Minimaalisen pieni ilta-ajelu

Meri kiilteli jo lupaavan harmaana, kuitenkin vielä jään alla vesi.
Melkoinen linssilude tuo Ksatanen
Tuota luulisi jo vapaaksi vedeksi, mutta ei.
Kalastajayhteiso odottaa vesille pääsyä.
Kyllä se siitä.
Vatunki sitävastoin jo aivan sula.

Joku kirjoitti jossakin. - Kun ei muutakaan tekemistä ollut, lähdin ajelemaan moottoripyörällä. Pois se minusta, että olisin, tai joskus noin sanoisin. Ajamaan pitää lähteä aina, kun siihen mahdollisuutta on, ja no.... ei muita aivan mahottoman tärkeitä hommia.

Tänään passasi ajella ilmankin puolesta, vaikka alussa tuntui, hieman viileältä, niin kummasti lämpöä riitti koko reissuksi, ja lopussa oli jopa pieni hiki. Otsikon mukaisesti ajelu oli mini, ei tosin minillä. Ohtakariin ja Karhin Marinkaisten kautta takaisin. Vähän mutta hyvää, ei makiaa mahan täydeltä.

Visiiri auki

Klapikasa kuivaa oikein silmissä
Kevät alkaa voittaa Kalajoen Hiekkasärikillä
Rannoilla meri melkein sula.
Vanha pappila meinasi kärähtää
Kirkko katselee huolestuneena joen takaa mitä tuumasi tapahtua.
Turun linn... Ei, Tyngän mylly.
Kesusti virtaa Kalajoki
Tässä sitä oli kesätulvaa parivuotta sitten!

Lämpömittari kertoili aivan hurjia lukemia vuodenaikaan nähden, kaksikymmentä neljä varjossa! Olisi häpeä jättää tällainen ilma hyödyntämättä. Onneton laitoin tavallisen kevät varustuksen päälle, heti huomasin kyllä mitä tuli tehtyä kun ulos urkenin. Mutta kun on talvi kärvistelty nyt nautitaan lämmöstä myös moottoripyörän päällä. Pohjoinen suunta on vielä kokematta tältä keväältä, nyt sopi tuokin aukko paikata. Kalajoella pysähdyin Hiekkasärkille, vaikka ilma oli lämmin huomasi meren viilentävän vaikutuksen selvästi. Jäät olivat sulamassa, ihme jos eivät tällaisella paahteella liukene, nyt kun nakkaa kovan tuulen niin saavat kyytiä. Kyytiä sain minäkin, kun Ksatanen ryntäsi nuoruuden innolla kasitietä Kalajokea kohti. Ilma oli kuin silkkiä, visiirin pidin kokonaan auki, ei kai vielä itikka-aika? Kalajoella haisi terva ja savu, molemmat hajut tulivat vanhan pappilan palovaurioita kärsineestä ulkokuoresta ja kattorakenteista, suurpalon vaara on ollut ilmeinen. Vettä toisin ei puuttunut palokunnalta.. Kuvien jälkeen palasin eteläpuolelle, suuntana Tyngän mylly. Tutulta sillalta otin muutamat vasta - ja myötävalokuvat joen molempiin juoksuihin. Kähtävän risteyksestä käännyin vasemmalle, Niemelän kylää kohti. muutaman kilometrin päässä on parivuotta sitten tulvinut Vääräjoki? Kesällä yli äyräiden virrannut uoma oli nyt kevät tulvien loppupuolella tyhjän oloinen. Ajelin hiljalleen vanhaa, jokea seuraavaa tietä Ylivieskaan, pienten kaupunkikierrosten jälkeen takaisin Kalajokea kohti, mutta Eskolan risteyksestä käännyin vasemmalle. Lämpöä piisas, yli kahdenkymmenen koko ajan pysytteli mittari. Laukkautin Ksatasta mukavaa kyytiä Eskolaa kohti, tuuli suhisi leppoisasti avoimen visiirin alta, vähän tuli sääli autojen (pthyi...) sisällä istuvia kansalaisia. Kannuksen jälkeen idylli hieman särkyi, kun röykkyytimme Ksatasen kanssa Väliviirteen tietä, alkaa olla kehnossa kunnossa. Kasitiellä kulku tasottui, Sainsalontien päässä päättyi tämäkin retki, niinkuin jo useampi tätä ennen. Mukava ja kuuma oli reissu.

