Toinen kerta toden sanoo

 Ensimmmäinen kuva kylänrajalta, tämä vaikutti vielä lupaavalta.

 Kymmenenkilometriä myöhemmin alkoi vähän epäilyttää.

 Lämpöä  riitti, ja tuulta takaa.

 Taasen kymmenen kilsaa purjehdittu laitamyötäisessä.

 Ei salamoita, ei sadetta, vaan kesäisen leppoisaa Kalajokea.

 Olisivatko sittenkin koukanneet seläntaakse, pilvet?

 Parian tuntia myöhemmin: Ei kannata lähteä merta edemmäksi kalaan.

 Isonevan tanhuan päällä lupaavia pilvimuodostelmia.

 En uskonut, että juuri kuvanotto hetkellä salama... mutta jos sittenkin?

 Niin paljon pimeni, että potkupalloilijoista melkein zombeja.

Mikähän kuva tämä on, Ksatanen kai vaati oman osansa.

Ratjussa hehkutettiin Kalajoella olevan kova salamasota ja vesisade. Ksatanen joutilaana elosuojassa, eikä minullakaan mitään pientä ajelua vastaan. Kylänrajalla näyttikin lupaavalta, tummia pilviä edessäpäin. Hurjassa myötäisessä kiidimme Ksatasen kera Kalajokea kohti, johon runsaan kymmenen kilometrin jälkeen saavuimmekin. Ei salaman salamaa, pilvet alkoivat kuivua kokoon, Hiekkasärkillä tavallinen loma meinki menossa. Ksatanen tykkää vastatuulesta, tämä on huomattu jo aiemminkin, kulku on vakaata, voimaakin riittää. Kotiin hipseimme  kuivana kuin korput. Se siitä sateen etsimisestä.
Annas olla siinä seitsemän maissa alkoi kerääntyä todella mustia pilviä taivaanrannalle, näistä ratju ei kertonut mitään, joten oma apu paras apu. Ksatanen tielle äkkiä. Kasitiellä piti heti pysähtyä kuvailemaan, Isollanevalla toisen kerran. Nyt oli reitin valinnan aika. Ehkä Ohtakarin suunta. Kirkolla oli jalkapallo ottelu menossa, ilma pimeni nopeasti, otin muutamat kuvat. Synkät pilvet söivät valon kameran linsiltä tyysti eikä kuvista meinannut tulla tolkkua. Ensimmäiset pisarat visiiriin. Ajelin Ohtakaria kohti, Grammo ja Tarja pyöräilivät pyörätietä vastaan. Lätin kohdalla alkoi sade. Käännyin takaisin Lokaniitun risteyksessä, olin löytänyt sateen. Kivimäkeen olivat jo pyöräilijät ehtineet kun tavoitin heidät, mikäs leppoissassa ilmassa kastua! Sade jäi kuitenkin taakse, kasitie kuiva. Ajelin Marinkaisiin, sieltä vanhaa tietä takaisin. Asfaltti maakarit paikkailivat tietä vaikka sadetta ripsotteli. Mutta kuuman öljysoran ja sateen yhteinen tuoksu on mukavan kesäinen yllättäin! Nyt paikkauksessa oli jotain rotia, harja-auto tasoitti  ettei jäänyt surkeisiin kasoihin kuten parit edelliset yritykset. Koivistonperäntietä ajelin takaisin, sade taisi jäädä vanhan tien merenpuolelle, mitä vähän paikkaajien päälle ripotteli. Löytyihän se sadekin, mutta vaati kaksi reissua.

Ei lämmin luita rikoi, jos pysyy pystyssä.

 Alkuun pieni tietokisa. Missä päin maailmaa tällainen ulappa?

 Norppa vähän oudon näköinen.

 Tässä piilottelee Ksatasen takana.

 Jo toiset rättisulkeiset tällä jotoksella.

 Mahtaa ketuttaa, kun joutuu odottamaan ja koukkaamaan?

 On katteen alla lämmin...

 Haapavedelle 23 km. Ei paha.

 Parempi olla kommentoimatta!

 Hui kauhistus!

Matkan kulminaatio, Haapavesi City.

Se sitten talvella harmittaa kun ei tullut silloinkaan lähdettyä. Ens talvi meneekin todella harmittavissa merkeissä.  Näin nyt, kai tälläkin jokin tarkoitus. (ajattelis fatalisti) Siinäpä ajattelee, harmitellaan sitten kunnolla. Hirvittävä myrskynrytäkkä päällä, ainakin säätieteilijöiden mukaan, sekaan vaan Ksatasella.
Taisin ajaa koko matkan siinä kuuluisassa myrskyn silmässä, kun rytäkästä ei tietoakaan.
  Kun ajelin Kälviää kohti, mietein mitä tähän ajokeliin ja tunnelmaan pitäisi lisätä, että paranisi, en löytänyt yhtään asiaa. Norpanjärvellä tämän kesän ensimmäistä kertaa,  mutta järvi oli jotenkin väritön ja nuutunut, hoippuiko lämpöhalvauksen partaalla, vai onko rehevöityminen taas alkanut?
Kannukseen johtava tiekin tuntui pahan kuoppaiselta, näin johdannaisvaikutukset manipuloi mieltä. Ennen Kannusta unohdin Norpan nuutumisen, ajamiseen tuli meininkiä. Toholammin suuntaan haukkasi Ksatanen mieluusti, vaikka ylämäki. Abc,n kylmälle kurvasin tankkaamaan, samat aikeet olivat vastakkaiselta suunnalta saapuvalla boxeribemarilla. Kun suunnittelin tankinkorkin aukaisemista, rämähti tankkien toisella puolella ikävän kuuloisesti, ja boxeri nojasi abc,n kiillotettuja bensapumppuja vasten. Varmaan sokoksen vastaava mielissään kun olisi todennut, että kuski on välissä pehmusteena. Ensin tuli mieleen kaivaa kamera takalaukusta, mutta olisihan se ollut vähän törkeää? Vipusimme kolmattasataa kiloa painavan ajokin pystyyn, eikä pikatarkastelu paljastanut kummempia vaurioita tankeissa, eikä bemarissa. Kuski ei omiaan edes esitellyt. Pitkänlinjan matkaajaksi paljastui Etelä-Pohjalainen.
Sieviin käännyin kuumassa helteisessä ilmassa, aurinko helotti kirkkaalta taivaalta,  katteen alla oleva lämpömittari näytti jo yli kolmenkympin lukemia. Ennen Nivalaa vähensin loputkin mahdolliset vaatteet ajotakin alta. Ei huomattavaa vaikutusta. Kuoppasillalta muutama kuva. Haapavedellä ei ole tullut käytyä pariin vuoteen, sehän piti korjata nyt.  Vaikka oli kuuma, ajo maistui, epäilys etteikö maistuisi vastaisuudessakin valui olemattomiin fiilingin noustessa. Haapavedeltä Ylivieskaan, se on aina jouvukas tie! Ylivieskasta ajelin Kokkolantietä Raution risteykseen "Laverda" tietä joka on Keski-Pohjanmaan parhaalla pinnalla Rautioon. Koko kylä kylpi helteessä, ihmiset venyivät pihoilla, muutama urhea jopa ajelin polkupyörällä! Himangan kautta kasitielle, nyt näkyi pilviäkin taivaalla, aprikoin josko vielä lenkin tekisi johonkin suuntaa sateen toivossa. No kotiin kääntyi Ksatanan vanhasta muistista.  Kannatti ajella!

Tie oli märkää ja ilma lämmin.

 Tällainen joutava kuva ensimmäiseksi lentokentältä.

 Kuivaks on menny Ruunupyyläisten uima-allas.

 Pastorinmäki on ennallaan, kaikki hyvin.

 Joku ajaa moottoripyörällä pyhänä, joku tekee puita, lapituiko kolisi tuolla kasojen takana.

 Kyrönjoki vaatimattomassa vedessä.

 Tästä ei parkkipaikka parane. Kuortane Lapuan välillä, Tiistejoella.

 "Kesän" ensimmäinen vaatesulkeinen Evijärvellä.

 Jos joku hölmöä, niin tuo. Yksi viiru lisää olisi koko tie päälystetty.

Hiekkasärkilllä ihimiset näköjään asuntovaunujen sisällä, muuten hiljaista kuin hauasa.

