Vapunaaton ajelu Norpanjärvelle

Lokin viheliäiset meinasivat etten lähde vapunaatto ajelulle.
Mutta rohkea rokan syö, tässä laittelen Ksatasta lähtövalmiiksi, kilometrit ensin ylös.
Ullavan - Kälviän - Jatkojoessa sijaitseva mylly. Olisi mukava tietää, milloinka viimeksi käytössä?
Norpan järvellä melkein kesäinen tunnelma, lämpöäkin kymmenen astetta, ilma mukavan pehmeää.
Ohtakarissa ei kesästä tietoakaan, kylmää sumuista ja pimeää...
Tänne ei innostanut jäädä, kylmää hohkasi  jäässä oleva meri.
Ksatanen valmiina U-käännökseen. 

Kokemus on opettanut, kun lokit ilmestyvät pellolle, se ei tiedä mitään hyvää, kirkunan mukana tulee kylmä pohjavirtaus. Nyt ovat olleet jo monta päivää, ja kylmää on ollut. 

Katselin ikkunasta, ettei ajokeli hääviltä näytä, mutta ei tässä lokkeja kunnioiteta,  ajovarusteet äkkiä päälle. 

Olihan edellisestä ajosta jo aikaa, Ksatasen pelkäsin ruostuvan käytön puutteessa elosuojaan. 

Kostealta tuntui ilma, visiiriin tuli jo kartanolla pientä tihkua. Kasitiellä alkoi kuitenkin visiiri kirkastua, Peitsolta käännyin Kälviälle päin,  ilma alkoi lämmetä!  Tien pinta oli märkää, mutta pitävän tuntuista, Kälviän jälkeen mittari nousi jo lähelle kymmentä astetta, Ksatanen suhisteli melkein tyhjällä käynnillä Välikylän ohi, traktoreita aseteltu lähtövalmiuksiin elosuojien varjoihin, toivo elää tämänkin kevään osalta, vielä se kimmeltyy. Pysähdyin vanhan vesimyllyn kohdalla kuvaamaan hyvässä katossa olevaa, mutta muuten hieman vinoa rakennusta, mitähän sisällä on?

Norpan järvi oli sulana, jälleen muutamat kuvat. Kannukseen menevä tie routi, mutta lievemmin kuin parina edellisenä keväänä, kuitenkin pidin vauhdin maltillisena, oli mukava päästellä leppoisassa ilmassa loivia mutkia kallistellen. 

Kannuksessa ei paljoa vapunaatosta tiennyt, muutama auto pörräsi keskustassa, asukkaat lymyilivät jossain, missä lienee? 

Väliviirteen tie on kärsinyt routavaurioita, niitä väistelleen ajelin rauhallisesti Lohtajaa kohti. Vieläkin lämpöä yli kahdeksan astetta. 

Kirkonkylän tielle oli joku järjestänyt pienen öljykatastrofin, Anssu ilmoitti tästä, tällainen varoitus systeemi on erittäin hyvä,  voi säästää katemaakarilla käynniltä.  

Ohtakarissa oli luotaantyöntävä tunnelma, mikäs tässä keväässä, kun meri ei meinaa antaa periksi lainkaan? Se minkä sumulta näki, oli harmaata jäätä, en tiedä olisiko avovettä ollut näkyvissä kirkkaammalla ilmalla.  Tällä vakiopaikalla ei nyt viihtynyt.  Kotiin päin ajellessa unohtui sumu ja kylmyys, oli mukava päättää leppoisa aattoajelu kello yhdeksäntoista kolmekymmentä elosuojan suojiin. 

Malisjoki 13.04.2010

Ohtakarissa aikalailla talven tuntua, lämpötila 4.9 astetta
Kengät talvehtineet erinomaisesti.
Lestijoki näyttää voimaansa Korpelan padolla.
Kalajoki uinuu vielä jään alla Nivalan Pidisjärvellä.
Tätä lähdin katsomaan, vesi oli kuulemma laskenut jo metrin verran.
Tyngän mylly taisi selvitä säikähdyksellä.
Kalajoki virtaili Tyngän kohdalla jo vapaana. 

Lehdistä näin, että Malisjoki olisi intautunut tulvimaan Nivalassa. Siinähän hyvä matkan aihe. Grammo oli tulossa töistä, kertoili aukaisseensa ajokauden Perhon suuntaan tehdyllä lenkillä, niin sitä pitää.   Ohtakarin kautta ajelin,  oli vielä tänä keväänä käymättä. Kylmää oli sillalla, meri jäässä, vähäistä harmautta näkyvissä. 

Maalle noustessa lämpötila ja ajofiilinki alkoivat olla kohdallaan.  Kannuksessa lämpöä jo seitsemän astetta, Ksatanen  suhisi herkän tuntuisesti  eteenpäin koko ajan lämpenevässä säässä. Korpelan pato oli taas lujilla, vettä tuli luukkujen täydeltä, jouduin jättämään Ksatasen vähän syrjempään, ettei olisi kastunut sillalle roiskuvassa vedessä. Komeaa oli katsella veden voimaa. 

 Toholammilla Lesijoki levittäytyi ahteitaan myöten, mutta varsinaisesta peltotulvasta ei ollut tietoakaan.  Toholampi - Sievi tie on hyvässä kunnossa, nautiskelimme Ksatasen kanssa kevyestä menosta,  muuta liikennettä ei näkynyt! 

Sievin ja Nivalan väli hujahti hetkessä, pysäköin Kalajoen ylittävälle sillalle, muutama kuva joen ylä-ja alajuoksulle päin. Sievistä päin hujahti raskaassa lastissa oleva rekka hyvää kyytiä sillan yli, meinas tukka nousta pystyyn kypärän sisällä, tuli heti mieleen Turun Myllysilta, tämä Kalajoen ylittävä tutisi ja tärisi auton ylittäessä sitä. Tuntui, että kansi painui auton alla, tietäävätköhän siltavastaavat, ettei kaikki taida olla kunnossa? Tai kuvittelenko vain? 

Malisjoelle ajelin hiljalleen, kylmenevässä illassa, Kalajoki hohti todella kylmää ympäristöön, mittari putosi neljään ja puoleen asteeseen. Malisjoen sillalle pysäköin. Sattui siihen paikalle viereisen talon asukas, kertoi veden nousseen muutamassa minuutissa kymmeniä senttejä, katselimme, että metrin verran oli ollut korkeammalla kuin nyt. Mutta koko ajan pinta eli levottomasti, vesi nousi rannalle, ja kun imurilla laski nopeasti taasen alemmaksi. 

Kävin Nesteellä täyttämässä vajentunutta tankkia, ja suunnaksi Kalajoki. Iltakin alkoi painaa päälle, eikä lämpöä ollut liikoja ilmassa. Mutta ajo oli kevyttä, Ksatanen halusi pitää rinkimittarin viidessä tuhannessa viitosella, olihan siihen minullakin hieman osuutta. Matka joutui mukavasti. 

Nyt olin varma, että kun merta lähestytään, ei ilma ainakaan lämpene. 

Oli aika vaatettaa vastaanottamaan kasitien kylmyys. 

Tyngällä pysähdyin, näytti että enimmät vedet ovat tänäkeväänä virranneet myllyn ohi, jos alajuoksu on vapaa jäistä, ei vesi tästä enää nouse. 

Tielle taas. Kylmyydestä huolimatta ajo oli juhlallisen tuntuista.

Siinäpä pohtimista, mikä saa tällaisen ukon istumaan lähellä nollaa olevassa lämpötilassa, pimenevässä illassa yksin moottoripyörän päällä, vauhtia vähän yli sadan, tuttuakin tutumpi tie alla, maisemat moneenkertaan katsottuja, niin mikä?

Turha tuota kai pohtia, tai yrittää selittää siinä vain on se joku!

Tulvat tulivat. Etelä-Pohjanmaan ajelu 11.04.2010

Perhonjoella moottorikelkkojen jäljet vielä näkyvissä, mutta ei tulvaa...
Lapuanjoessa jo jonkin verran sulaa, ja rauhallista on.
"Pastorinmäestä" lumella höystetty kuva.
Tässäkö tämä tulva, ei olisi kannattanut lähteä merta edemmäksi kalaan, joutsenia meidänkin pelloilla. 
Mutta Kyröjoki tulvi!
Ihmisiä oli paljon liikkellä, ilmassa urheilujuhlan tuntua.
Kuvan yläreunassa alkaa jääpato muodostumaan, jäät liikkuivat levottomasta.
Ylävirrassa oli rauhallista, mutta vettä tuli valtavina massoina, ja sen kuuli.
Pukkilansaari ei ollut saanut ainakaan vielä jäitä kintuilleen. 
Nukkuisitteko ensiyön rauhassa tuossa talossa?
Ylistaron kirkosta saa, kun puut eivät ole lehdessä jopa kuvan!
Tutulla taukopaikalla vaatetin itseni kasitien kylmyyteen. 

Vuonna 2006 huhtikuun 24 päivä tein melkein saman lenkin, kuin nyt 11 huhtikuuta 2010.

Reissun kohdekin oli sama, isojen jokien tulvat.  

