Kolme neljästä, viisi viidestä

Varoitus: Nämä kuvat löytyvät lähes samassa muodossa tästä blogista monesta kohtaa!

Ksatanen Norpalla.
Ksatanen Korpelan padolla.
Kalson edustaa ilman Ksatasta.
Uistelijat Vaarassa.

Vuodenaikaan lämmin, aurinkoinen sunnuntai pisti Ksatasen kuskeineen tielle vähän puolenpäivän jälkeen. Olihan nyt pienen juhlan aika, viisi vuotta tuli täyteen toisapäivänä Ksatasen taloon tulosta. Kilometrejä on tullut aivan riittävästi tänä aikana, laulua mukaellen en niistä yhtäkään vaihtaisi pois. No nyt meni jo semtimentaaliselle puolelle. Kyllä sen Vetelin surrauskilometrin olis jättänyt ajamatta.

Norpalle suunnistin, aurinko paistoi, pyörä kulki kevyesti, Kälviän jälkeen aukaisin visiirin ja annoin tuulen suhista. Olettamus ettei ötököitä enään lentele? Norppa oli entisellään, nyt syksyisessä asussa, mutta aivan asiallisen näköinen...

Kannukseen menevän tien varressa näkyi maastureita ja vähän ränsistyneitä pakettiautoja ajettuna liittymistä metsän puolelle, silloin tällöin vilahti penkalla punatakkisia miehiä, sekä naisia torrakot käsissä. Luotin siihen, etteivät päästä hirveä tielle, ja pidin vauhdin lähes kahdeksassakympissä, tässä tätä kirjoitan.- Korpelan padolla kohisi vesi, sumu tuli sillalle asti, kameran linssikin sai osansa. Paljon joutuvat tuhlaamaan hyvää energiaa, mahtaa harmittaa? Eskolan kautta ajelin Kukonkylän risteykseen, Markkulan suunta kiinnosti, ja kun tie oli kuulalaakerisoraa, niin vilkku oikealle. Liejuinen savi on myrkkyä Ksatasen alla, mutta selvä lipsuva sora on helppoa ajaa, antaa mennä pienessä liunpoikasessa niin hyvä tulee. Markkulan kylällä alkoi asfaltti ja mutkat, jotka saavat Smöbondresin tien tuntumaan viivottimella vedetyltä. Mutta nämä mutkat ovat keskellä kylää, joten kolmosella ja tyhjällä käynnillä kun ajeli, pysyi tiellä eikä aiheuttanut pahennusta. Sievin Asemakylällä Ksatanen vilautti bensavaloa ja käänsin pienen kaupan pihalle, jossa tankit, mutta automaatti pois toiminnasta, ei hätää kauppa oli auki, ja bensaa lirisi pyörän tankkiin. Maksoin kassalla, hmm... jotenkin tutun oloinen jätkä rahasti? Ulkona katsoin tarkemmin missä kaupassa oli tullut asioitua, Er-Ka nimisessä. Erka? Erkki? Himangan Erkkihän se kassalla oli, eikä kumpikaan reagoinut mitään. Erkkihän lauleskeli aikoinaan saunakamarissa. En palanut enää sisälle, kun kypäräkin oli jo päässä. Rautioon menevä tie oli vasta päälystetty, kuten Grammo kertoi, ja hiekkakankaalle pohjattu tie on pohjaltaan niin tukeva, että siihen on hyvä laittaa asfaltti, se kestää, pinta yksi parhaista mitä olen täälläpäin ajellut. Laverdalla ajellessa tämä tie oli suosikkipätkä, ja niin nytkin. Himangalla kääntelin kasitielle, Lohtajan risteyksessä oikealle, hetkessä hujahdimme Ksatasen kanssa Ohtakariin tutulle pysäkille. Porukkaa oli jonkin verran liikkeellä tarkkailemassa syksyn kehittymistä, aurinko lämmitti mukavasti, eikä tuulikaan häirinnyt pahemmin, vaikka tuuli.

Pyöriäkin näin kuusi kappaletta tällä reissulla, harvinaista herkkua lokakuun puolivälissä.

Aina tähän aikaan on kysymysmerkki, jatkuuko ajokausi, jos jatkuu hyvä on.

Ymmyräinen sunnuntai-ajelu

Emetinjärvi syksyn kohmeessa.
Kestävätkö talven ulkosalla?
Sopiva eväspaikka
Kahvi valmiina tarjolla.
Täällä luotetaan vielä kieltoon, mitään muuta estettä kiipeämiseen ei ole.
Ullavanjärven Toholammin puoleista päätä.
Ahaa.....
Kalajoessa oli kohtuullisesti vettä, ja Ylivieskassa kylmä.
Hiekkasärkillä meri lämmitti mukavasti.
Autiota hiekkarantaa syksyllä, mutta eipä siinä kesälläkään ihmiset parveile?

Kartanluku on jäänyt tänäkesänä sattuneesta syystä vähemmälle, eikä tämäkään reissu karttaa vaatinut. Tulipahan vain mieleen, mitä teitä pitäisi ajella saadakseen ympyrän aikaiseksi? ( ennenkin tällainen mietelmä iskenyt) Lohtojaa ei voi ympyrän keskelle sijoittaa, muuten tulisi puolesta matkasta vetinen savotta. Mutta kuvitellaan entinen emäpitäjä ympyrän kehälle.

Kokeilemaan. Aamulla näytti ja tuntui kylmältä. Mutta kello yksitoista oli jo seitsemän astetta lämmintä. Termospulloon kahvia, vanhoihin buranapurkkeihin sokerit ja kerma. Ovat todella hyviä ja tiiviitä.

Ksatanen liukasteli Sainsalontielle, on merkillisen liukkaita nämä pihatiet. Mutta asfaltilla liukkaus unohtui, vanhantien kautta kallistelin Marinkaisiin, kasia Kokkolaan. Jos nyt jo kääntyisi Kaustisia kohti? Emetinjärvellä pysähdyin, kylmän näköisestä vedestä muutamat kuvat. Kevyesti kulki pyörä, käyttelin nelosta ja viitosta, ettei aivan vaihtaminen unohtuisi, niiden väli on juuri sopiva, ettei tarvitse pienellä huudattaa, eikä isolla vedättää, voi käyttää jompaa kumpaa satasen molemmin puolin, joskus unohtuu nelonen pitemmäksikin aikaa päälle. No kyllähän se kiihtyy sillä ripeämmin. Kolmellatoista ei ole noita tärinäripoja keskellä eikä pyörätien vieressä, ne ovat hyvästä huolimatta tarkoituksesta alkaneet vähän kasilla hermostuttamaan, ainaki minua! Kaustisilla tuumailin pitäisikö koukata Smöböndersin kautta, ettei tule liian jyrkkä ympyrän kulma, mutta päättelin ajella Pulkkiseen josta Halsualle, jospa tämä tekisi kuviolle hyvää. Ajelu kyllä teki hyvää, kahvalämmittäjiä käytin mukavuuden maksimoimiseksi, kerrospukeutuminen takasi lämpimänä pysymisen, Schubertin kypärässä on kuin sisällä. Ksatasen moottori lämmitteli mukavasti, ja matka taittui kevyen tasaisesti, muuta liikennettä vähän, kaksi pyörää näin koko reissulla.

Halsuan risteyksessä oleva masto sopi kahvitauon paikaksi. Pieni yllätys oli kun pysähdyin ja riisuin kypärän päästä, täällähän on kylmä! Kuuma kahvi lämmitti mukavasti, mutta kauaa ei huvittanut värjötellä taukopaikassa, pyörän päälle äkkiä lämmittelemään! Halsualle ajoin turverekan perässä, onneksi oli tyhjä, ja pölistänyt loput pölyt jo taivaan tuuliin. Tuossa rekassa oli vakionopeuden säädin säädetty rajoitinta vasten, ja sitä ei höllätty kuin vähän Halsuan liikenneympyrässä, ei painanut Polson kuudenkympin rajoitus vähääkään, en hirvennyt seurata samaa vauhtia, mutta tietenkin kiilasin raon kiinni kahdeksankympin nopeudessa, hmm.... Halsualta Köyhänjoen kautta Kauhava Ylivieska tielle. Katselin haikeana paikkaa jossa keväällä tuli satakilometriä yhdellä istumalla täyteen, eipä tiennyt, ettei tänä kesänä mene kaikki kuin Strömsöössä. Ali-Haapalalla nafta 1.29 e. Olisi tehnyt mieli tankana, mutta ei Ksatanen kaikkea purematta niele.

Ja baana oli sileää, vasta laskettu asfaltti houkutteli kääntelemään kapulaa edes takaisin, laillisesti tietenki. Pysähdyin pienelle pysäkille josta näkyi Ullavanjärven pohjoispään rippeitä. Eu projekti näkyi olevan meneillään. Jo tässä vaiheessa arvelin, ettei tästä reissusta ympyrää tule. Toholammilta voisi ajaa Kannuksen kautta kotiin, mutta olimme Ksatasen kanssa toista mieltä, ajelimme Sieviin, sieltä Ylivieskaan, kulku maistui mahtavalta. Ylivieskassa muutama kuva kylmästä Kalajoesta, jossa vettä riitti. Pohjapuolta Alavieskaan josta jälleen takaisin omalle puolelle. Tuli mieleen, että missä tilaisuudessa sakemanni inssit ovat käyneet ottamassa mittoja meikäläisestä, ja soveltaneet niitä Ksatasen ergonomiaan, tuskin on monta istuinta, joissa voisin pitempään istua. Kalajoella haisi tuore parkki, Junnikkalan sahan omistajat sanoisivat sitä rahan hajuksi, niinhän se on. Hiekkasärkillä ajeli vielä muutama auto kuin kesää etsimässä, turhaan? Ei aivan turhaan, sillä lämpötila oli huomattavasti korkeampi kuin Ylivieskassa! Tuttua kasitietä ajelin hiljalleen kotia kohti, jossa parkkeerasin Ksatasen elosuojaan kello kuusitoista nolla nolla. Niin se ympyrä, kävi niinkin keskiajan tiedemiehille, "ei se ole pyöreä, vaan pannukakku".