Pitkäperjantai

Pihasorsat ruokatauolla.
Kylmä vesi ei pelota.
Pitkästä aikaa tutusta paikasta kuva, järvi täysin jäässä.
Tästä on joskus tullut kesäinenkin kuva.
Ennen Kemoraa pysähdyin kuuntelemaan radalta kuuluvaa moottoreiden laulua.
Tässä jälleen tuttu taukopaikka.
Perhonjoki olisi joutanut olla pohjiaan myöten jäässä ainakin pääsiäisen ajan.
Pilvet heijastuvat synkästä virrasta.
Etsijöiden kova urakka on päättynyt.
Surullinen kotimatka edessä.

Kirkas, mutta kolea ilma siivitti matkaan pitkänäperjantaina kahdeskymmes toinen huhtikuuta. Vastatuuleen käännyin Kokkolaa kohti, visiirin alla tunsi heti, että lämpömittari valehteli, tuuli oli koleaa. Mutta ei se haitannut, Kokkolasta käännytin Jyväskylän tielle, tämän kevään ensimmäinen Seljesen mutkatiekin tuli ajettua, routa on vaurioittanut tietä melkein koko matkalta, kannattaa hillitä menoa. Kaustisilla ajelin liikenneympyrästä vasemmalle, Varilan tietä hiljalleen Jyväskylän tielle, ja nostelin vaihteen viitoselle, rinkimittari tavallisiin lukemiin, ja Ksatanen alkoi taittaa tasaista tietä joutusasti. Ennen Kemoran risteystä pysähdyin kuuntelemaan miten moottoreita rääkättiin radalla. Mutta äänet eivät motivoineet tälläkertaa kääntymään vasemmalle seuraavasta risteyksestä. Sensijaan pysähdyin tutulle parkkipaikalle Perhonjoen rantaan, nyt tuo joki ei tuntunut leppoisalta, muttamat kuvat ja eteenpäin. Ennen Oksakoskea näin, että etsintä on päättynyt eikä vaikea arvata lopputulosta, joki oli vienyt alle kymmenvuotiaan lapsen kevättulvaan. Ajelin hiljalleen Oksakoskelta Sääksjärveä kohti, katselin netistä, että hukkunut oli löydetty noin tunti sitten. Vähitellen aloin palata surullisista tunnelmista tavanomaiseen ajofiilinkiin, täällä maalla oli ilma leppoisampaa kuin rannikolla. Smöböndersin mutkat mutkittelin sopivaa vauhtia, ei liian lujaa eikä liian hiljaa, jos vielä olisin hiljentänyt olisi pyörä kupsahtanut nurin. Kallen kautta kurvailin Teerijärvelle, Harrikkaa lastasivat auton peräkärryyn, en pysähtynyt. Jyväskylän tiellä oli liikenne hiljaista, meren kylmä henkäys alkoi tuntua Alavetelin jälkeen. Mutta Ksatanen pisteli reippaasti Kokkolan ohi, hiljensi vasta elosuojassa sivutuki levyn viereen. Ajon teema oli surullinen mutta tällaistakin tarvitaan.

Kolmas kertomus

Meinas heti alkuun kamera pudota tuonne jäälle.
Tällainen kuva oli tarkoitus saada, Perhonjoki luo jäitä.
Gertusbrossa täysi talvi, jää melkein valkoista, mutta sillan alla virtasi sula vesi.
Ai niin. Tällä olin liikenteessä.
Milloin Nyykaapilaiset ovat tykillä ampuneet?
Tällä samalla paikalla pysähdyin syksyllä, oli myös lunta. Mutta nyt oli fiilinkiäkin, näin se vain on.
Korpelankin padosta tulee enemmän vettä. Lapuanjoki Uusikaarlepyy
Uudenkaarlepyyn keskustaa.
Ei hassumpi evästyspaikka.
Kyröjoen sillalta Mustasaaressa.
Muutama kilometri yläjuoksulle.
Idyllinen palkkisilta ennen Vähäkyröä.
Ruskeaa vettä valtoimenaan virtasi Kyröjoessa.
Tie seurailee jokea uskollisesti, tai päinvastoin.
Tällaisia mukavia yhdenhengen siltoja on muutamia Kyröjoen yli.
Sitten tullaan Isokyröön.
Talvehtimispaikka lähellä kesätyöpaikkaa.
Makia oli päästellä tuota mutkatietä näkymättömiin.
Tämä evästyspaikka vuorostaan Lapualla.

Kolme kertomusta on kertynyt Kyröjoen tulvista, ensimmäinen vuonna kaksituhatta kuusi, toinen viimevuonna, ja tämä tänään seitsemästoista huhtikuuta, yksitoista. Kolmas kertomus myös tämän vuoden ajoista.

Lupasivat lämmintä pyhää vaalipäiväksi. Aamu ei sitä ollut, hyökkäsimme täyttämään eu-kansalaisvelvollisuutta heti kun vaalihuoneistot aukesivat, Parviainen ehti edelle, mutta hyvinä kakkosina.

Sitten olikin aika mennä asiaan. Uutiset kertoivat, että kasitie on poiki Mustasaaresta! Sitä piti päästä katsomaan. Ja jos niin kävisi, että yli pääsisin, mutta sulkisivat uudelleen, otin eväät mukaan, hyvät reissumies leivät pihveillä höystettynä, juustoa, mausteita ym. Kahvia termospullollinen, jugurttia, hedelmiä ym. Kyllä sillä yhden tulvan talvehtii. Sainsalontie on aivan kesäkunnossa, Ksatanen ahnehti sitä myötätuuleen tuulen lailla. Mutta kun jakokunnan tielle tulimme, menasi tuulen puhuri heittää meidät Koiviston ojaa. Jopas puhalsi lujasti. Vanhalla tiellä kallistelin kevään ensimmäiset "kanttaukset" täällä ei tuuli sotkenut ajolinjoja, ai mitä ajolinjoja? Perhonjoesta otin muutamat kuvat, yläjuoksulla mökötti kiintojään reuna, kun sitä kauan katsoi, näytti, että olisi tulossa alajuoksulle. Odottelin aikani, mitään ei tapahtunut. Kun illemmalla ajelin takaisin, oli jäänreuna samassa paikassa..

Seitsemää siltaa huristelin eteenpäin, vaikka tuuli, ajofiilinki oli kova. Gertrusbrossa pysähtyin, muutamat kuvat jälleen tutusta paikasta, maanpuoleinen vesialue oli kuin keskitalveen jäsähtänyt, valkeana hohtava jääkenttä.

Stattasin Ksatasen, käänsin vinkuvaan vastatuuleen, mutta menoa se ei haitannut. Pietarsaaren jälkeen käänsin tutulle parkkipaikalle, vaikka syksyllä oli ollut mukava ajella täälläpäin, ei sitä voi verrata kevään ajeluihin, tässä oli juhlan tuntua. Sotkuista oli parkin ympäristö taleven jäljiltä, todella sotkuista. Ihmettelin pienen järven keskellä olevaa betonipunkkeria, mikä lie rakennelman tarkoitus?

Uudessakaarlepyyssä ei näkynyt enää hiihtäjiä, lumet olivat sulaneet vähiin, Lapuanjoki pärski laiskasti padon tulvaluukkujen läpi, ei mitään ihmeellistä tulvavirtausta.

Munsalan jälkeen aloin katsella eväspaikkaa, aina kun sopiva löytyi, oli vauhtia liikaa, ohi meni. Oli minulla takataskussa varalle mainio evästyspaikka, kuten jo edellä kerroin tavalliset pysäkit ovat sotkuisia paikkoja, mutta linkkimastojen parkkipaikat ovat mitä oivallisimpia motoristin taukopaikkoja. Niihin on onneksi autolla vaikea päästä, autoilijat ovat niitä jotka paikkoja pääasiassa sotkevat, vai oletteko nähneet jonkun kyykkypyöräilijän vievän täysinäisiä muovipusseja jätteitä pyörän päällä levähdyspaikoille?

