nuutumisen, ajamiseen tuli meininkiä. Toholammin suuntaan haukkasi Ksatanen mieluusti, vaikka ylämäki. Abc,n kylmälle kurvasin tankkaamaan, samat aikeet olivat vastakkaiselta suunnalta saapuvalla boxeribemarilla. Kun suunnittelin tankinkorkin aukaisemista, rämähti tankkien toisella puolella ikävän kuuloisesti, ja boxeri nojasi abc,n kiillotettuja bensapumppuja vasten. Varmaan sokoksen vastaava mielissään kun olisi todennut, että kuski on välissä pehmusteena. Ensin tuli mieleen kaivaa kamera takalaukusta, mutta olisihan se ollut vähän törkeää? Vipusimme kolmattasataa kiloa painavan ajokin pystyyn, eikä pikatarkastelu paljastanut kummempia vaurioita tankeissa, eikä bemarissa. Kuski ei omiaan edes esitellyt. Pitkänlinjan matkaajaksi paljastui Etelä-Pohjalainen.
Sieviin käännyin kuumassa helteisessä ilmassa, aurinko helotti kirkkaalta taivaalta, katteen alla oleva lämpömittari näytti jo yli kolmenkympin lukemia. Ennen Nivalaa vähensin loputkin mahdolliset vaatteet ajotakin alta. Ei huomattavaa vaikutusta. Kuoppasillalta muutama kuva. Haapavedellä ei ole tullut käytyä pariin vuoteen, sehän piti korjata nyt. Vaikka oli kuuma, ajo maistui, epäilys etteikö maistuisi vastaisuudessakin valui olemattomiin fiilingin noustessa. Haapavedeltä Ylivieskaan, se on aina jouvukas tie! Ylivieskasta ajelin Kokkolantietä Raution risteykseen "Laverda" tietä joka on Keski-Pohjanmaan parhaalla pinnalla Rautioon. Koko kylä kylpi helteessä, ihmiset venyivät pihoilla, muutama urhea jopa ajelin polkupyörällä! Himangan kautta kasitielle, nyt näkyi pilviäkin taivaalla, aprikoin josko vielä lenkin tekisi johonkin suuntaa sateen toivossa. No kotiin kääntyi Ksatanan vanhasta muistista. Kannatti ajella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti