Syyskuun viimeinen päivä, sunnuntai, mukavan pehmeä aamu, lämpö jo yli kymmnenen asteen. Nyt jos koskaan Ksatanen tulille. Uusi kasitien asfaltti ei vielä houkutellut, käännyin vanhantien suuntaan, siellä paikkaukset vievät ajonautinnosta osan pois, liukasta ja vähän muhkuraista, eipä tule hurjasteltua. Kasitiellä uusi asfaltti, johon heti kaivettu ammottavia tärinäkuoppia, tarpeellisia mutta ajorataa kaventavia. Vitsarista vasemmalle, Kahvitietä Jyväskylän tielle. Joskus tulee sellainen pehmeän ilman ajofiilinki, pyörän äänikin katoaa johonkin, tuntuu että tyhjällä käynnillä mennään sataa. Selejesen mutkat ovat jääneet vähemmälle jo pariin vuoteen. Pysähdys tutussa paikassa ja kuvia. Jyhlän tiukat mutkat Ksatanen selvitti korrektisti, ei vauhti päätä huimannut. Mutta ajofiilinki parani koko ajan. Ali-Haapala on tuonnut St ykkösen merkit tankkiensa päälle. En tankannut, vaikka halpa linja polttoaineiden hinnassa näkyy jatkuvan. Diesel alle puolen toista euron. Ullavan tie alkaa vähän taas rapistua, en antanut sen häiritä ajoa. Norpalle käännyin sen enempää ajattelematta, ajetaan sitten Kannuksen kautta. Syksyä näkyi jo lehdissä ja järven rantaruohikon valmistautumisessa talven tuloon. Kannuksen ja Väliviirteen kautta kotiin, matka oli parhaita pitkiin aikoihin. Tästä on hyvä joko jatkaa syksyn ajeluja, tai alkaa tuunata katetta irtahilleen.
Kotona ehdin kahvit juoda, kun tarjolle tuli uusi reissu. Anssu soitti,että ovat tulossa Amin kanssa, ja lähdetään ajelemaan, nyt kauramoottori käyttöisillä pyörillä. Samalla voisimme testata joululahjaksi saamaani bensakeitintä. (ajankohta osoittaa, ettei tänä kesänä pahemmin retkeilty) Poljimme taas vanhaa tietä Marinkaisiin, sieltä lintutornin laavulle, johon leiri pystyyn. Kävimme tornissa, jossa asianharrastaja esitteli muuttoparvien lentoa, ihmettelimme missä ne muuttoparvet ovat? Mutta kun Hän kehoitti katsomaa kaukoputken okulaariin näkyikin merenpäällisellä taivaalla lentäviä lintuja satamäärin!
Keitintestaus osoitti, että trangia on löytänyt voittajansa. Makkarat paistoimme vanhalla menetelmällä, puuhiilloksella. Iltapäivällä aloimme hapuilla kohti seuraavaa etappia, Ami kääntyi Ruotsaloa kohi, laitoin gps kertomaan lyhyimmän reitin Pitkäänpauhaan. Lyhyin se oli, varmaankin, mutta tienpohjan pehmeydestä kepsi ei hiiskahtanut sanaakaan, lykäilimme pyöriä sillon tällöin.... Perille Pauhaan tulimme kuitenkin hyvissä tunnelmissa siellä odotti ruoka-ja juomatarjoilu. Kaija oli saanut vieraaksi Seijan ja Olavin. Anssu alkoi tehdä kotiin lahtöä, lainasin hänelle omaa Pyrkijää, Nopsan poljin napsati poikki leirin kupeella kun runttasimme hirveää viidentoistakilometrin tuntivauhtia eteenpäin.
Satakuusikymmentä kilometriä Ksatasella, kolmekymmentä seitsemän Pyrkijällä, aivan hyvä sunnuntai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti