Kolhunen on kruuvipenkki

On siihen päntätty kun läheltä katsoo.

Vaihtelu virkistää

 Tämän kapitalistisen hapatuksen tilalle vaihtuu ....

Sosialistisen suunnitelmatalouden tuote.

Pikku hiliaa

Alkaahan se vähitellen hahmottua takaisin moottoripyörän oloiseksi. Sanonta "ruokahalu kasvaa syödessä" pitää nyt vähä paikkainsa, tiedä mitä tässä alkais  tuunailemaan, kun saa kehikon kokoon?

Kaksi hiljaista vuotta saa riittää!

 Anssu kurvailee hätäisesti otetussa otoksessa syksyn viimeistä reissua,  tämän jälkeen Bemari pääsi talvehtimaan.

Kas kummaa, kartat ovat ilmestyneet pöydälle kuin varkain. Sehän tietää hyvää ensi kesälle.

Jos joku osaisi selittää miksi kaksi kesää on mennyt täysin harakoille moottoripyöräilyn suhteen, tarjoaisin hänelle nisukaffit Wihtorissa.  Näin pääsi käymään. Väkisten fiilinkiä ei nostella, jos sitä ei ole sitä ei ole...
   Jostain vain jysähti ajatus, "tee Ksatasesta nakupyörä." Tuumasta toimeen.  Pikku hiljaa projekti etenee, on kova innostus ideoida miten pyörästä saa toimivan ilman katteita. Onneksi Ksatanen on tehty alunperin kattamattomaksi, ja katteet ovat tulleet kuin kaupan päälle. Niiden poistaminen ei aiheuta mitään suurempia rakennemuutoksia, pientä puuhastelua kuitenkin.
Samalla, kun projekti etenee kasvavat ajohalut ja suunnitelmat ensikesän ajeluja varten alkavat muhia mielessä. Näitä muhimisia ei ole tapahtunut kahtena edellisenä syksynä lainkaan.

Kate pura ja......

 Humppa tarkastelee täyskatettua.

 Pesu ja vahaus.

 Valmiina purkuun

 Yksi osa jo pois.

 Tämän enempää ei muoveja irtoa.

Tuohon pitäisi nyt tuunata valonheitin ja vilkut, sekä paikat tööteille, ja parille mittarille.

Kaksi retkeä, poltintesti.

 Systeemi uusinut kortinluku laitteiston.

 Ala-Veteli on kumman vetistä seutua.

 Tästä sitä aina tulee kuvia otettua.

 Tuollaisia riihiä peliättihin ennen... ja nykyäänki.

 Ala-Vetelin vetisyys jatkuu.

 Tämä on jo Norpanjärveltä.

 Lintutieteilijät tarkkoina.

 Harmaa rantanäkymä Karhista.

 Uuden pottimen testaus menossa.

Ami tyytyi perinteiseen kuumentamismenetelmään.

Syyskuun viimeinen päivä, sunnuntai, mukavan pehmeä aamu, lämpö  jo yli kymmnenen asteen. Nyt jos koskaan Ksatanen tulille. Uusi kasitien asfaltti ei vielä houkutellut, käännyin vanhantien suuntaan, siellä paikkaukset vievät ajonautinnosta osan pois, liukasta ja vähän muhkuraista, eipä tule hurjasteltua. Kasitiellä uusi asfaltti, johon heti kaivettu ammottavia tärinäkuoppia,  tarpeellisia mutta ajorataa kaventavia. Vitsarista vasemmalle, Kahvitietä Jyväskylän tielle. Joskus tulee sellainen pehmeän ilman ajofiilinki, pyörän äänikin katoaa johonkin, tuntuu että tyhjällä käynnillä mennään sataa. Selejesen mutkat ovat jääneet vähemmälle jo pariin vuoteen. Pysähdys tutussa paikassa ja kuvia. Jyhlän tiukat mutkat Ksatanen selvitti korrektisti, ei vauhti päätä huimannut.  Mutta ajofiilinki parani koko ajan. Ali-Haapala on tuonnut St ykkösen merkit tankkiensa päälle. En tankannut, vaikka halpa linja polttoaineiden hinnassa näkyy jatkuvan. Diesel alle puolen toista euron.  Ullavan tie alkaa vähän taas rapistua, en antanut sen häiritä ajoa. Norpalle käännyin sen enempää ajattelematta, ajetaan sitten Kannuksen kautta.  Syksyä näkyi jo lehdissä ja järven rantaruohikon valmistautumisessa talven tuloon.  Kannuksen ja Väliviirteen kautta kotiin, matka oli parhaita pitkiin aikoihin. Tästä on hyvä joko jatkaa syksyn ajeluja, tai alkaa tuunata katetta irtahilleen.

Kotona ehdin kahvit juoda, kun tarjolle tuli uusi reissu. Anssu soitti,että ovat tulossa Amin kanssa, ja lähdetään ajelemaan, nyt kauramoottori käyttöisillä pyörillä. Samalla voisimme testata joululahjaksi saamaani bensakeitintä. (ajankohta osoittaa, ettei tänä kesänä pahemmin retkeilty) Poljimme taas vanhaa tietä Marinkaisiin, sieltä lintutornin laavulle, johon leiri pystyyn. Kävimme tornissa, jossa asianharrastaja esitteli muuttoparvien lentoa, ihmettelimme missä ne muuttoparvet ovat? Mutta kun Hän kehoitti katsomaa kaukoputken okulaariin näkyikin merenpäällisellä taivaalla lentäviä lintuja satamäärin!
Keitintestaus osoitti, että trangia on löytänyt voittajansa. Makkarat paistoimme vanhalla menetelmällä, puuhiilloksella.  Iltapäivällä aloimme hapuilla kohti seuraavaa etappia, Ami kääntyi Ruotsaloa kohi, laitoin gps kertomaan lyhyimmän reitin Pitkäänpauhaan. Lyhyin se oli, varmaankin, mutta tienpohjan pehmeydestä kepsi ei hiiskahtanut sanaakaan, lykäilimme pyöriä sillon tällöin.... Perille Pauhaan tulimme kuitenkin hyvissä tunnelmissa siellä odotti ruoka-ja juomatarjoilu. Kaija oli saanut vieraaksi Seijan ja Olavin.  Anssu alkoi tehdä kotiin lahtöä, lainasin hänelle omaa Pyrkijää, Nopsan poljin napsati poikki leirin kupeella kun runttasimme hirveää viidentoistakilometrin tuntivauhtia eteenpäin.
Satakuusikymmentä kilometriä Ksatasella, kolmekymmentä seitsemän Pyrkijällä, aivan hyvä sunnuntai.

Mitä hullua!

 Tässä Ksatanen Heleenan ja Jarin konsernin pihalla.

 Hieman eri kulmasta,

Eikä aivan hiemankaan.  

Niin mitäs tuo otsikko meinaa? Sitä, että tasaisen tien kulkija kaipaa aina silloin tällöin ylä - ala ja no ainakin mutkia mukaan, muutenkin kuin tien muodossa.  Kuusi vuotta Ksatasen katteen takana on tullut istuttua, siihen tulee nyt muutos, Ksatanen menettää katteensa ensi talvena, tulos on jokseenkin alla näkyvän mukainen. Hullua vai?

Jos joku keväällä...

 Olisi väittänyt, että evästän mastonjuuressa polkupyörä kumppanina, seurauksia en olisi taannut!

 Tässä todiste, että perille päästiin koiranäytelmiin.

 Vähän Marinkaislaista koiranesittäjää ja koira.

 Kälviän pyhillä pyörämailla, vähän kun varpahilla, mutta tuo juliste pysäytti.

Siinäpä soma eu-rahoitteinen iltama, pitääpä käydä.

Helkama Kulkuri ilmestyi taloon kun varkain, hieman romukasasta koottu Nopsa naistenpyörä sitä enteili. Kun ruokakuntaan  kerran tukki, pitää sille kyytiä antaa, samalla saa itsellekin.  Eilen ostettu, tänään heti Kälviän perinteistä pyöräkulttuuria tutkailemaan, shokkihan se oli, ohi viuhuvien kapearenkaisten takalokasuojia tai pelkkiä renkaita hölmistellessä. Puolustuksena parinviikon pyöräilypohjat kymmeniin vuosiin, odottakaa enskesää!
No hyvää kuntoilua tämä, tiedä vaikka Ksatasta rossiradalla lennätetään kunhan uusi kesä koittaa?
 Taisi tulla peräkkäin kaksi perätöntä väitettä?
Aamupäivällä kävin Kulkurilla, ilta päivällä Ksatasella Kälviän kylällä, molempi parempi.

Toinen kerta toden sanoo

 Ensimmmäinen kuva kylänrajalta, tämä vaikutti vielä lupaavalta.

 Kymmenenkilometriä myöhemmin alkoi vähän epäilyttää.

 Lämpöä  riitti, ja tuulta takaa.

 Taasen kymmenen kilsaa purjehdittu laitamyötäisessä.

 Ei salamoita, ei sadetta, vaan kesäisen leppoisaa Kalajokea.

 Olisivatko sittenkin koukanneet seläntaakse, pilvet?

 Parian tuntia myöhemmin: Ei kannata lähteä merta edemmäksi kalaan.

 Isonevan tanhuan päällä lupaavia pilvimuodostelmia.

 En uskonut, että juuri kuvanotto hetkellä salama... mutta jos sittenkin?

 Niin paljon pimeni, että potkupalloilijoista melkein zombeja.

Mikähän kuva tämä on, Ksatanen kai vaati oman osansa.

Ratjussa hehkutettiin Kalajoella olevan kova salamasota ja vesisade. Ksatanen joutilaana elosuojassa, eikä minullakaan mitään pientä ajelua vastaan. Kylänrajalla näyttikin lupaavalta, tummia pilviä edessäpäin. Hurjassa myötäisessä kiidimme Ksatasen kera Kalajokea kohti, johon runsaan kymmenen kilometrin jälkeen saavuimmekin. Ei salaman salamaa, pilvet alkoivat kuivua kokoon, Hiekkasärkillä tavallinen loma meinki menossa. Ksatanen tykkää vastatuulesta, tämä on huomattu jo aiemminkin, kulku on vakaata, voimaakin riittää. Kotiin hipseimme  kuivana kuin korput. Se siitä sateen etsimisestä.
Annas olla siinä seitsemän maissa alkoi kerääntyä todella mustia pilviä taivaanrannalle, näistä ratju ei kertonut mitään, joten oma apu paras apu. Ksatanen tielle äkkiä. Kasitiellä piti heti pysähtyä kuvailemaan, Isollanevalla toisen kerran. Nyt oli reitin valinnan aika. Ehkä Ohtakarin suunta. Kirkolla oli jalkapallo ottelu menossa, ilma pimeni nopeasti, otin muutamat kuvat. Synkät pilvet söivät valon kameran linsiltä tyysti eikä kuvista meinannut tulla tolkkua. Ensimmäiset pisarat visiiriin. Ajelin Ohtakaria kohti, Grammo ja Tarja pyöräilivät pyörätietä vastaan. Lätin kohdalla alkoi sade. Käännyin takaisin Lokaniitun risteyksessä, olin löytänyt sateen. Kivimäkeen olivat jo pyöräilijät ehtineet kun tavoitin heidät, mikäs leppoissassa ilmassa kastua! Sade jäi kuitenkin taakse, kasitie kuiva. Ajelin Marinkaisiin, sieltä vanhaa tietä takaisin. Asfaltti maakarit paikkailivat tietä vaikka sadetta ripsotteli. Mutta kuuman öljysoran ja sateen yhteinen tuoksu on mukavan kesäinen yllättäin! Nyt paikkauksessa oli jotain rotia, harja-auto tasoitti  ettei jäänyt surkeisiin kasoihin kuten parit edelliset yritykset. Koivistonperäntietä ajelin takaisin, sade taisi jäädä vanhan tien merenpuolelle, mitä vähän paikkaajien päälle ripotteli. Löytyihän se sadekin, mutta vaati kaksi reissua.