Kovasta talvesta huolimatta ajankohta on kaksiviikkoa etuajassa!

Kymmeneltä starttasin likaisen Ksatasen tielle, lämpömittari näytti 1,9 astetta lämmintä. Perhonjoella pysähdyin ensimmäisen kerran, jäät olivat rauhallisesti joen keskiuomassa, eikä tulvasta tietoakaan. Ähtävän joessa oli vettä runsaasti, mutta tulvista ei voinut puhua.  Jepuan mutkatietä kallistelin hyvää kyytiä eteenpäin, ajo maistui mukavalta. Jepposta käännyin Oravaisiin päin, Lapuanjoen sillalta otin kuvan, tavallisen runsasvetinen joki tallentui biteille. Eihän tästä mitään tule. "Pastorinmäestä" kuva, johon tuli myös lunta mukaan. 

Oravaisissa tulin kasitielle, lämpöä nyt 3.7 astetta. Viileältä tuntui. Vöyrin mutkatiellä kallistelin hieman nousevassa lämpötilassa, huomasi, että pilvet ohenivat taivaalla, mutta länsituuli tuntui yltyvän. Vöyrin ojassa ei tulvaa, eikä  pelloilla vettä? Ennen Isonkyrön T-risteystä oli toki pellolla pieni lätäkkö, jossa muutamia joutsenia uiskenteli, päätin ottaa kuvan todisteeksi, että on sitä vettäkin nähty. 

Mutta Kyrönjoki tulvi! Kaikesta huomasi, että jotain suurta oli tapahtumassa, autoja liikkui jokea seuraavalla tiellä melkein ruuhkaksi asti, ja Ritaalan sillalla oli paljon katselijoita. Vesi vyöryi valtavalla voimalla merta kohti, jäät pyörivät kolisten eteen ja taakse, noin puolenkilometrin päähän alajuoksulle alkoi muodostua jääpato, en kuitenkaan jäänyt odottamaan veden nousua. Ajelin joen eteläpuolta Ylistaroa kohti. Pukkilansaaren lavasta otin muutaman kuvan, oli vielä säästynyt pahemmalta kastumiselta. Ylistarossa oli rauhallista, täytin puolillaan olevan tankin varmuuden vuoksi. 

Ajelin Untamalan kautta Ylihärmään, aurinko oli alkanut paistaa jo Isossakyrössä, mittari näytti 15 astetta, ja lämpimältä tuntui. Oli mukava kallistella Ylihärmää kohti, tiet yllättävän hyvässä kunnossa. Tutulla taukopaikalla laitoin vielä vaatetta lisää, epäilin, että kasitiellä tuulee ja on kylmä. 

Mutta lämmin oli ehtinyt jo rannikolle, eikä lisävaatetta olisi tarvinnut. Liikenne oli normaalia sunnuntai liikennettä, ohittelin muutamat rekat, ja taas oli tie vapaa. Kokkolaa ei vieläkään oltu siirretty mihinkään, joten ohitin sen heittämällä. Kotona olin vähän vaille neljä. 

Tulva tuli nähtyä, eikä se olisi niin haitannut vaikka ei olisi näkynytkään, matkahan se tärkeintä, Ksatasella. 

Erilainen ajelu 10.4.2010

Joukon serkut, Anssi ja Juha valmistautuvat ankaraan pyörämarssiin.
Anssu trimmaa kalustoa parhaimmilleen.
Tässä vaiheessa on juostu muutama kilometri, Kokkolakin vielä kaukana.
Jopa Tohtorille tuli kuuma.
Täydet viisikymmentä kilometriä juosseet, Jouko ja ?? puolenvälin huollossa. Varsinaisia kovia jätkiä. 
Jänes vielä tsemppaa poikia.
Anssu ja huotojoukkoihin siirtyneet jänekset. Mikäs toisen pupun jalassa?
Anssu suunnittelee muutamaa tykin jytkäystä kunnialaukauksiksi.
Vaikka läpi harmaan lumen. Kuuma taas Tohtorilla?
Pahin alkaa olla ohi, Kokkolastakin juostu jo viisitoista kilometriä!
Tässä maali. Kälviän pieni tapuli sai siitä kunnian. 

Saimme Anssun kanssa mieluisen tehtävän kuvata Joukon hullunrohkea synttäritempaus. 

Juosta kertyneet vuodet kilometreissä! Eikä Jouko mitään viittätoistavuotta täyttänyt, vaan VIISIKYMMENTÄ!   Anssu toimi kameramiehenä, minun tehtävä oli ottaa suoritus videolle. Apuna meillä oli kaksi moottoripyörää, uskolliset Tohtori ja Ksatanen.  Kalustona kaksi digikameraa, ja videokamera. 