Ei pysähdy junat Sievin asemalle, ei.
Anssulla stereoiden kanssa ongelmia?
Laskutelineet alhaalla.
Hidasajoa.
Kommunikaatiovälineet kuntoon.

Tarja lohkaisi eilen, että voitaisiin ajella sunnuntaina? Niimpä tietenki, miksipäs ei? Ja lokakuun toisena kello yksitoista oli Jamaanveoista noin kuusikymmentä kuusi prosenttia koolla Systeemin pihalla. Reittiä siinä pähkäiltiin, ja sovittiin, että Sievin Asemakylä olisi sopiva välietappi.

Mielikatumasta päätin katsella vähän ilmanpaineita Ksatasen kumeista. Kiloa huusi lisää eteen ja taakse? Ja olin vasta viime syksynä tarkistanut?

Tielle lähdimme järjestyksessä, Tarja Suzuki, Grammo Suzuki, Ksatanen ja minä, Anssu ja Bmw. Suzuki parivaljakko ajeli Raution kautta ja Bemarit Kannuksen suuntaa. Ihmettelin kun Ksatanen huiteli kuin kiskoilla, piti väkisinkin kääntää kaasua pienemmälle, vauhti tuntui niin hyvältä ja vakaalta. Ilmanpaineiden hiipuminen vähitellen on niitä ihmeitä joita ei tule tajunneeksi. Hakee vikaa kelistä, ajofiilingistä, ohjausgeometriasta, niinkuin se nyt olisi muuttunut jne... Kesän vastoinkäymiset pyyhkiytyivät pois tällä Lohtajan ja Sievin välillä. Melkein harmitti pysähtyä Sievin aseman pihalle, ajohalut aivan pilvissä. Grammo ja Tarja tulivat Asemakylän kautta melkein heti kun olimme saaneet pyörät parkkiin. Ihmettelimme puskittuvaa aseman seutua, eihän siitä ole kauaa kun junat kolhivat toisiaan näillä paikoin, silloin oli vielä elämää asemalla. Emme kauaa asiaa murehtineet, sovittiin että Sykäräisten tuttu kahvila olisi seuraava pysähdyspaikka. Ajelin keulilla, muutaman kilometrin päästä huomasin vasemmalle jäävän palaneet talonrauniot. Hyvin oli palanut visuun, eivät olleet kai pahemmin yrittäneet sammuttaa loppuja. Tämä oli sama talo, jonka paloa katselin keväällä. Juuri täällä huomasin flektin pyörivän joutavia. Siitä alkoi remonttikierre, joka pilasi kevään ja kesän ajot. Nyt en kauaa tätä murehtinut, Ksatasen kyyti haihdutti murheet. Vanhankirkon kiekan kiersimme ennen kuin kurvasimme Toholammin tielle. Vaikka tuuli oli kova, Ksatanen kulki kuin juna. Katselin peilistä takana tulevia kolmea pyörää, nopeasti on Tarja sopeutunut normaaliin ajorytmiin, keltaiset liivit erottuivat hyvin Anssun kirkkaan valon takaa. Grammo piti perää. Sykäräisiin ajelimme pohjapuolta, vauhti oli leppoisaa, ehti katsella syksyistä viljelysmaisemaa, joka valmistautui jo talventuloon, ja tietenkin ensikevään heräämiseen. Tarja tarjosi koko porukalle pullakahvit, näin sitä tultiin täysvaltaisiksi Jamaanveolaisiksi!

Taivas ehti jo pilvistyä sadetta enteileväksi, päätimme suunnistaa rannikkoa kohti, vaikka jokaisella ajohaluja olisi ollut pitempäänkin retkeen. Nyt pidin minä perää, ja vielä kun pysähdyin Kannuksen pankkiautomaatilla riskeeraamaan tunnuslukuja asiattomien käytettäviksi, jäin porukasta pysyvästi.

Parikertaa käänsin kapulaa hieman enemmän kuin tavallista josko alkaisi porukkaa näkymään, mutta hölläsin sitten melkein kruisailu nopeuteen. Turhaan olisin hätäillyt olivat menneet aivan eri reittiä kuin se mitä ajelin. Suorassa pysähdyin ja ostin kukkia, kolmaskymmenesneljäs hääpäivä sai tämän toimenpiteen aikaan. Siihen suoriksen pihalle Anssukin ehti sitten vielä kertomaan että olivat ajaneet Lestijoen eteläpuolta Himangalle asti.

Tässä nyt oli sellainen reissu, jonka voin hyvällä omallatunnolla nostaa ajokauden ykköseksi. Jos jää viimeiseksi tälle kaudelle, jää erittäin hyvä mieli, mutta voihan ajoja tulla vielä lisää. Kiitokset hyvästä matkaseurasta, Tarja Grammo, Anssu.