Ei lämmin luita rikoi, jos pysyy pystyssä.

 Alkuun pieni tietokisa. Missä päin maailmaa tällainen ulappa?

 Norppa vähän oudon näköinen.

 Tässä piilottelee Ksatasen takana.

 Jo toiset rättisulkeiset tällä jotoksella.

 Mahtaa ketuttaa, kun joutuu odottamaan ja koukkaamaan?

 On katteen alla lämmin...

 Haapavedelle 23 km. Ei paha.

 Parempi olla kommentoimatta!

 Hui kauhistus!

Matkan kulminaatio, Haapavesi City.

Se sitten talvella harmittaa kun ei tullut silloinkaan lähdettyä. Ens talvi meneekin todella harmittavissa merkeissä.  Näin nyt, kai tälläkin jokin tarkoitus. (ajattelis fatalisti) Siinäpä ajattelee, harmitellaan sitten kunnolla. Hirvittävä myrskynrytäkkä päällä, ainakin säätieteilijöiden mukaan, sekaan vaan Ksatasella.
Taisin ajaa koko matkan siinä kuuluisassa myrskyn silmässä, kun rytäkästä ei tietoakaan.
  Kun ajelin Kälviää kohti, mietein mitä tähän ajokeliin ja tunnelmaan pitäisi lisätä, että paranisi, en löytänyt yhtään asiaa. Norpanjärvellä tämän kesän ensimmäistä kertaa,  mutta järvi oli jotenkin väritön ja nuutunut, hoippuiko lämpöhalvauksen partaalla, vai onko rehevöityminen taas alkanut?
Kannukseen johtava tiekin tuntui pahan kuoppaiselta, näin johdannaisvaikutukset manipuloi mieltä. Ennen Kannusta unohdin Norpan nuutumisen, ajamiseen tuli meininkiä. Toholammin suuntaan haukkasi Ksatanen mieluusti, vaikka ylämäki. Abc,n kylmälle kurvasin tankkaamaan, samat aikeet olivat vastakkaiselta suunnalta saapuvalla boxeribemarilla. Kun suunnittelin tankinkorkin aukaisemista, rämähti tankkien toisella puolella ikävän kuuloisesti, ja boxeri nojasi abc,n kiillotettuja bensapumppuja vasten. Varmaan sokoksen vastaava mielissään kun olisi todennut, että kuski on välissä pehmusteena. Ensin tuli mieleen kaivaa kamera takalaukusta, mutta olisihan se ollut vähän törkeää? Vipusimme kolmattasataa kiloa painavan ajokin pystyyn, eikä pikatarkastelu paljastanut kummempia vaurioita tankeissa, eikä bemarissa. Kuski ei omiaan edes esitellyt. Pitkänlinjan matkaajaksi paljastui Etelä-Pohjalainen.
Sieviin käännyin kuumassa helteisessä ilmassa, aurinko helotti kirkkaalta taivaalta,  katteen alla oleva lämpömittari näytti jo yli kolmenkympin lukemia. Ennen Nivalaa vähensin loputkin mahdolliset vaatteet ajotakin alta. Ei huomattavaa vaikutusta. Kuoppasillalta muutama kuva. Haapavedellä ei ole tullut käytyä pariin vuoteen, sehän piti korjata nyt.  Vaikka oli kuuma, ajo maistui, epäilys etteikö maistuisi vastaisuudessakin valui olemattomiin fiilingin noustessa. Haapavedeltä Ylivieskaan, se on aina jouvukas tie! Ylivieskasta ajelin Kokkolantietä Raution risteykseen "Laverda" tietä joka on Keski-Pohjanmaan parhaalla pinnalla Rautioon. Koko kylä kylpi helteessä, ihmiset venyivät pihoilla, muutama urhea jopa ajelin polkupyörällä! Himangan kautta kasitielle, nyt näkyi pilviäkin taivaalla, aprikoin josko vielä lenkin tekisi johonkin suuntaa sateen toivossa. No kotiin kääntyi Ksatanan vanhasta muistista.  Kannatti ajella!