Lähtö tapahtui Pietarsaaren palkkisillalta lauantaiaamuna klo 10. Mukana oli neljä juoksijaa, joista kaksi toimi alkumatkan jäneksinä. Loppumatkan Jouko ja Hänen lenkkikaverinsa joutuivat juoksemaan ilman veto-apua, niin olihan Joukon kavereita jotka ajovat saman matkan pyörillä, mutta tuskin heistä veto-apua löytyi. 

Ajelimme Anssun kans edestakaisin, aina välillä kamerat surisivat ja napsahtelivat. 

Taukopaikoilla yritimme saada selville miltä tuntuu, ei kai tuntunut miltään kun juoksijat eivät edes hengästyneet. 

Loppumatkalla alkoi rasitus näkyä, tuntui aivan mahdottomalta, että jotku jaksavat juosta kuusi ja puoli tuntia puuduttavaa asfallttia. Kuitenkin perillä oli kaksi hyväkuntoista juoksijaa, pyöräilijät olivat ehkä eniten väsyksissä, myös moottoripyöräilijät. Uskomaton suoritus. 

Ajokauden 2010 avaus 4.4. 2010

Tuosta on hyvä lähteä ajelemaan, Sainsalon tie on paremmassa kunnossa kuin vuosiin, hyvin aurattuna lumi sulas nopeasti. Naapurin pojat pitivät huolen, että tämä sivupätkäkin on ollut vähillä lumilla. 
Tässä aloituslukemat. 
Houraatin pysäkillä valokuvaustauko, ja tarkastelin, että kaikki on kunnossa varsinaista ajokauden aloitusta varten.
Tyngän myllyllä pysähdyin seuraavan kerran, joten virallinen avauskin tuli heti ajettua. 

No sehän on se vähintään satakilometriä yhdellä istumalla.
Mylly on odottavalla kannalla, voi olla että näkee komean tulvan.
Hiekkasärkillä oli horisontti hukassa,  jään päällä merisumua.

Yksi piikki jäi kampaan kiinni tänä vuonna.

Kuka olisi uskonut viikko sitten, että kampaan jää jopa piikki pystyyn? 

Näin vain kävi. Lumen sulaminen on ollut nopeaa, hyvin auratut tiet paljaana jo pari päivää.

Ksatanen tulille kello kahden jälkeen, tankki syksyn jäljeltä täynnä. Tavalliset varusteet päälle, no kumpparit laitoin ajokenkien tilalle. Pienellä taiteilulla kasitielle, Houraatin pysäkillä tarkastelin, että kaikki on kunnossa, pari kuvaa ja matkaan. Kälviällä oli jo lämpötila kohonnut yli neljän asteen, on kumma että joskus jopa asteen heiton huomaa. Kannuksessa lähenteli viittä! Tie oli kosteaa,  ennen Eskolaa alkoi tihuuttaa, joka Ylivieskassa muuttui oikeaksi sateeksi. Mutta keli oli muuten hyvä, ei ollut kylmä, lämpökahvoja käytin noin puolet ajasta. Tyngän myllyn sillalle pysäköin, kun varmistin, että satakilometriä on varmasti täynnä. Kalajoki vetää vielä henkeä,  kyllä siitä tulva saadaan. Ajelin pohjapuolta kasitielle. Hiekkasärkillä oli koleaa kun pysähdyin. Jään päällä sumua, ja paljon lunta. Äkkiä pois. Himangalla vesisade muuttui lumensekaiseksi, mutta loppui ennen Alaviirrettä kokonaan.  Sade oli liukastanut Sainsalontien joten vaati pientä taiteilua ajella pyörä elosuojaan. 

Mukavalla tavalla tämä ajokausi alkoi, toivottavasti ilmat vähitellen oikein lämpenevätkin, vaikka ei nytkään kylmä haitannut. Mutta saisi alkaa nostella kättä vastaantulijoille. Nyt ei siihen liikkeeseen kättä tarvinnut vaivata. Kilometrejä tuli tasan satakuusikymmentä. 

Moottoripyöränäyttely 2010 kolmas huhtikuuta

Anssu jytisteli Tohtorilla näyttelyyn, ei löytynyt pyöräparkkia. 
Ennen palvottiin pääkalloja.....
Kuva oli hukassa tuosta mööpelistä, samoin mieluiset moottoripyörät meikäläiseltä?
Moottorikelkan tekijän tekele.
Löytyi kulkuneuvoja, trike.....
Skootteri!
Uutta pyörää......
Vähän vanahempaa....
NO NIIN!