Motto: "Parempi ajaa itse, kuin katsella toisten ajoa". (rr-viikonloppu Kemoralla). 
Kaksi tomaattia, puolipullollista kahvia, siinä oivat eväät pyhän retkelle. Muitakin eväitä, ilma ensimmäistä kertaa tänä talvena kostean lämmintä ajoilmaa. 
Nyt oli päästävä tien päälle, aikaisin. Kello seitsemältä suhahdimme kasitielle, suunta etelä. Sokojan kautta kiertelin tuttuja teitä, pysähdys tutulla pysähdyspaikalla, parit kuvat ja tielle. 
Kaartelun jälkeen kasitelle tupsahdimme Kruunupyyn eteläpäässä, kostea tie, happipitoinen lämmin ilma antoivat Ksataselle mainion mahdollisuuden  siirtyä ensin Jeppon tienhaaraan, siitä Jeppoon jossa ylitimme Lapuanjoen, joku karttafriikki arvaa jo että pastorimäki olisi seuraava pysähdyspaikka.  Pysähtyneisyyden ajan tuntee täällä vahvasti, eikä siinä mitään moittimista. Oravais.. anteeksi Vöyrissä palasin kasitielle ja muutaman hetken kuluttua käännyin Vöyriin johtavalle tielle? (kuntaliitos). Vöyrin ojaa noudattava tie on nelos-viitostietä. Mutkat sopivia näille vaihteille, ei tarvitse jarrutella, vaan nelonen päälle, jos tuntuu tiukalta, ajosta tulee jouhevampaa kuin jarruja käyttäen.  Vöyrillä oli jotku päivät? Vöyrillä näkyi ihmisiä, kaikki vanahoja? Kyrönjoki oli kuivunut pieneksi virran poikaseksi, mutta nätisti pinotut klapit houkuttelivat pysähtymään ja samalla tuli jokikin ikuistettua. Mitään reittisuunnitelmaa ei ollut, Ylistarosta käännyin vasemmalle, hetken päästä olin Seinäjoella.  Menköön sitten  Peräseinäjoelle, kun on lähtenyt menemään. 
Näitä periä on paljon, tarkoittaako -perä- jotain hmm takaperoista tai syrjään jäänyttä tai? Peräseinäjoki on kuitenkin aivan tavallisen näköinen, eikä takaperoisen.  Olihan Wille Ritolakin täältä, Wille joka sai Nurmenkin vakavaksi, kun ilmestyi samoille lähtöviivoille. Alavuudelle on hyvä tie. Miksi pitäjän nimi on Alavus? Jos se on tarkoitettu tarkoittamaan alavia maisemia, miksi ei Alavuus? Omituisia nuo mehtäeteläpohojalaiset. 
Alavuskin on kaunista seutua, arvokkaaksi sen tekee  valtatie jonka numero on legendaarinen 66.  Kuusikutosta Kasatanen alkoi loikkia tasaista sadankahdenkymmenen vauhtia, kuuntelin, josko soundi olisi muuttunut edes vähän harrikan suuntaan, no ei se Ksatanen kaikkeen alennu, vaikka kuuskutosta viiletti. 
Tiistejoella on parhaita taukopaikkoja silloin kun ilma on sellaista kuin oli. Sääsket eivät hätyytä. 
Löysin Ksatasen lokeroista parivuotta piilossa olleet aurinkolasit ja aloin Elvistellä! Tielle kun pääsin katselin ensin varovasti peileihin, tyhjä tausta, vastaan ei tullut ketään, eikä muita liikkujia mailla halmeilla. 
Ei muutakuin kypärän sisällä Elviksen hittibiisiä laulamaan. Pettymys oli suuri, kun ei muistuttanut yhtään Aaronin esitystä. Lopetin nolona esiintymisen. Lapualla olin jo unohtanut vastoinkäymisen, rannikkoa kohti myötätuulessa ajelin. Kauhavalle piti koukata.  Nyt sai valita, mistä kääntyä kottiin päin. Purmon reitti? Aika usein sitä on tullut ajeltua, hylky. Evijärveä kohti ajeli edellä Opelin jokin malli niin joutusasti, että kelpuutin sen tutka vahdiksi.  Ennen st-ykköstä juolahti mieleen batteritankkaus? Hylkäsin ajatuksen mahdottomana, turhaa rahantuhlausta, ja energiajuomafirman osakkaiden lihottamista, ja samalla itsensäkin. 
Evijärven jälkeen parkkipaikalla vähensin vaatetta. Tielle oli vedetty neljä asvalttirantua, joiden välit noin parikymmentä senttiä. Viides rantu olsi riittänyt koko  tien päälystämiseen. Nyt jätetty ilkeät urat paikkauksien väliin, päätä jonkun pakottanut pahasti? Miten Kaustisilla, joko Kokkolaan? Ei puhettakaan, nyt ei malta lopettaa ajoa kun on alkuun päästy. Ali-Haapalalla jälleen halpaa bensaa, jarrut meinas savuta kun tajusin tuon. Tankkiin ei mennyt kuin tusina litroja, mutta olihan halpaa. 
Ullavan kautta ei kiinnostanut tällä kertaan ajella,  ja kun kaksi moottoripyöräilijää ajeli edellä, päätin jättää reitin valinnan heille. Mutta alkoiko Harley-Davidson kuumeta, kun piti Toholammin jälkeen pysähtyä jäähdyttelemään? Ylpeänä Ksatanen loikkaisi Sieviä kohti. Harvoin on ajoilma näin hyvää. Tuuli viilensi jonkin verran, kosteutta ilmassa. Ilmanlaadussa on kaksi hyvin erottuvaa tekijää kova ilma ja pehmeä. Lämpötilalla ei ole tekemistä näiden kanssa, on vain kova, tai pehmeä ilma. Voi arvata, kummasta pidän?
Raution kautta Hiekkasärkille, Kalajoen ja Särkkien välinen tie melkein tukossa, mutta porukka katosi kuin kastemaahan kun pysähdyin Merisärkkäin parkkipaille. Ei siksi, kun sen tein, täällä vain ei ollut ihmisiä. Eikä ollut ruuhkaa Särkiltä kotiinkaan päin.  
Taas me veteraanit, Ksatanen ja minä teimme runsaan viisisataa kilometriä pitkän ajelun, on se vain juhulallista.