Ksatasen juurilla.

Näin joulun lähestyessä: HYVÄÄ JOULUNAIKAA blokia selaileville!!!!
Bemaripyhättö
Siisti poliisiboxeri
Desibelit kohdallaanVuodenajankohtaan sopiva kulkupeli?
Keväällä baanalle!

Primera

Vanhat kunnon kilometripylväät vielä kasitiellä Vaasan eteläpuolella.
Tässä hakureissun tulos.
Hyvänoloinen Primera juottotauolla.
Roileri ja kaikki!

Kesällä ajelimme Danmark,iin Bemareilla, nyt marraskuun kolmastoista, mutta ei perjantai oli suunta Dagsmark. Ajoneuvona Transporter. Anssulle hakusimme Nissan Primeran käyttöautoksi, matkaa kertyi runsas viisisataa kilometriä, takaisin istuskelin yksin Transporttenissa, no olihan Humu tietenki mukana.

Vattajalla autolla

Luonnollistettua Vattajaa
Meri vielä lähes ennallaan.
Valvontatorni?
Ennen valvottiin itään päin, nyt länteen... oho..politiikkaa
Suuri laiva kangasteli horisontissa.

Rukan näin ensikertaa vuonna kuusikymmentä kahdeksan. Se oli kallioinen tunturi metsän keskellä. Pienen järkytyksen koen joka kerta kun ajelen siitä nykyään ohi.

Vattajan näin edellisen kerran kymmenen vuotta sitten, nyt koin samanlaisen järkytyksen kuin Rukan ohi ajaessa. Ompas luonnollistettu!

Tästä on hyvä jatkaa

Kesän 2010 täydellisesti palvellut Ksatanen tähyää jo tulevaan ajokauteen eräällä vakioparkkipaikoista.
Maisemoitu monttu...
Menneen kesän lumia.
Mystiselle metsätyömiehelle on tullut kaljanjano.
Matalalla pilvet karkaavat.
Tuonne kylään ajoi joku harrikkaporukka tuhansia kilometrejä??
Mukavaa tietä päästeltäväksi kauden viimeisellä ajelulla.
Tähän kilometrilukemaan päättyi tämä ajokausi, ja alkaa seuraava. Kello pysyy kesä-ajassa!

Viime vuonna ajot päättyivät syyskuun yhdeksästoista päivä, nyt on lokakuun viimeinen, ilma kuin silkkiä, Ksatanen on jo vetäytynyt hieman syvemmälle elosuojaan, äkkiäkös sen sieltä tulille vetäisee. Puoliyhdeksältä aamulla hujautin kasitielle, suoraan vastatuuleen. Ilma oli kahdeksan asteista, mutta tuuli voimakas, melkein etelästä, kuitenkin lämmin henkäys kävi syksysäässä. Talvinopeusrajoitukset hillitsivät nopeuden alle sadan, mihinkäs meillä kiire. Koutoselle kiirehdin tankkaamaan, hieman oli historian havinaa ajokauden viimeisessä menoveden lisäyksessä. Vuoden viimeinen tankkaus, ja pankkikortti näkyi vanhenevan tässä kuussa, eikä tässä kaikki: Taisi olla viimeistä kertaa, kun tankkasin Ksataseen ysiviitosta? Kertrusbrolla toinen stoppi, kuvia tutusta maisemasta, veneet olivat jo talvehtimassa, kesän rannoilla vietettyään.

Ajelin hiljalleen etelää kohti, keväällä oli Jouko joukkoineen juossut tuota pyörätietä Kokkolaa ja Kälviää kohti, mukavat muistot tulivat mieleen. Ennen kuin käännyin Pännäisten mutkatielle pysähdyin tutulle parkkipaikalle, muutamia kuvia tallentui jälleen biteille. Mutkatie oli puhdas hiekasta, mutta pahat montut pilasivat kallistelutunnelmaa. Tällä tiellä ei talvinopeusrajoitusta tule paljoa rikottua. Kasitiellä oli liikenne hiljaista, kokeilin ajella kasiviittä, autot suhahtelivat järkiään ohi, joten kiertelin kahvan melkein kesäiseen asentoon.

Pilvet olivat matalalla, mutta tuulen ansiosta alkoivat repeillä, paljastaen huimaavassa korkeudessa olevat valkoiset poutapilvet, aurinko yritti pilkistellä myös pilvien välistä. Pysäytin Ksatasen. Näky oli mahtava, pilvien korkeusero näytti huimalta. Eihän se tietenkään kameran silmin minkään näköinen ollutkaan. (turhautunut)

Jepuan mutkatiellä ajelin tavallista hiljaisempaa vauhtia, yritin muistella Laverdalla ajoa tällä samalla pätkällä, mutta vaikea oli saada kuvaa, millaiset ajo-ominaisuudet sillä oli verrattuna Ksataseen. Ehkä kuitenkin saman tyyppisiä pyöriä. Voltissa käännyin Kortesjärvelle menevälle tielle. Nyt oli myötäistä. Katepyörälle tyypillisesti tuuli tuiversi kylmemmin, kun tuli takaa. Onneksi varusteet olivat kunnossa, ja tuuli leppoisaa.

Nyt en pysähtynytkään kuvaamaan paikkaa, josta olen ottanut kuvia melkein joka kerta. Ajo oli niin mukavaa ettei malttanut. Ennen T-risteystä arvoin kääntymissuunnan, ja arpa kertoi sen olevan vasemmalle. Tämä Pännäisiin vievä tie on muuttuvien nopeusrajoitusten äiti.

Ei kunnolla ehdi viitosta silmään laittaa, kun uusi kuudenkymmenen merkki luuraa edessä. Muuten tie on mainio kallistelupätkä, ei mikään syherö, kuitenkin mutkia riittävästi. Betlehemiä lähestyessä katselin vaistomaisesti, näkyisikö lampaita kedolla, ei näkynyt, liekö punatakkiset hirvestäjät ne pois häätäneet?

Kasitiellä oli liikenne vilkastunut, pari rekkaakin jurras pohjoista kohti. En viitsinyt takana ajella, kosteasta tiestä lensi likaista rapaa, vaikka yritin pitää väliä edellämenijään. Ei auttanut kuin ajella sivu.

Tämän kesän viimeinen ajelu läheni loppuaan, kertailin mielessäni mennyttä ajokautta, siinä oli paljon huippukohtia, Jamaanveot retkeili aivan eri malliin kuin edellisinä kesinä, Tanskan, Saksan reissu oli ikimuistoinen, ja monta muuta mukavaa matkaa tuli ajettua.

Hyvillä mielin päätin ajokauden puolenpäivän jälkeen elosuojaan, huomenna Ksatanen pesulle, ja odottamaan uusia seikkailuja.

Aleksis Topeliuksenpäivän ajo

Hiekkaa lensi Ohtakarin tiellä
Isot aallot uhkaavat Esan ja Seijan kämppää..

Tuo hiekka ei tekisi hyvää Ksatasen laakereille, jos ne olisivat harrikasta....
Joutsenet kuikuilevat Vatungin lätäkössä.
Testikuva, otetaan vuoden päästä uudestaan.
Alaviirteen kyläraitti. Mukava päästellä syksyisessä maisemassa.
Eskolassa koivut jo luovuttaneet lehtensä.
Meri vaahtosi Hiekkasärkillä.
Joko tämä viimeinen ajoposeerauskuva Ksatasesta tänä vuonna?

Ulkona tuuli, nyt pohjoisesta. Lämpöä vajaa kymmenen astetta. Ei kannata lähteä ajelemaan? Tottakai kannattaa. Yksi lisävaate alle ja Ksatanen tienpäälle. Ohtakariin mennessä tuuli vastaan, lujasti. Ksatanen puski itsepäisesti eteenpäin, fiilinki alkoi nousta syksystä huolimatta, mitä kummaa?

Meri vaahtosi molemmin puolin tietä, ja hiekka lensi. Katselin, että Ksatanen tuli niinpäin, ettei tuuli heittäisi sitä sivujalalta. No ei nyt sentään.

Myötätuulessa ajelin takaisin päin, hiljaa? Syy löytyi tien viereltä pysäköidyistä autoista, ja punalakkisista hirvestäjistä, joita vilahteli männikössä. Kasitiellä tuuli sivusta, Alaviirteen jälkeen melkein takaa. Kuitenkin sain Ksatasen jarrutettua kylän raitille, ja muutamat otokset tallentuivat Olympuksen muistikortille. Kannuksessa käännyin Ylivieskan suuntaan. Nyt ei tiennyt mistä tuuli, jostain sitä ilmavirtaa tuli, äänestä päätellen, ja puista jotka notkuivat sinne tänne. Eskolan ylikulkusillalla pysähdyin kuvaustauolle. Mitään merkittävää ei kamera löytänyt linssiinsä.

Ajelin kylän läpi Ylivieska tielle, sitä pitkin sivulaitaisessa painoi Ksatanen menemään väkevästi, piti hillitä ettei olisi kortti lähtenyt näin viime tingassa. Rautioon menevä tie on nyt mukavassa kunnossa, vaikka varoittelevat routavaurioista? Typön jälkeen Kalajoen suuntaa alkoi metsät vähetä, ja tuuli innostua todella kovaksi. Kun käännyin Ylivieska tielle saimme Ksatanen ja minä hirmutuulen vastaan. Taas annan pisteitä Ksatasen katteelle, sen takana oli juhlallista päästellä päin tuulta, ja moottori murisi voimansa tunnossa. Muista kortti, sanoin itselleni, ja kyllä se vielä kukkarossa on.

Hiekkasärkillä painoi mereltä tuleva puhuri pyörää vastaantulevien kaistalle, olimme Ksatasen kanssa toista mieltä. Piti pitää tavaroista kiinni kun pysähdyin kuvailemaan Merisärkkäin parkkipaikalle, liikennejärjestelyt näyttävät pilaavan mukavan matkailutien lopullisesti. Vähän tuohtuneena ajelin takaisin kasitielle. Nyt sai testata Ksatasen katteen sivutuuli ominaisuuksia. Rahjassa jo antoi esimakua, ja Alaviirteen aukeilla painoi kuin yleinen syyttäjä pyörää merestä poispäin. Autoa (pthyi) ajaessa tuollainen saa säikähdysrefleksin aikaan, mutta moottoripyörällä asia on luonnollista, pieni painonsiirto tuulta päin ja hauskaa on. Olisiko purjehtimisessa samaa fiilinkiä? Ainoa miinus tällaisessa tuuliajossa on, vauhtisokeus! Olisiko kuulolla kuitenkin tärkeä osuus esim. nopeuden hallinnassa? Nyt kohiseva tuuli vien yhden elementin nopeuskontrollista pois. Kotona olin puolenpäivän jälkeen, matkaa tuli puolitoistasataa kilometriä, ei kai tämän syksyn viimeinen ajo, eihän?

Kauppareissu

Ksatanen tuttuakin tutummalla parkkipaikalla Norpanjärven rannalla.
Tuuli ei pahemmin tuivertanut.
Maalaisidylli järven rannalla?
Syksy saapuu väitämättä, jos puiden lehtiin uskomista.
Tietääkö kukaan mikä tämän paikan nimi on? (selviää tekstissä)

Eilisen kokemuksen innoittamana päätin pistää Ksatasen tulille puoli neljän maissa. ilmanala oli kosteahko, mutta vielä lämpöä riittävästi. Jääkaappi näytti vajaata, siinä hyvä syy lähteä ajelulle! Kasitiellä Ksatanen nieli ahnaasti kilometrejä, taisi olla nelisylinterisen moottorin ihannekeli. Melkein tyhillä kaasuilla kurvailimme Ullavaa kohti. Norpalle suunnisti Ksatasen keula, ja siellä muutamat valokuvat rauhallisesta järvimaisemasta. Tie Ullavalta Kauhava - Ylivieska tielle on mukavaa loivamutkaista metsätaivalta, siinä oli sopeva kallistella Ksataella kohtuullista matkavauhtia. Alihaapalalla ostokset takalaukkuun, ja suunta Kaustista kohti. Lämpömittari näytti kahdeksaa astetta, kevyttä oli meno. Ennen Kaustista käännyin Jylhän kautta menevälle jonkun verran mutkittelevalle tielle. Tätä oli mukava päästellä, mutkat olivat kuin tehty Ksatasen nieltäviksi. Pysähdyimme mukavan näköiselle kannakselle kuvaamaan syksyn kellastamia puita, ja vähän muutakin. Tämä paikka keskellä ruotsalaisnimistöä supisuomalaisesti Paasila! Matka jatkui hyväpintaista asfalttia kohti Alaveteliä, vaikka lämpö pysytteli kahdeksassa alkoi kosteus viilentää ilmaa. Kasitiellä oli hiljaista, Ksatanen hätäili jo kotiin, en pannut pahemmin vastaan. Kotona olimme kuuden jälkeen, vähän jo hämärsi. Hupanen lenkki.

Ei vielä talviteloille

Esan ja Seijan "kämppä".
Ei näy lintuja lintutornissa?
Montakohan tällaista kuvaa on tullut otettua?

Leppoisaksi kääntynyt ilman-ala pisti ajatuksen hyrräämään pienestä ajolenkistä. Ajankohta Lohtolaisittain erittäin kerettiläinen, melkein keski päivällä! "siinä se vain tresuaa tuolla mopolla". Noh... liikenteeseen vain. Ohtakarissa oli melkein identtinen ilma edelliseen kertaan verttattuna, tuuli, mutta aallot loistivat poissaolollaan. Takasi kallistelin Karhin ja Marinkaisten kautta, on se vain....

Pienen pieni ilta-ajelu

Ohtakarissa tuuli maalta, meri oli rauhallinen, mutta hiekkaa lensi.
Korpelan padonalusta on kuiva, kuten muinakin kesinä.
Kaikki vesi johdetaan turbiinien kautta. Patoallas näkyi olevan melkein täynnä.

Tällainen ilma ei saa jäädä kokematta moottoripyörän päälltä. Viisitoista astetta lämmintä, ja erittäin kova etelätuuli.

Ohtakarissa näkisi nyt maatuulen vaikutuksen, sinne suunnistin Ksatasen kanssa. Myötätuuli avitti kevyttä menoa, ajattelin miltä tuntuu ajella vastaiselle. Ohtakarissa oli, kuin olikin meri melkein tyyni. Vain hiekkaa lensi tuulen voimasta. Muutamat kuvat otin, ja sitten keula tuuleen. Eihän siinä mitään eroa ollut, ajelin kasitielle, Himangalta Kannusta kohti, ja nyt tuuli todella kovaa vastaan. Katteen takana oli epätodellinen tunne, oli kuin tyhjiössä olisi istunut. Tienvarren puista näkyi tuulen voima. Kannuksessa ajelin joen pohjapuolta. Kuten Himangalla, on täälläkin isoja perunamaita, vielä oli paljon perunaa nostamatta. Korpelan padolla pysähdyin ihmettelemään kuivaa jokiuomaa. Matka jatkui nyt myötätuuleen, sai olla tarkkana, että pysyi nopeus laillisena. Kannuksesta Kälviälle sivutuulessa, Peitson kautta Marinkaisiin, vanhaa tietä kotiin. Siinä syksyinen ilta-lenkki, raskaat pilvet taivaalla, vähän tihkua visiiriin, epätavallisen voimakas tuuli, lämmin ilma, hyvät mausteet ajolle.

Ajelu Keski-Suomeen

Ei joka talon pihassa.
Pitäsi pysyä kiinni.
Oho!
Mihinkäs minä sen jakoavaimen?
Ei liity edelliseen kuvasarjaan.....
Talvivarastoja Toholammilla.
Ei niin tasaista kun luulisi.
Kuiville karahtanut bisnes.
Myrsky pyrkinyt järvelle.
Hyväpintaista soratietä Lestijärven "väärällä" puolen.
Takkatupa Pihtiputaalla.

Syyskuun viides valkeni huomattavasti lämpimämpänä kuin kulunut viikko oli. Ksatasen starttasin puolikymmenen aikoihin tienpäälle. Suuntana olisi Hännilänsalmi, ja tarkoitus katsastaa mitä kuuluu salmen siltatyömaalle. Kannukseen huristelin Väliviirteen kautta, vastatuuli murisutti Ksatasen moottoria mukavasti, taas oli mukava ajella moottoripyörällä. Poutun jälkeen en nostanut nopeutta sallittuihin lukemiin, katselin sopivia aiheita kameralle. Löytyihän sellainen, olin tosin ajaa sivu, kun aivot eivät heti rekisteröineet näkymää.

Helikopteri omakotitalon pihalla, ja sen kimpussa mies kai aikomuksena lähteä... hmm vaikkapa kaupassa käymään. Kamera esille, siinä kuski touhasi hekon ympärillä, emäntä kävi tuomassa kai unohtuneen kauppalapun, pari tenavaa ajoi kissa takaa kopterin jalusten alla.

Ei menny kuin hetki, niin alkoi turbiini viheltää, niin nousi kopteri taivaalle, ja lensi pois. Ajelin Toholampea kohti hiljalleen, en tosin uskonut enää helikoptereita näkeväni, mutta kun ei kiire mihinkään. Kirkolta ajelin pohjapuolelle, käännyin Sykäräistä kohti. Muutama kuva komeista maisemista. Ennen Lestijärveä käännyin Reisjärven tielle, siitä Niemen soratielle, olin kuullut, että täällä tuuli teki tuhojaan enemmälti. Puita oli vieläkin nurin, vaikka paljon jo koottu talteen. Soratie oli mukavan liukasta, ajelin muutaman kilometrin, ja palasin takaisin. Reisjärveltä kallistelin Pihtipudasta kohti. Tämä tie on tällaiselle sunnuntaikallistelijalle sopivaa, mutkat eivät liian tukkoja, mutta pitävät kuitenkin vauhdin kohtuullisena. Pihtiputaalla tankkasin, otin kuvan autoröykkiöstä.