Nyt löytyi sopiva masto Oravaisten, jossa tankkasin jälkeen. Sinne laitoin lämpimässä auringon paisteessa leirin pystyyn. Kyllä eväs maistui. Mutta tulvaa olin tullut katselemaan, joten matka jatkui. Vöyrin risteyksessä oli kasitie poikki. Puomi ja ohjaus Vöyrin tielle. Ohitin puomin ja ajelin eteenpäin. Ei siellä mitään tulvaa enää ollut, kai tie on ollut jostain kohti poikki, kun palokunta vielä päivysteli eräällä parkkipaikalla. Ajelin Kyröjoen pääuoman sillalle, joki oli melkein täynnä vettä, otin muutamat kuvat, ja lähdin seikkailemaan joenrannan eteläpuoleista väylää yläjuoksulle päin. Tie oli mukavan mutkaista, seuraili joen rantaa uskollisesti. Ensimmäisestä sillasta vaihdoin puolta, ja taas kun ajettava silta tuli, joen toiselle puolen. Näin surffailin Isoakyröä kohti, vettä tuli vastaan aika lailla Kyröjoen uoma oli viittävailla täynnä. Ylistarossa jätin joen vähitellen etäämmälle, suuntana Lapua. Mutta nyt oli kahvitauon paikka, kun sopiva masto ilmestyi näkyviin, kurvasin taukopaikalle, ajovaatteita vähemmäksi, termospullo auki, kahvia mukiin, mitä muuta kaipaisi matkalainen? Lapualta jatkoin Vimpelin suuntaan, tie oli hyvässä kunnossa, vauhtikin nousi huolestuttaviin lukemiin, selityskin löytyi hurjasta takatuulesta, joka teki vauhtisokeutta.

Lappajärvi ilmestyi valkoisena kenttänä näköpiiriin, ei mitään kevään merkkejä? Olin katsellut näin vaalipäivän kunniaksi ehdokkaitten päänkuvia pitkin matkaa. Alkumatkalla oli Tuomua, Mikaa, Mauria, Kaitsua, tietenki Alapo, mutta missä piileksi Jutta? Sitten muutui nimet, tuli Matsia, Sixteniä, Pehriä, ja taas Miapetraa, Maria, iso-Juhakin seisoi lumihangesta sulaneena, Lapualla... Alapo! Pää ja nimi. Mitä kertoivat? Eivät minulle mitään kertoneet.

Mietin kuinka paljon tänä iltana on pettymystä sadoissa kodeissa ja vaalihuoneissa, niin paljon, ettei se voi olla vaikuttamatta jopa ilmastoon. Ne kaksisataa "onnellista" eivät voi kompensoida satojen pettymystä. Voi voi. Ja jatketaan mietiskelyä. Mikä voisi olla ankeista ankein työtehtävä? Yksi kärkipäässä on epäonnistuneen vaalikampanjan jälkeen mainosten kerääminen tolpista ja tien varsilta. Ankeuden ankeus lähteä maanantaina ajelemaan maakuntiin ja repimään omia kuvia roskiin, vai mitä Alapo?

Poliittisen mietinnän keskeytti Vimpelissä alkanut sade. Vettä tuli ajoittan reippaasti, Veteliä kohti kiiti Ksatanen kevätsateen siivittämänä. Oli taasen sellainen mahtava tunnelma, vaikka ulkoiset olosuhteet eivät aivan ihanteelliset. Kaustisilla näkyi jo kirkasta taivasta, ja Ala-Vetelissä paistoi aurinko. Mutta tuuli oli kova. Vaalipäivän tulva-ajelun päätin hyvässä hapessa viiden maissa. Erittäin vaihtelevat mukavat neljäsataa kilometriset takana.

90 kilometriä usealla istumalla

Tässä näkee kevään nopean tulon, mutta miten jatkossa?
Aamuinen lumihöty ei ole vielä sulanut varjopaikoista.
Jäät ovat vankan näköisiä Ohtakarin...
Molemmin puolin. Ilma kirkasta, kovaa ja tuuli navakkaa luoteesta. Ei huvittanut räplätä kameraa pitkiä aikoja.
Kälviän Riipan kankaalla tuuli jäi puiden latvoihin, ilma leppoisen lämmintä kinosten keskellä.
Mutta ei löytynyt kymmentä astetta mittariin tällä reissulla.

Ohtakari on paikka, jossa kevään tuloa voi tarkistella hieman eri kantilta kuin täällä maalla. Meri luo jäänsä kun on luodakseen, se ei kysy, onko Perkkiössä lämmitä tai kylmää.

Tämä on jo kahdestoista kevät, kun ajelen ko. paikkaan nuuskimaan miten kevät siellä edistyy, edistyykö lainkaan.

Ulos katsottuna ilma näytti mukavan lämpimältä, asteitakin seitsemän - kahdeksan tienoilla, lämpö-asteita!

Ajattelin, että pieni pyrähdys tekikisi hyvää, ja meinas laiskuus iskeä pukeutumisessa, kuitenkin tälläsin tavalliset varusteen päälle. Siinä pukiessa tuli mieleen, että olin usein ihmetellyt jääkiekkoilijoiden viitseliäisyyttä pukea peli peliltä, harjoitus harjoitukselta pelivarusteet ylle, taas asia juolahti mieleeni kun vaatetin itseäni. Alle, väliin, sen päälle, vielä yksi kerros, selkäsuoja, varsinainen ajopuku, ovatko suojat kohdallaan, kiristä lahkeet ja hihansuut, kengät, päänsuojus, kypärä, ajohanskat jne.... niin, hulluja nuo jääkiekoilijat kun...

Ulkona selvisi heti, ettei mitään kannattanut jättää päältä pois. Täällähän oli kylmä. Kirkas ja kova auringon paiste ei liennyttänyt viiltävää luoteistuulta lainkaan.

Ksatasen kulkureitti elosuojasta oli aamuisen lumisateen jäljiltä vielä valkoinen.

Eikä Ksatasen käynti miltään kesäiseltä kuulostanut ensimmäisinä sekunteina. Vaihdelaatikon öljyt tekivät vaihtamisesta kankean oloista hommaa. Mutta kylmän yön palkkiona oli Sainsalon tie kohtalaisen kuiva. Haittana jäätyneet ajourat joihin sortumista piti varoa. Ei kuitenkaan ylitsepääsemätön este. Postilaatikon kohdalla ei vesi mennyt enää tien yli, siltarumpu isoon ojaan oli auennut. Kasitiellä raottelin varovasti kaasua, mutta kolmosta isompaa pykälää en tarjonnut ennen Hekkasen siltaa, ja siinäkin vain vähäksi aikaa. Lätin jälkeen vastatuuli kuoli metsään, mutta löysi Ksatasen aina vähän pidemmällä suoranpätkällä. Katteen takana siitä ei pahemmin haittaa ollut. Ohtakarissa oli meri täysin jäässä, eikä harmauttakaan vielä paljoa huomannut. Merkillistä on, ettei umpijäältä tuleva tuuli ole läheskään niin kylmää, kun se tulee olemaan parin kolmen viikon kuluttua meren alkaessa luoda jäitään. Myötätuulessa hujuuttelin kirkolle, siitä Ala-Viirteelle, Väli-Viirteelle, ja Kälviän kylää kohti. Pysähdyin Riipan levähdyspaikalla. Metsän suojassa oli mukavan lämmin, puut huojuivat täälläkin, kuitenkin ilma paljon leppoisampaa kuin lähempänä merta. Eihän tuo mikään ihme.

Kälviällä käväisin kaupassa, Peitson tiellä iski ajofiilinki tosissaan päälle, suunnittelin reitin uusiksi, mutta niin vain kävi, että suorinta tietä ajelin kotiin.

Heti toisen ajokerran päätteeksi jäi ajo "päälle" tämähän alkaa näyttää hyvältä.

Aamukamman tarkkuus paranee

Tällaisella kuvalla taisi alkaa viimevuodenkin ajokauden avauksesta kertova raportti. Jälleen kiitos Pulukkisen Heikille mahtavasta tien aukipidosta, ja naapurin pojille, joiden käsialaa on kuvassakin näkyvän tienpätkän ajovalmiiksi saattaminen. Ovat olleet lanat ja aurat maatahan myöten.
Näihin lukemiin pysähtyi mittari lokakuun viimeisenä päivänä vuonna 2010. Tästä se taas alkaa.
Tämäkin kuva jäljittelee viimevuotista, Houraatin pysäkillä suoritin pikaisen tilannekatsauksen pyörän ajovalmiudesta, ja havaitsin sen korkealuokkaiseksi.
Tässä täyttyi varsinainen ajokauden avaus, yli satakilometriä yhdellä istumalla.
Paikka on Ullavan kylän hyötykäyttö asema.

Kelit paranivat taas parissa päivässä, uskomaton muutos viikonloppuna. Sehän tiesi, että kun kammasta viimeinen piikki katkesi, Ksatanen tulille ja menoksi. Lämpöä oli toistakymmentä astetta, tie pikitielle varmaan parhaassa kunnossa mitä se on Ksatasen ajokauden avauksissa koskaan ollut. Laitoin virallisen ajopuvun päälle, pieni etikettivirhe kuitenkin, en hennonut rapakoittaa talvella plankattuja ajosaappaita, ja tyydyin ranskalais-"nokialaisiin" kumisaappaisiin.

Ksatanen hyrähti miekkosesti käyntiin, arvaahan sen, pitkäksi on tullut aika. Puhutaan paljon bensan pilaantumisesta talvenaikana tankissa, joko Ksatasen tankki on säilyttävää tyyppiä, tai ruiskutuslaitteisto ymmärtää myös säilötyn bensan päälle, mitään poikkeamaa käynnissä en huomannut.

Kolmosta isompaa en hennonut laittaa ennen Houraatin pysäkkiä, jossa ottelin muutamat kuvat ja pikaisesti "katsastin" pyörän liikennekunnon.

Ilma oli vuodenaikaan nähden erittäin lämmintä, leutoa. Oli taas aika nuortua muutama vuosikymmen, nooooo... voihan näinkin sanoa, vaikka ei sitä nuorempana tainut ymmärtää nauttia näin paljon moottoripyörällä ajosta, on se maagista. Kokkolasta Jyväskylän tielle, harmi että vielä oli talvirajoitukset voimassa, tai mitä tuosta, hyvä on aloittaa tunnustelemalla omaa ajovarmuutta ja totutella uuteen ajokauteen. Kaustisilla ajoin Veteliä kohti Varilan risteykseen josta käännyin pikkutietä takaisin, Ullavan tielle käännyin liikenneympyrä kakkosesta. Talvi oli kohdellut hellästi tätäkin tietä, vai onko odotettavissa, että roudan sulaessa kuoppiakin alkaa syntyä? Sen näkee sitten.

Ajelin parin auton perässä hyvää yhdeksääkymppiä lämpömittarin näyttäessä kuutta astetta. Ali-Haapalan Nesteen ohitin, koska satanen ei vielä ollut täynnä, mutta Ullavan hyötykäyttöasemalla uskalsin jo pysähtyä valokuvausta varten. Siitä takaisin tankille. Historiaan jääneen ysiviitosen päällä liruttelin nyt ysikasia.

Toholammin suot hohtivat kylmyyttä vielä, täällä mittari putosi viiteen asteeseen. En pahemmin sutautellut Lampin liikenneympyrässä, oli liukkaan näköinen valuvasta vedestä, ja taisi olla jo lähellä nollaa tienlämpö.

Mutta kyllä oli mukava päästellä rannikkoa kohti, nyt lämpö nousi taas yli kuuden asteen. Tyhjällä tiellä nousi nopeuskin.... Kannuksen ympyrä olikin kuiva. Siitä vasemmalle asemakatua Kajaanintielle. Väliviirteen tie ei vielä oikein paha ollut, toki ajelin crossityyliin jalkatapeilta pahimmat kohdat. Perunapoikien kohdalla voi vesi mennä piakkoin tien yli? Kasitiellä jyrisi rekkaliikenne edestakaisin, sinne sekaan Ksatanen hyökkäsi, mutta annoin rekkojen mennä omaa kyytiään, ja ajelimme Ksatasen kanssa rauhallisen hillitysti Koivistonperäntielle. Sainsalon tien yli vettä sitten jo meneekin, ja nyt oli ehtinyt liukastua tarkkuutta vaativaksi poluksi. Puoli yhdeksän aikoihin sammutin Ksatasen ensimmäiseltä tämän vuoden reissulta.

Viime vuonna pohdin eräältä myöhäiseltä ajoretkeltä tultuani tämän homman mielekkyyttä, miksi tuolla kylmässä pitää ajaa, kun saisi istua sisällä, katsella televisiosta, kauniita rohkeita, uutta päivää, lahattuja lehemiä, tunkioita ja tuoksuja, jne..... hullua hommaa? Toki on, tuo ..... television katselu.